POHJA TUNTUU.

Mitä kaikkea mahdoinkaan tuntea silloin, kun ensimmäinen näytelmäni

esitettiin ensimmäisen kerran?

Hetki oli suuri ja tapaus merkillinen. Pitkäaikainen kokeilu ja työ

oli päätynyt tarkoitettuun tulokseen. Saavutettu perehtyneisyyteni

näyttelijätaiteen liukkailla poluilla ennusti yhdessä

näytelmäkirjailijan tulikokeen kanssa sitä rannan läheisyyttä, mitä

kohti olin usvaisilla vesillä vellonut.

Vaikka en kuvitellutkaan seisovani tukevalla kamaralla, niin vaistosin

sentään pohjan tuntua allani ja olin näkevinäni rannan läheisyyden.

Jotakin sentapaista tunsin tänä omituisena ensi-iltana, jolloin

ajatukset hypähtelivät ja kirmailivat omaa vallattomuuttaan,

pysähtymättä mihinkään, mistä olisi voinut pitää kiinni.

En ajatellut seuraavan päivän arvostelua nyt enemmän kuin ennenkään.

Sellaisen joutavan olin kokonaan unohtanut nyt niinkuin aina

näyttelijäntyössänikin. Riitti täydellisesti, että teatteri teki

parastaan minun näytelmässäni samoinkuin aina muulloinkin ja että

yleisö osoitti myötämielistä ystävällisyyttä.

Tunsin ehkä myöskin jonkinlaista tyydytystä siitä, että tämä ilta

olisi päätepisteenä ajanjaksolle, jossa oli paljon epäilyjä ja

henkistä kiusaantumista. Toivoin että olisi niin, sillä liiankin

monesti olin tuskamielin kaivannut tasaisempaa työrauhaa tempoilevien

mielenilmaisujen tilalle, joihin en koskaan, toverien kehoituksista

huolimatta, näkynyt soveltuvan tarkoituksenmukaisesti.

Tätä kaikkea odotin tästä tapauksesta. Olin kyllin naiivi uskomaan,

että erityiset kehitysasteet rakentaisivat minulle lopultakin

suojakilven, jonka takana voisi innolla työskennellä ja pyrkiä niihin

erinäisiin päämääriin, mitkä olin tielleni asettanut.

Vaistosin maata jalan alla ja olin tyytyväinen. Luulin tuntevani pohjan

ja iloitsin. Ehkä sentään pääsen lujalle rantakivelle, jos en katsele

oikeaan enkä vasempaan, vaan ponnistan yhä samaan suuntaan. Ehkä kerran

pääsen rantatöyräälle, mistä aukeaa uusien latujen lakeus.

Tällaisia ajatuksia synnytti tämä harvinainen ilta, ja ne kirkastivat

koko loppukevään entistään valoisammaksi.

7.

Arkadia · 第 25 / 91 题