Neljäs näytäntökausi, 1875-76.
Ennen kun seuraamme teatteria kesäiselle kiertomatkalle, on mainittava
kahden näyttelijän ulkomaanmatkat -- ensimäiset laatuaan. Oli näet
katsottu ajan tulleeksi ruveta hankkimaan seurueen etevimmille
jäsenille tilaisuutta nähdä suurten sivistysmaiden näyttämötaidetta.
Ensimäinen, joka teki tämmöisen opintomatkan, joskin samalla
hoitaakseen terveyttään ja virkistyäkseen liiallisesta rasituksesta,
oli Vilho, jolle niinkuin ennen on kerrottu myönnettiin vapaus kun
puheosasto Turusta lähti Poriin.
Matkustettuaan Pietarin, Berlinin, Dresdenin ja Frankfurtin kautta ja
viivyttyään jonkun ajan kussakin näistä kaupungeista Vilho toukokuun
alussa saapui Parisiin. "Samassa kun Parisin näin, katosivat ennen
näkemäni paikat muististani. Tuntui kuin olisin tähän saakka asunut
hiljaisen, tyynen järven rannalla ja nyt muuttanut kohisevan kosken
partaalle. Paljon olen nähnyt, paljon havainnut. Jumal' armahda meidän
köyhyyttämme. Teatteriin nähden meillä on melkein Molièren ajat
käsissä." Luetellen näkemiänsä hän muun muassa mainitsee Michel
Perrinin Gymnase-teatterissa, Mr Bouffé nimiroolissa (jonka Vilho itse
oli näytellyt). -- "Usko pois! juhlallisia hetkiä olen viettänyt
etenkin Théâtre-français'issa Coquelinin näytellessä. Toiss'iltana näin
hänen Gringoirena; eilen näin Mariannen Théâtre lyrique'ssä. Minusta
oli kaikki, varsinkin Marianne (M:me Laurent), hyvät paitse Rémy (René
Luguet), joka oli liian hampuusimainen." -- Tästä huomaamme, että
nuoren teatterimme ohjelmistoon oli otettu kappaleita, joita
parastaikaa näyteltiin Parisin näyttämöillä.
Hoikka kukkaro ja liiallinen valvominen (kun näytännöt Parisissa
päättyvät vasta keskiyön jälkeen) ajoi Vilhon paluumatkalle,
viipyäkseen jonkun aikaa Kööpenhaminassa ja sitten asettuakseen
Visbyhyn kylpemään. Voinnistaan hän kirjoittaa:
"Terveyteni on sangen hyvä. Olen yskinyt sangen vähän. Sen jälkeen kun
Helsingistä läksin, ei ole tullut verta rinnastani kuin kerran
Berlinissä. Kauniit kesäpäivät täällä ovat tehneet hyvää. Päivä
päivältä tunnen itseni terveemmäksi. -- Kyllä sinunkin pitäisi levähtää
hiukan. Ei mikään ole terveydelle vaarallisempi kuin huolet ja murheet.
Elä terveenä! Jos väsyttää, levähdä hieman." --
Toinen teatterin jäsen, rva Aspegren, pääsi ulkomaanmatkalle
kesäkuulla. Kirjeessä (25/6) Emilie Bergbomille hän ilmoittaa
onnellisesti tulleensa Parisiin, johon jäi koko kesäksi. Alkuajan hän
asui laulajattaren nti Naëmi Ingmanin kanssa, jota ilman hänen olisi
ollut vaikea tulla toimeen. Pian hän kuitenkin niin perehtyi
ranskankieleen, ettei hän apua tarvinnut, mutta tietysti hän olisi
enemmän hyötynyt teattereista, jos hän olisi täysin osannut kieltä.
Otettuaan tavaksi lukea näytelmä ennen kun meni sitä katsomaan, hän
kumminkin kykeni tarkoin seuraamaan esitystä, eritoten liikuntoihin
nähden ja yhteisnäyttelemiseen katsoen. M:me Croizetteä hän piti
oikeana mallikuvanaan. Tämän ohella hän harjotteli laulua, ensin nti
Ingmanin ja myöhemmin erään nti Greenin johdolla. Syyskuun
keskivaiheilla rva Aspegren muutti Kööpenhaminaan, koska Parisissa
oleskelu kävi liian kalliiksi. Mitä matkan vaikutukseen tulee, hän
kirjoitti tuntevansa, että hän taiteessaan seisoi vakavammin
jaloillaan. -- Vilho palasi teatteriin elokuulla (Oulussa); rva
Aspegren lokakuulla (Porissa).
Johtokunta oli täksi kesäksi suunnitellut retken Pohjanmaalle, jossa
teatteria ei vielä oltu nähty. Aluksi seurue ei lainkaan ollut
mielissään tästä, vaan olisi kernaammin hajaantunut lomalle. Saattoihan
menestyksestäkin olla epäilystä, kun näyttämön kaksi pylvästä, Vilho ja
rva Aspegren, oli poissa ja johto Kallion käsissä, jonka kykyyn ei
mainittavasti luotettu ja jota ei toveripiirissä muutoinkaan suosittu.
