Toinen teatterivuoteni oli alkanut työn ja innostuksen merkeissä, ja
minä olin jo toisenkin jalkani siirtänyt Turusta Helsinkiin. Olin
tehnyt lopullisen päätöksen ja kirjoittanut välikirjan alle. Aika,
jolloin vielä olisin voinut palata Turkuun, oli mennyt umpeen, ja niin
ollen otin työskentelyni uudella alallani todesti ja vakavasti. Olin
tyytyväinen ja innostunut.
Eräänä näytäntöiltana, jolloin satuin aikaisin vapautumaan
näyttämötehtävästäni, tohtori lähetti hakemaan minua
harjoitushuoneeseen, missä hän istui korjailemassa jotakin
käsikirjoitusta.
— Kuinka nyt sanotaankaan kansanomaisesti, kun pyydetään auttamaan
jostakin pulasta? — kysyi tohtori. — Jotakin ahteen kiipeämisen
tapaista siinä kai on, mutta en jaksa muistaa.
— Auta miestä mäessä! — sanoin.
— No, niin! Niinhän se oli! Tahtoisitteko nyt auttaa miestä mäessä ja
antaa muitakin neuvoja?
— Hyvin mielelläni annan heikon apuni, — sanoin tyytyväisenä, kun sain
olla joksikin hyödyksi, ja asetuin harjoituspöydän ääreen.
Ryhdyimme työskentelyyn ja selvitimme monta kielellistä pulmaa.
— Näinhän pystyn korjailemaan vaikka mitä! — sanoi tohtori, kun
pääsimme työn loppuun. — Mutta ettekö ottaisi yksin korjataksenne
tuota "Saiman rannalla"-kappaletta? Se pitäisi toimittaa kunnolliseen
painoasuun, sillä minä olen alkanut aavistella, että sen kielessä on
paljon vinoa. Tässä se olisi, jos haluatte?
— Haluanpa tietenkin! Kernaastikin haluan olla avuksi siinä, missä
voin, - sanoin myötämielisesti ja otin tarjotun kappaleen. —
Mutta apropos! Satuin muistamaan erään seikan, kun kerran on puhe
kielellisistä asioista. Miksi teatteri aina puhuu ilmoituksissa ja
ohjelmissa helppotajuisista kansannäytännöistä?
— No, kun ne annetaan alennetuilla hinnoilla! — sanoi tohtori
kummastellen.
— Ovatkohan nyt sentään sellaiset näytelmät kuin esim. Tietäjä, Meren
tytär ja muut sellaiset niin helppotajuista taidetta kansalle, että
siitä on erikseen mainittava?
— Mitä te nyt tarkoitatte?
— Tarkoitan, että sellaiset näytelmät ovat hyvinkin usein sangen
vaikeatajuisia.
— Mitä te nyt sanoitte? Vaikeatajuinen!?
— Niin! Se on vastakohta helppotajuiselle, joka tarkoittaa popularista
eli populaaria.
— Kuinka sen sitten pitäisi olla? — kysyi tohtori melkein kiivaasti.
— Luulisin, että olisi asiallisempaa puhua halpahintaisista
näytännöistä.
Tohtori katseli ensin minua, ja silmät välähtelivät niinkuin aina
silloin, kun jokin uusi asia oli hänelle selvinnyt. Sitten hän hypähti
tuoliltaan ja rupesi nauramaan niin makeasti, että hartiat hyllyivät.
— Herra siunatkoon! Tämähän on vasta hassua! Hirveän hassua! — puheli
tohtori ja huusi samalla sisarelleen, joka tuli huoneeseen: — Kuule,
Emilie! Oletko elämässäsi kuullut näin hirveän hullua juttua? Ajattele,
että olemme iankaiken antaneet kansalle hyvin helposti ymmärrettäviä
näytelmiä, sen sijaan, että olisi pitänyt antaa halpahintaisia! Onko
ikinä kuultu hassumpaa!
Neiti Bergbom ei päässyt kuitenkaan niin vähästä asian perille, vaan se
oli selitettävä ymmärrettävämmin.
— Kuulehan nyt tätä skandaalia! — puheli tohtori nauraen ja pyyhkien
silmiään. — Herra Halme paljasti nyt juuri, ettei helppotajuinen
merkitsekään huokeita hintoja.
— Mitä sitten?-kysyi neiti Bergbom kauhistuneena.
— Se kuuluu olevan samaa kuin popularis eli populaari, ja
"godtköpsföreställning" on suomeksi halpahintainen näytäntö! Ja me
olemme muuttaneet kaikki filosofisetkin näytelmät kovin helposti
ymmärrettäviksi eli helppotajuisiksi. Ymmärrätkö?
— Herra jesta! — sanoi neiti Bergbom ja korjasi puseron kaulusta.
Sellainen tapa oli häneen jäänyt, kuten hän oli kerran maininnut, erään
ankaran kaulataudin jälkeen ja se merkitsi hermostuneisuutta. — Mitä se
taju sitten oikeastaan on?
Selitin sanan merkityksen, mutta neiti ei ilostunut.
— Eikö sinua huvita tämä juttu? — kysyi tohtori ja nauroi taas.
— Huvittaa vain siltä puolelta, että se selvisi, — sanoi neiti Bergbom.
— Toiselta puolen se harmittaa, kun ei kukaan kielentaitoinen ole
huomannut sitä aikaisemmin.
— No, no! — lohdutteli Bergbom. — Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Ja vastaisilta kompastuksilta olemme nyt turvatut. Herrat Sala ja Halme
voivat näissä seikoissa hyvin helppotajuisesti auttaa miestä mäessä, ja
vieläpä halpahintaisestikin.
8.