— No, siinähän te tulettekin, — sanoi neiti Bergbom, kun näki minut
eräänä iltana laskeutumassa pukuhuoneesta näyttämölle. — Poikkeatteko
tänne Kaarlon huoneeseen vähän keskustelemaan? Kaarlo tahtoo vähän
keskustella kanssanne uudesta näytelmästänne.
Tulin hyvinkin uteliaaksi tämän kuullessani, sillä nythän siis
tapahtuisi ensimmäisen näytelmäni lopullinen hyväksyminen tai
hylkääminen — näytelmän, jota olin valmistellut kaiken vuotta.
Edellisenä päivänä olin jättänyt näytelmän uudelleen Bergbomille,
korjattuna lausutun toivomuksen mukaisesti. Nyt saisin kuulla tuomion.
— En luullut, että suoriutuisitte korjauksesta niin helposti ja
näppärästi, — sanoi Bergbom ja selaili käsikirjoitustani sohvapöydän
ääressä. — Nyt Hilma on ymmärrettävämpi ja onpa vielä saanut lisää
runollisuuttakin. Mutta — vielä eräs seikka! Oletteko keksinyt tuon
Purimo-nimen, vai onko se todellinen?
— Kyllä se on erään salmen nimi Hämeenkyrössä! — selitin ja jatkoin
samassa hymyillen: — Vaikka ei siellä sennimistä taloa ole ollut minun
tietääkseni.
— No, se on samantekevä, se! Nimi tuntui vain niin perin oudolta.
— Kaarlo sanoo muuten, että näytelmänne on hyvä, — iski neiti äkkiä
keskustelun rakoon.
— Luin muuten näytelmänne uudelleen, ja se tuntui voittavan toisessa
lukemisessa, — puheli tohtori ja kampaili partaansa. — No, minkä osan
haluatte itse näytellä tässä?
— Jos siihen asiaan saan jotakin sanoa, niin en tietenkään halua mitään
osaa. Olen tämän tekeleen suhteen jo palanut loppuun enkä usko, että
mikään saisi minua enää syttymään uudelleen, — sanoin vakavasti.
Nähtävästi tohtori hyväksyi kantani, koska ei sanonut mitään, vaan teki
osien jakamisen ilman muuta.
— No, asia on selvä, — sanoi neiti Bergbom ratkaisevasti. — Mutta
milloin ajattelet kappaleen näyteltäväksi?
— Ei se voi tapahtua ennen kuin viimeisinä näytäntöinä ennen
Turkuun-lähtöä, — selitti tohtori.
— Mutta niin myöhäinen kevät on vahinko näytelmälle, — väitti neiti
Bergbom ja oli pahoillaan.
— No, mitäpä siitä! — sanoin iloisesti. — Tämähän on vasta ensimmäinen!
Kirjoitetaan uusia!
— Määrätään sitten kevät, — sanoi tohtori päättäväisesti. — Sitten se
on kuudes kotimainen tänä vuonna!
— Ajatelkaa nyt! — innostui neiti. — Puoli tusinaa kotimaisia näytelmiä
samana näytäntökautena!
— Jotakin tämänsuuntaista olen joskus kuvitellut tapahtuvan! — puhui
Bergbom välkehtivin silmin ja nojasi pöytään. — Mutta kun tällainen
ryöppy sattuu juuri samaan aikaan, jolloin Numers ja Canth ovat meidät
jättäneet, niin tuntuu tapaus ihmeelliseltä. Tämä vuosi tulee olemaan
teatterimme historiassa hyvin merkillinen. Ainakin suurin tähänastinen
saavutus kotimaisten näytelmien lukuun nähden.
— Olisihan se suurin ilman tätäkin näytelmää, — koetti neiti Bergbom
vielä puolustella kantaansa.
— Olisipa kyllä, — sanoi tohtori ja nousi. — Mutta kuusi on
kaikissa tapauksissa enemmän kuin viisi! Ja tämä näytelmä on
tänä vuonna tarjottu. Älkäämme nousko historian henkeä vastaan!
Ei pidä estää tapausten kulkua silloin, kun ne tahtovat meille
hyvää! Pitäköön seuraava vuosi puoliaan omalla tavallaan!
Kotimainen näytelmäkirjallisuus on tahtonut puhua! Ja se on saanut
ennenkuulumattoman puheenvuoron.
Näin joutui "Purimossa"-näytelmäni tähän merkilliseen sarjaan, joka
muodosti suurimman saavutuksen saman vuoden kotimaisten näytelmien
lukumäärässä.
5.