Kallio oli tosin kunnon mies, mutta muita vanhempi ja olennoltaan
jäykänlainen sekä koulumestarillisine totuntatapoineen hieman
ahdasjärkinen ja melkoisessa määrässä itsetietoinen tilapäisestä
johtaja-arvostaan. Ennen pitkää tyytyväisyys kuitenkin palasi,
seuruetta kun kaikkialla kohdeltiin mitä suurimmalla ystävällisyydellä.
Varsinainen päämäärä oli Oulu, mutta mennessä oli käytävä
Kristiinankaupungissa ja Vaasassa. Syy miksi pieni, aitoruotsalainen
Kristiina otettiin lukuun, oli se, että sikäläinen harras
suomenmielinen kauppias W. Parmanen jo teatterin ollessa Porissa oli
kysynyt Bergbomilta, eikö seurue voisi sieltä pistäytyä Kristiinaan.
Kun sitte Pohjanmaalla käynti oli päätetty, Bergbom kirjoitti hra
Parmaselle ja lupasi lähettää seurueen Kristiinaan antamaan kolme
näytäntöä, jos taattaisiin 250 markan puhdas tulo kultakin illalta.
Vastaus oli myöntävä ja sen johdosta teatterijoukko -- 8 herraa ja 7
naista -- matkustaen Tampereelta kyytihevosilla poikkesi _Kristiinaan_
ja näytteli siellä 13, 15 ja 17 p. kesäk. "Yleisö näkyy varsin
lempeästi suosivan teatteria", kirjoitti Törmänen, joka edelleen hoiti
seurueen raha-asioita, ensi-illan jälkeen, "esiripun ensi kerran
noustessa tervehdittiin sitä kaikuvilla kättentaputuksilla, joita
sittemmin kuului useammat kerrat näytännön aikana. Huone oli hyvä."
Annetuista kappaleista mainitaan ainoastaan Yhdistysjuhla,
huomautuksella että se ei miellyttänyt katsojia. Valitettavasti se
esitettiin viime iltana, jonka tähden erohetki oli viileä
tunnelmaltaan. Kumminkin Törmänen lausuu: "Vallan mainiosti on meitä
täällä kohdeltu. Erittäinkin kauppias Parmaselle on Suomalainen
teatteri suuressa kiitollisuuden velassa. Hän niin sanoakseni,
toimittaa kaikki meille käteen, suurimmasta pienimpään. -- -- Täällä
ovat rahatoimetkin, Jumalan kiitos, varsin helpot, kun ei tarvitse
mistään huolta pitää -- ottaa vain vastaan taatun summan." --
Vaasa-laivalla seurue saapui _Vaasaan_, jossa sen kävi niin hyvin, että
siellä olo yhdestä viikosta, joka oli paikkakuntaa varten laskettu,
pidentyi kahdeksi. Toisen näytännön jälkeen kirjoitettiin
Morgonbladetiin:
-- -- "Tähän saakka on annettu kaksi näytäntöä: pyhänä 20/6 ja
tiistaina, edellisessä Viuluniekka, jälkimäisessä Kiven Margareta,
Yökausi Lahdella ja Mustalainen. Kumpanakin iltana oli huone --
jotenkin odottamatta -- hyvin hyvä ja suosionosotukset lämpimiä. --
Vaasa on kieleltään ruotsalaisimpia kaupunkeja maassamme. -- Sentähden
ei olisi ollut outoa, jos Suomalainen teatteri olisi saanut lähteä
tiehensä haluamatta palata. Mutta onneksi on olemassa toisiakin
tekijöitä, jotka vaikuttivat tulokseen."
"Epäillen menivät useimmat ensi näytäntöön, mutta ennen kun esirippu
laski viimeisen kerran oli epäilys haihtunut. Jokainen huomasi, että
Suomalainen teatteri ei olekaan ainoastaan nuorten intoilijain hautoma
harhaluulo. Nähtiin että jo koko joukko työtä oli tehty aatteen
toteuttamiseksi, ja heikkouskoistenkin täytyi havaita vilahdus siitä
tärkeästä isänmaallisesta taidelaitoksesta, jonka mahdollisuuteen
teatterin tarmokas perustaja oli luottanut ennen kun kukaan muu. Toinen
katsoja toisensa perästä huomasi ymmärtävänsä enemmän suomea kuin oli
aavistanutkaan ja nekin, joille sanat olivat vain helkkyviä ääniä,
tunsivat että siinä kuitenkin oli jotakin _omaa_, joka koski salassa
olleita jänteitä sydämen sisimmässä. -- Sanalla sanoen: Suomalainen
teatteri on voittanut yleisömme ystävyyden ja kunnioituksen -- ja
sentähden arvattavasti ensimäinen käynti ei ole viimeinen. --
Juhannusaattona oli joukko kaupunkilaisia, naisia ja herroja, kutsunut
seurueen jäsenet vaatimattomiin kekkereihin Hietalahden ravintolaan.
Oikeusneuvosmies Svanljung tervehti vieraita miellyttävillä
suomenkielisillä sanoilla. -- Sitte seurasi iloinen kisailu ja tanssi
vanhassa puistossa, valoisana kesäyönä." --
Näytäntöjä annettiin vielä 26, 27 ja 29 p. Kahden edellisen ohjelmat
oli kokoonpantu pikkunäytelmistä, joista Kihlaus herätti semmoista
suosiota ("niinkuin ei missään muualla"), että se seuraavana iltana
näyteltiin toistamiseen. Viime iltana esitettiin Maria Tudor ja
huolimatta näyttämölaitosten puutteellisuudesta ja 25 tai 30° lämmöstä
salongissa yleisö kiihtyvällä osanotolla seurasi jännittävän näytelmän
kulkua. Rva Lundahlin (Maria), nti Töttermanin (Jane) ja Lundahlin
(Gilbert) esitys saavutti varsin suurta tunnustusta. Suosionosotukset
lopussa olivat "myrskyisiä". -- Kallion ja Törmäsen kirjeetkin
todistavat, että teatterilla Vaasassa oli hartaita suosijoita. Vanha
teatterin ystävä O. Toppelius ei laiminlyönyt ainoatakaan näytäntöä ja
hänen ohellaan mainitaan Bergbomin tädin, rva L. Gummeruksen, laamanni
Björkelundin, asessori Qvickströmin, oikeusneuvosmies Svanljungin,
tuomarien Erlinin ja Bouchtin y.m. kutsuneen näyttelijöitä luokseen ja
kohdelleen heitä aivan toisin kuin tapa oli menetellä kuleksivien
teatterijoukkojen suhteen. -- Kaikesta näkyy, että ruotsinmielisyys ei
tässäkään kaupungissa 1870-luvulla ollut läheskään niin kehittynyt kuin
myöhemmin. Monet kehotukset tulla toistenkin ja onnentoivotukset
matkalle lausuttiin seurueelle, kun se Suomi-laivalla 2/7 lähti
pohjoseen päin. _Oulussakin_ sanotaan yleisön olleen täynnä
ennakkoluuloja teatteria kohtaan ja ystävällisen vastaanoton merkkejä
oli tuskin nähtävissä, mutta jo ensi iltana 7/7 Viuluniekka valloitti
täyden huoneen. Joka kerta kun esirippu laski, kuului kättentaputuksia
ja hyvähuutoja. Lundahl ja Kallio, rva Lundahl ja nti Tötterman
huudettiin esiin useita kertoja; lopussa vaadittiin kaikkia
esiintymään. -- Näytännön jälkeen joukko ylioppilaita ja nuoria
kauppiaita kutsui "ainoastaan herrat" tulijaiskekkereihin. Siellä
kerrottiin erään ruotsikiihkoisen rouvan tulleen varta vasten näkemään
"suomalaista raakuutta ja kömpelyyttä", mutta mennessään tunnustaneen
näytelmän sujuneen niin hyvin, ettei hän ollut sentapaista
aavistanutkaan.
Niinkuin muualla pidettiin Oulussakin enimmän koko illan kappaleista ja
miltei kaikki sentapaiset näyteltiin kaksi kertaa. Muutoin toivottiin
että ei näyteltäisi useammin kuin kahdesti viikossa (sunnuntaina ja
yhtenä arkipäivänä), jotta ei teatterin ystäviltä "ryöstettäisi
herttaisia valoisia iltoja ja öitä". Heinäkuulla olikin vain 9
näytäntöä, mutta elokuulla 14 ja syyskuulla 13 -- yhteensä siis 36.
Ohjelmistossa uusia olivat Kiven pikku idylli _Yö ja päivä_ 23/7,
Benedixin 1-näytöksinen huvinäytelmä _Kassan avain_ 13/8, B. F. Salosen
suomentama Erckmann-Chatrianin 3-näytöksinen näytelmä _Puolan
juutalainen_ 17/9 ja Kiven _Nummisuutarit_ 24/9.
Elokuun 8 p. Vilho hyvissä voimissa tuli Ouluun ja ryhtyi toimeensa;
kumminkin olivat raha-asiat kuukauden loppuun Törmäsellä, joka silloin
vuorostaan pääsi ulkomaanmatkalle. Vilhon kirjeistä saamme jälleen
yksityistietoja. Ensimäisen näytännön, jonka hän näki palattuansa
seurueeseen, oli Preciosa 8/8 "nti Ahlberg" se on Ida Aalberg
nimiroolissa. Hän oli "mielestäni sangen viehättävä", Vilho sanoo,
"etenkin ensimäisessä näytöksessä, jossa oli ehtinyt paremmin kypsyä;
epätasaiset liikuntonsa tulevat varmaan aikaa voittaen sulavammiksi".
Näin kuuluu ensimäinen tapaamamme arvostelu näyttelijättärestä, jonka
tulevaa suuruutta tietysti ei aavistettu. -- "Yhdistysjuhla [10/8]
sujui paremmin kuin koskaan ennen. Ihmiset nauroivat täyttä kurkkua.
Väkeä oli kumminkin vähän. Oli pidot kahdessa eri paikassa ja se
vaikuttaa paljon pikku kaupungissa. -- Näyttipä minun tulonikin
jonkunmoiselta yhdistysjuhlalta, sillä toverit olivat siitä sangen
mielissään." -- "Benedixin Kassan avain [13/8] meni melkoisesti.
Tötterman oli siinä hyvänpuolinen; mutta näytelmän luonne vaatii
enemmän psykologiaa kuin Himbergillä ja rva Lundahlilla on. --
Aspegrenia ei ollenkaan kaivata, Böök ja Pesonen ovat hyvin täyttäneet
hänen roolinsa." -- "Viime aikoina ovat tulot olleet huononlaiset,
mutta ystävämme lohduttavat meitä sillä, että syyskuulla tulemme
näyttelemään täysille huoneille. -- Raaheen ei päästä. Siellä on
keskusteltu annettaisiinko raastuvan sali meidän käytettäväksemme vai
ei, ja sveesit ovat voittaneet. Huonetta ei saada ja muuta soveliasta
ei ole." -- Elokuun 18 p. kaupunkilaiset pitivät kemut seurueelle.
Kuvernööri Nyberg esitti vieraitten maljan kiittäen heitä heidän
tuottamastaan taidenautinnosta. Bergbomille lähetettiin sähkötervehdys.
-- Nummisuutareita oli alettu harjottaa, mutta tietämätöntä oli vielä
saataisiinko kaupunkilaisia avustamaan. Vilho epäilee Leinon
sopivaisuutta Eskoksi. --
Suvi oli tänä vuonna tavattoman kaunis ja ymmärrettävää on, että
kuumana sydänkesänä huoneet olivat huonoja. Heinäkuun viime päivänä
sanotaan O. W. S:ssa:
"Suomalainen teatteri on tapannut riidassansa tukehduttavasti kuuman
ilman kanssa. Katselijain rivit ovat harvenneet harvenemistaan. Eikä
kumma! talonpojalla on ankara heinänteko ja niitä, joilla aikaa olisi,
ajaa kuumuus tuulta etsimään." Elokuulla pysyivät ajat muuttumatta ja
valitettavasti ei syyskuukaan kääntynyt suotuisaksi. Aina ilmaantui
joku uusi syy yleisön harvalukuisuuteen. "Ida Basilier ja Ina Försten",
Vilho kirjoittaa (19/9), "ovat olleet täällä tekemässä meille vahinkoa,
sillä ihmiset tulvasivat konserttisaliin ja teatteri oli melkein
tyhjä." -- Kun sitten Puolan juutalainen oli tehnyt "mahtavan
vaikutuksen", niin että "salongista lähetettiin terveisiä ja
onnentoivotuksia", ja Vilho luuli näytelmän toisena kertana antavan
täyden huoneen, kävi päin vastoin -- ja syynä olivat kuuluutuskalaasit
samana iltana. -- Eikä Nummisuutaritkaan, jonka merkkiteoksen ensi ilta
oli 24 p. syysk., saanut aivan täyttä huonetta, sillä edellisenä
päivänä oli "suuret häät, joihin oli kutsuttu 600 henkeä ja muun muassa
Suomalainen teatterikin(!)" Onhan luonnollista että häiden jälkeen
oltiin väsyksissä, jos edes teatterissakäynti oululaisten mielestä
silloin oli comme-il-faut. Omituinen sattumus oli, että Nummisuutarit
ensi kerran esiintyessään näyttämöllä joutuivat näin sopimattomasti
häitten keskelle aivan niinkuin kunnon Esko itse näytelmässä. Kumminkin
"komedia herätti vilkasta suosiota", Vilho sähkötti Helsinkiin. --
Vihdoin Vilho kenties arvasi oikean syyn siihen, että teatteri ei enää
vetänyt. "Päävika on mielestäni se, ettei oululaisilla enää ole rahaa!
Me olemme viipyneet täällä liiaksi kauvan." --
Syyskuun viimeisinä päivinä oli markkinat. Sentähden annettiin 27/9 ja
28/9 kolme näytäntöä (jälkimäisenä päivänä kaksi) ja niissä oli paljo
maalaisia, jotka ensi kerran tutustuivat teatteriin. Minkä vaikutuksen
he saivat, voi päättää seuraavasta Vilhon kertomuksesta:
"Noin 15 talonpoikaa Oulun lähitienoilta piti meille komeat päivälliset
toisena markkinapäivänä. Useissa teatteripidoissa olen ollut, mutta en
ole kohdannut hartaampia isäntiä enkä juhlallisempia pitoja viettänyt
kuin silloin. Mikä kiitollisuus nykyisyydestä, mikä luottamus
tulevaisuuteen kaikkien heidän sydämissään! Me erkanimme toisistamme
kyynelsilmin."
Vilhon ehdotuksesta ja Bergbomin suostumuksella annettiin viimeinen
näytäntö 29/9 Oulun suomalaisen koulun hyväksi. Samana päivänä ehtoolla
oli suuret arpajaiset samaa tarkoitusta varten. Näytäntö, jossa
Preciosa esitettiin, alkoi klo 12 päivällä ja tuotti koko 680 markkaa
puhdasta rahaa -- "suurin tulo siitä teatterista". Rahat menivät
koululle, mutta toivottavasti tuotti näytäntö teatterille, niinkuin
Vilho oletti, "suuremman summan suosiollisia sydämiä". -- Keskitulo
näytännöstä nousi 316 markkaan, siis 60 mk vähemmän kuin Kuopiossa
edellisenä vuonna.
Vielä lisättäköön Vilhon kirjeistä, että hänellä oli aihetta täältäkin
kertoa että eräät seurueen jäsenet tapansa mukaan olivat lyöttäytyneet
paikkakunnan ruotsinmielisten parhaiksi ystäviksi. Heille luulotellaan,
että he, jos näyttelisivät ruotsinkielellä, olisivat paljo suurempia
taiteilijoita, ja näitä ajatuksia "kylvetään rouvien ja naisten
mieleen" ja suomenkielen viljeleminen laiminlyödään. "Korviani viiltää,
kun harjotuksissa ja näytännöissä kuulen heidän virheellistä
kieltänsä." -- "Joka hetki ajattelen keinoa, kuinka nämät epäkohdat
saataisiin poistetuksi, kuinka saataisiin heidät ymmärtämään että
heillä on suuri lähetystoimi suoritettavana!" -- Samassa kirjeessä
Vilho kertoo tutustuneensa erääseen hienoon ja sivistyneeseen,
suomenmieliseen ja tarmokkaaseen naiseen, nti Flanderiin, jolla oli
hyvä lauluääni, kauniit teatterikasvot ja vallan suuri halu tulla
teatteriin. Isä, joka on lääninkamreeri, oli kuitenkin vastaan ja
turhaan Vilho koetti taivuttaa häntä antamaan suostumustaan. Semmoinen
jäsen lisää olisi aarre teatterille, Vilho arvelee, sitte vain hyvä
rakastaja (Himbergin sijaan) ja suomalaisen näyttämön loistavasta
tulevaisuudesta ei olisi epäilyksiä! -- -- Vaikkei Vilhon, niin
innokkaasti julkilausuttu, toivomus täyttynytkään, liittyi tällä ajalla
seurueeseen uusi jäsen, joka on luettava sen arvokkaimpiin. Tarkoitamme
nti _Emilie Stenbergiä_, Turussa syntynyt, papin tytär, teatteriin
tullessaan 35 v. Ikä ja alussa vaillinainen suomenkielen taito
rajoittivat hänen kehitysmahdollisuuttaan, mutta äly ja sivistys
tekivät kuitenkin, että hän aikaa voittaen erittäin karakteristisesti
kuvasi vanhempia naishenkilöitä ja sitä paitse vakavalla olennollaan
ylläpiti seurueen sisällisessä elämässä hyvää henkeä ja ryhtiä. -- Nti
Stenberg esiintyi jo Oulussa ensi kerran näyttämöllä -- Guldborgina
Sven Dyringin kodissa 10/9.
Oulusta teatteri muutti _Poriin_, jossa ensi näytäntö oli 10/10.
"Matka tänne", Vilho kirjoittaa, "oli kassalle hirveän tuntuva. Paitse
hukkaan menneitä kalliita työ- ja näytäntöpäiviä, meni kustannuksiin
vähä yli 1,000 markkaa. Kolme päivää odotettiin laivaa. Matkalla oltiin
kokonainen viikko. Kun saavuimme Reposaareen, ei ollut miehellä muuta
kuin 11 mk ja joku kuparilantti. Kohdistin siis toivoni tulevaisuuteen,
s.o. lähinnä ensi näytäntöön täällä. Mitä vielä! Älä lähetä noita
oopperalaisia riistämään ansiot rehellisiltä ihmisiltä heidän nokkansa
edestä. Basilier-Forstén Oulussa, Duncker-Ingman Porissa! Tuhat markkaa
vähemmän meille, olen arvellut."
Porissa viipyi seurue lokakuun loppuun, näytellen 9 kertaa ja saaden
keskimäärin ainoastaan 296 mk illalta. Tuntui niinkuin olisivat
porilaiset itsekseen ajatelleet: mitä se teatteri taas tekee täällä,
saimmehan jo siitä kylläksemme keväällä! -- Ainoa uutuus, joka
esitettiin, oli 1-näytöksinen laulunäytelmä _Sinua vaan!_ -- Kun rva
Aspegren palattuaan ulkomailta 22/10 ensi kerran esiintyi (Työväen
elämästä), häntä tervehdittiin kättentaputuksilla. -- Viimeinen
näytäntö oli 27/10. Silloin oli huone ensi kerran ihan täysi. Ohjelmana
oli Sven Dyringin koti; rva Aspegren, joka ennen oli näytellyt
Guldborgia, oli nyt Ragnhildina. Nti Stenbergistä -- jonka debyytti
herätti mielenkiintoa Porissa, missä hän oli tunnettu -- sanoo
paikkakunnan lehti että hän Guldborgina osotti oikeaa käsitystä
tehtävästään ja kieltämättömiä lahjoja, mutta puhui staccato eikä
näyttäytynyt oikein perehtyneeksi kieleen. Regissana kiitetään nti
Töttermania, joka myöskin oli ollut reipas ja naivinen Mariana ylempänä
mainitussa uudessa laulukappaleessa. -- Viime näytännön jälkeen oli
Otava-ravintolassa jäähyväiskemut, joissa maisteri Tamsén piti puheen
seurueelle.
Ainoastaan semmoiset lukijat, jotka ovat läheisesti tutustuneet
teatteriin, ovat ehkä voineet oikein kuvitella Bergbom-sisarusten
elämää näinä vuosina, kuinka heidän on täytynyt uhrata kaiken aikansa
ja voimansa niille kahdelle näyttämölliselle yritykselle, joista heidän
oli yhtä haavaa huolehtiminen. Mahdotonta on ollut antaa siitä
seikkaperäisiä tietoja, syystä kun he enimmäkseen ovat toimineet
yhdessä Helsingissä eikä siis mitään kirjeenvaihtoa ole syntynyt.
Silloinkin kun Kaarlo on matkustanut, milloin Viipuriin, milloin
Turkuun, milloin Tampereelle, milloin Kuopioon, tavatakseen puhe- tai
oopperaosastoa ja ollakseen saapuvilla tärkeimmissä harjotuksissa tai
näytännöissä, hän on viipynyt niin lyhyen ajan ettei hänen ole ollut
tarpeen kirjoittaa. Sentähden me tositeossa monelta ajalta tiedämme
enemmän alijohtajasta, Vilhosta, kuin varsinaisesta johtajasta. Nyt
tarjoutuu meille kumminkin ensi kerran tilaisuus nostaa se verho, joka
on kätkenyt sisarukset silmistämme. Kesällä 1875 näet Kaarlo noin kuusi
viikkoa oleskeli Lappeenrannan kylpylaitoksessa ja siltä ajalta on
sisarusten kirjeenvaihto säilynyt. Siinä me näemme heidät tosin ei
"palavan sesongin-" vaan loma-aikana, mutta kuitenkin niin hartaasti ja
yhtämittaa ajamassa teatterin asioita, että lukija hämmästyen käsittää,
mitä Suomalaisen teatterin johtajatoimi tällä aikaa merkitsi ja mitä
tarmoa ja innostusta se kysyi. Tahdomme sen vuoksi tehdä selkoa tästä
kirjeenvaihdosta, joskin se on yksipuolinen siinä että useimmat kirjeet
ovat Emilien kädestä.
Mikä Kaarloa oikeastaan vaivasi, sitä emme saa tietää, mutta
arvattavasti hän vain oli peräti väsynyt ja hermostunut "huolista ja
murheista", niinkuin Vilho kirjoitti Parisista neuvoen häntä
levähtämään. Tiedämmehän että hän jo syksyllä oli arveluttavasti
kiihtynyt ja luonnollista on, että vastoinkäymiset Turussa ja sitten
yhä jatkuva vastatuuli keväällä Helsingissä eivät muuta voineet kuin
enentää hänen hermostumistaan. Lisäksi voi vielä mainita hänen lankonsa
Oskar af Heurlinin kuoleman Roomassa, joka ei ollut syvästi
vaikuttamatta hänen tuntehikkaaseen mieleensä. -- Kaarlo lähti
Helsingistä luultavasti 1 p. heinäk. ja kaksi päivää myöhemmin Emilie
jo kirjoittaa ensimäisen kirjeensä.
(3/7) Rakas Kaarloseni! En voi kieltää olevani kovin levoton sinun
tähtesi, tänä kesänä kun sinun tulee oikein hoitaa itseäsi. Pelkään
ettet voi olla niin varovainen kuin pitää ja välttämätöntä on
kylpyparannuksilla ollessa. -- Lähtiessäni annoit minulle niin paljo
pikkuasioita, että pelkään unohtavani puolet. Sentähden täytyy minun
kirjallisesti kerrata kaikki. Vilho [Visbyssä] on saanut Nummisuutarit,
Hrimalylle[55] 500 mk [etumaksua Pragista tilatulle tenorille],
[ylioppilas Nikolai] Christersonille (Kari) [käännettäväksi] Mein
Leopold, [nti M.] Grapelle Svend Dyring [rva Raata varten] ja huomenna
lähetän Vaasa-laivalla mytyn Törmäselle. Oliko muuta? Emmylle kirjoitan
ja kysyn, minkä verran [suomalaista tekstiä] on kirjoitettu Faustiin,
ja muistutan Achtéta saksalaisesta kappaleesta. -- Samana päivänä kun
lähdit, tuli kirje rva Aspegrenilta [Parisista], joka näyttää olevan
tyytyväinen. -- -- Eilen sähkösanoma Kalliolta [Vaasasta]: "Tänään
lähdetään. -- Nettoa 800 vain, mutta herttainen yleisö." -- Onhan hyvä
että yleisö on 'herttainen', mutta parempi olisi, jos kassa paremmin
täyttyisi. Huomenna kirjoitan Törmäselle ja pyydän häntä koettamaan
säästää päiväkustannuksissa Oulussa. Myötäseuraavista kirjeistä on
toinen Leinolta sinulle, toinen [nti] Alma Flomanilta minulle;[56] mitä
sanot? -- Ikävä kyllä unohdin tilata Alppimajan [Bruno] Niskalta
[Pietarista], pitääkö minun tehdä se ja sitte lähettää se Tuokolle?
Onko hänellä nykyään työtä? -- Slöör kertoi Ruotsalaisen teatterin
aikovan ensi vuonna [s.o. alkavana näytäntökautena] ottaa esitettäväksi
Mustan Dominon ja Rykmentin tyttären [siis samat oopperat kuin
Suomalainen teatteri!]. Hertzberg kuuluu olleen Parisissa
pääasiallisesti tutkiakseen teattereita ja kehittyäkseen
"regissööriksi" ja aikomuksensa lienee vakavasti antautua teatterin
alalle. -- Hyvästi, Kaarloseni. Hoida itseäs hyvin ja ennen kaikkea:
kerro tarkoin [tri] Björksténille, mikä sinua vaivaa, äläkä tee
itseäsi, niinkuin tavallista on, terveemmäksi kuin olet. Jumalan
haltuun. Emilie.
(5/7) Kaarloseni! Olen kirjoittanut tänään 8 kirjettä ja lisäksi rva
Aspegrenin pyynnön kenraalikuvernöörille [saada suositusta vapaaseen
pääsöön valtioteattereihin Parisissa], niin että saat antaa anteeksi,
jos tämä kirje on vähän hutiloitu. Kaikki asiasi toimitettu, paitse
että Faust on lähettämättä [K. E.] Pahlmanille [ensimäinen
viulunsoittaja oopperan orkesterissa]; hän ei ole vielä saanut
nuotteja, vaikka Emmy ja Sofie ovat luvanneet lähettää. -- -- Ikävä
että olet voinut huonosti. Kerro tarkoin Björksténille kuinka voit,
äläkä tee itseäsi terveemmäksi kuin olet. Se olisi tyhmää ja
yksinkertaista ylpeyttä; joskaan ei itsetuntomme salli meidän näyttää
haavoja, jotka ihmiset ovat iskeneet meihin, Jumalan käden alle täytyy
meidän kumminkin alistua ja pystyssä voimme kantaa mitä hän laskee
päällemme. -- Tänään sain erittäin rakastettavan kirjeen Betty
Elfvingiltä, mikä rakkauden ja rauhan lapsi hän kuitenkin on! Hän on
jälleen suorittanut 1 osakkeen 5:ltä vuodelta (ennen 2) ja sen ohella
hän lähetti lahjana 196 mk. eräältä vanhalta nti Marie Eschneriltä[57]
matkastipendirahastoon. Lahjoittajan nimeä ei saa panna sanomiin, sillä
tuttavansa luultavasti eivät jättäisi häntä rauhaan sentähden! Olen
kuitenkin pyytänyt Morgonbladetia ja Suometarta kiittämään johtokunnan
puolesta. -- Olen myös kirjoittanut ja kiittänyt häntä, sillä jollei
summa olekaan iso, tulee se kumminkin lämpimästä ja rakastavasta
sydämestä. Kenties joku toinenkin noudattaa esimerkkiä. -- Olen
kirjoittanut [kaartin kapellimestarille] Leanderille, ettei hän saa
luvata pois musiikkia syksyksi niinä päivinä kun meillä on ollut tapa
näytellä.
(8/7) Huomispäivän junalla olen lähettänyt Rykmentin tyttären ja
Faustin, s.o. ne nuotit, jotka tänään sain Niskalta. Tuli toinenkin
kappale Rykmentin tytärtä, mutta arvatakseni et tarvitse sitä; 2 kpl
Unissakävijää on myöskin mukana. -- Niska on ihmeen toimelias ja
säntillinen mies. -- -- Kuinka sinä voit, Kaarlo? Olen koko päivän
ollut levoton sinun tähtesi ja pelkään että olet sairas, kun en saanut
vastausta viime kirjeeseeni ja kysymyksiini Hamletista ja Rosvoista
[kirje näyttää kadonneen]. Vaikkei vastaukses tulisikaan tän'iltana,
täytyy minun huomenna lähettää maksu Blochille [tanskalainen
kirjakauppias]. Olisi mukava samalla tilata muutakin. Kirjoita nyt,
armahani, säntilleen, kuinka voit ja mitä määräyksiä sinä noudatat. --
Sain kirjeitä Leontine ja Sofie tädeiltä [Vaasasta], jotka sanovat,
että seurue on jättänyt hyvin edullisen vaikutelman ja että sitä oli
pyydetty palaamaan pitemmäksi ajaksi syksyllä. Jos niin tapahtuu, on
välttämätöntä ensin sopia [ravintoloitsija] Ernstin kanssa
päiväkustannuksista [hän oli kiskonut 50 mk illalta; Oulussa päästiin
puolella], mutta paras on olla mitään päättämättä, ennen kun näkee
miten asiat käyvät Oulussa ja rva Raan lopullinen vastaus tulee. --
Käyn vielä Grapella, ennen kun hän lähtee. -- Eilen tuli Oulusta
Ainamon nuotit, Orposisarukset, Karhu ja Pasha sekä Deborahn 1 ja 3
näytös! Mihin ovat muut näytökset joutuneet? -- Päivän postissa
kirjoitin Törmäselle ja pyysin häntä kaikin voimin etsimään Deborahn
sekä lähettämään Narcisse Rameaun. Kalliolta sain ystävällisen, mutta
naivisen kirjeen. Lähetän sen sinulle niin pian kun olen vastannut. --
Muistatko kenties missä Tuokon Deborah-suomennoksen alkukirjoitus on,
en ole löytänyt sitä. -- -- En voi matkustaa mihinkään, ennen kun
Hrimaly vastaa. Olen kovin levoton tenorimme tähden ja pelkään, ettei
meillä tule olemaan mitään hyötyä Ericssonista. -- Hyvästi, jumalan
haltuun. Kirjoita, kun jaksat. Emilie. [Lisälehdellä Emilie kertoo Mein
Leopold näytelmän sisällyksen].
