Tästä näkee että tällä näyttelijänalulla oli kirjallisiakin
taipumuksia. Kumminkaan hän ei tietääksemme ole mitään alkuperäistä
julkaissut, mutta sen sijaan tuli hänestä ahkera ja kykenevä
suomentaja, joka on kääntänyt melkoisen osan seuraavien vuosien
ohjelmakappaleista.
[38] Tämän teatterin oli ravintolanisäntä Kleineh 1860-luvun alulla
rakennut Kaivopuistoon (siitä nimi "Parktheatern") kohta oikealle
kädelle kun kaupungista päin tullaan puistoon. Se oli alkuaan maksanut
yli 20,000 mk, mutta n. 1870 Kleineh möi rakennuksen kaikkineen
päivineen Kaivopuiston johtokunnalle 700 mk:sta! Kauvan ei
taidetemppeli kuitenkaan pysynyt uudenkaan omistajan käsissä, sillä
ennen pitkää se revittiin ja rakennusaineet käytettiin uuteen --
pesuhuoneeseen. Koristukset tulivat sitä vastoin Suomalaisen teatterin
käytettäviksi Kuopioon.
[39] Preciosan kööreissä lauloivat: neidit Tilma Dahlström, Aurora
Engström, (?) Hedman, Augusta Johnsson, Sofie Moldakoff, Lilli Pauloff,
Betty Bongain, Gerda Ruuth ja Lilli Wiik sekä hrat (?) Braxén, G.
Händell, F. Inberg, H. Hyvärinen, (?) Kukkonen, (?) Lagerstam. (?)
Ruuth, A. Ticcander ja J. Snellman. Säestäjänä myötävaikutti rva Ida
Herckman ja laulunopettajana kauppias Strunck. -- Bartholdus Simonis
näytelmässä avustivat lukiolaiset: Frans Alcenius, Theodor Guseff, K.
Hyttinen, Gust. Höök, Edv. Krook, A. Markkonen, Sam. Miettinen, Kaimund
Neiglick, Alb. Pfaler, K. A. Behnfors, Joh. Sarlin, Joel Weisell,
Jonathan Weisell ja Karl Virtanen.
[40] Vilhon puhe, joka mainitaan ylempänä s. 61, kuuluu aiheutuneen
sentapaisista kokemuksista joista tekstissä kerrotaan.
[41] Helmikuussa oli Lydia Lagus kirkossa laulanut "O salutaris" ja
huhtikuulla iltamassa, josta Neue Freie Presse puhuu kiittävästi. Nti
Lagus oli esittänyt pari suomalaista kansanlaulua ja sanotaan hänestä
"vakavalla työllä epäilemättä tulevan kelpo laulajattaren". Muuten
mainitaan rva Prucknerin oppilaiden saksankielessä olevan huomattavissa
"miellyttävä sointu puolan- ja suomenkielen välillä!"
[42] Ylioppilas, synt. 1852, kruununvoudin poika.
[43] Ruotsalaisen teatterin kapellimestari.
[44] Toisista kirjeistä saamme tietää, että H. D:n ryhmä oli äärettömän
suutuksissaan Ida Basilieriin, sentähden että tämä esiintyi ainoastaan
suomalaisella näyttämöllä. Elokuulla oli H. D:ssa kerrottu varmana
asiana, että hän tulisi laulamaan ruotsalaisessa teatterissa. Mutta se
oli erehdys; laulajatar ei ollut sitä luvannut eikä ajatellutkaan
peruuttaa sopimustaan suomalaisen kanssa. Seuraus oli että tuo ryhmä
pysyttäytyi kerrassaan poissa Parranajaja-näytännöistä. -- Eräs
ruotsinmielisten piireissä liikkuva nainen tiesikin kertoa, ettei
vihamielisyys sillä taholla koskaan ole ollut niin katkera kuin tänä
syksynä ja oli siihen syynä toiseksi Ida Basilierin menettely, toiseksi
heidän tappionsa kansanvalistusseuran perustamiskokouksessa.
[45] Myöhemmin saatiin 199 istumapaikkaa, joista 50 tuolia à 2 mk.
[46] Kööreissä avustivat: (sopranot) rvat Jenny Kolis ja Augusta
Lindbohm; (altot) rva Guseff, neidit Hilja Landgren, Nina Antonoff.
(?) Rönnholm; (tenori) ylioppilas Nohrström; (basso) insinööri
Karstens.
[47] Jo 1872 oli Z. Topelius luvannut jotakin Suomalaiselle teatterille
ja arvattavasti täyttääkseen sen lupauksen hän lähetti tekstissä
mainitun kappaleen. Teos ei ollut uusi, vaan oli se 1867 alkukielellä
esitetty Uudessa teatterissa. Lähetyksen ohella oli seuraava kirje: