Syksyn ensimmäisenä uutuutena näyteltiin Fuldan Työlakko.
Kun olin saanut siinä hyvän osan, joka ei ollut pituudella pilattu,
uskalsin tehdä kokeen siinä puhumistavan järjestelmässä, mikä oli
kolmen vuoden ahertelun jälkeen vähin erin hahmottumassa.
Huomasin ilokseni, että kokeiluni sujui suurelta osaltaan ilman
erikoista huolenpitoa. Kielen oikea luonto oli huomaamattani tarttunut
asiaan. Vaisto, veren rytmi ja korva olivat vihdoinkin alistuneet
puhumisen taidon palvelukseen.
Riemuitsin hiljaisesti suuresta voitosta, jonka valmistelut olivat
ainoastaan omassa tiedossani.
Sala ehkä aavisti jotakin, mutta ei puhunut mitään. En sitä
ihmetellytkään, sillä hän valmistautui juuri näihin aikoihin pitkää
ulkomaanmatkaansa varten. Neiti Bergbom vain ilmaisi tyytyväisyytensä
näyttelemiseeni — ja ainoastaan näyttelemisestä puhuivat toveritkin. Ei
kukaan ollut oivaltanut, mille pohjalle tämä näytteleminen rakentui.
Minä sen tiesin ja iloitsin siitä, vaikka ymmärsinkin hyvin, ettei
yksi pääskynen kesää tee. Aavistin, että isommat tehtävät tulisivat
vielä tuomaan ehkä hyvinkin monta kompastusta ja pettymystä, mutta hyvä
näinkin.
Alku oli tehty! Koe oli kestänyt!
12.