(9/7) Vaikka kirjoitin eilen i.p., täytyy minun ilmoittaa sinulle
ehtoolla saamani iloinen sähkösanoma Kalliolta (Oulusta): "Eilen
teatteri täpötäysi, 616. Yleisö innostunut, illan menot vähäiset:
salonki 25; yhteensä kenties 70. Dekoratsioneja puuttuvaisesti." --
Kunpa kaikki edelleenkin kävisi hyvin Oulussa!
Juuri kun eilen olin sulkenut kirjeeni, tuli O. Toppelius. Hän oli
rakastettavaisuus ja lempeys itse ja selitti, että teatterin ei
ollenkaan tarvinnut hävetä itseään. [Emilie koetti taivuttaa
Toppeliusta, jolla oli "moraalinen oikeus" määrätä entisen
teatterikoulun rahoista, luovuttamaan ne Suomalaiselle teatterille,
jonka jäsenet kaipasivat koulua.] Hän luuli asiamme olevan loistavalla
kannalla ja, vaikken sanonut, että ooppera oli vienyt meidät vararikon
partaalle, hän kuitenkin moitti meitä kovasti, että jatkoimme sitä.
[Kumminkin Toppelius ylipäätään oli myöntyväinen, ja Emilie jätti
Kaarlon asiaksi enemmän puhua siitä, koska Toppeliuskin oli matkalla
Lappeenrantaan.] -- Ericssonin pyyntö saada loman pidennystä on
kohtuuton. Älä ainakaan kohta suostu. Saiko hän Rykmentin tyttären
nuotit? -- Juuri sain kirjeen Augustalta, mutta en sinulta! Olen
kauhean levoton. Etkö jaksa kirjoittaa? -- Hyvästi, Jumalan haltuun.
Emilie.
(10/7) Oli kovin hauskaa kuulla että voit hyvin, että sinulla on
ruokahalua ja unta; kunpa olisi niin edelleenkin. -- Tuokolta tuli
tänään Sinua vaan! jonka kohta annoin Antonoffille puhtaaksi
kirjoitettavaksi. Mitä vastaat Ericssonille? Minä en suostuisi,
sillä 2 1/2 kuukauden loman pitäisi riittää. Hyvä olisi että hän ja
Bergholm saisivat roolinsa; voiko Kiljander ollenkaan auttaa sinua?
Mimmoinen hän muutoin on? Hrimalylta ei kuulu mitään; en lähtene sitä
ennen. -- Blochille olen tänään kirjoittanut. Et sanonut, oliko kysymys
koko Shakespearen [tanskalaisesta] käännöksestä vai ainoastaan
Hamletin? Slöör on oikein viehättynyt Hamletista. Hän on joskus
alkanutkin kääntää näytelmää, ja Hamletin suuri monoloogi on valmis;
sen hän mielellään pysyttäisi runomittaisena, kaikesta syystä,
arvatakseni. Niinikään saattaisi Ofelian loppumonoloogi-kohtaus olla
runomuotoinen, eikö niin? -- Kyllä minä kehotan Slööriä kiirehtimään.
Hänen rouvansa on kuitenkin heikonlainen eikä hän itsekään ole oikein
terve, mutta toivon hänen voimalla käyvän työhön käsiksi. Hän luuli
kuitenkin ettei Hamlet valmistuisi ennen kun jouluksi. -- Achtélta ei
ole tullut mitään, ei nuotteja eikä muuta. -- Grape on saanut kirjeen
rva Raalta, joka ei voi tulla jouluksi. Hän ehdottaa itse huhti- taikka
helmikuuta; kuitenkaan hän ei silloin ollut saanut kirjettäni, jossa
ehdotan marraskuuta -- Ajatteles kuinka ihanaa olisi, jos oululaiset
alkaisivat harrastaa teatteria; sali antaa jotenkin paljo, ja
päiväkustannukset ovat pienet. -- Pitääkö minun lähettää käännöstyötä
Tuokolle? Olen aivan unhottanut kysyä, pitääkö sotilailla Rykmentin
tyttäressä olla kypäriä vai lakkia niinkuin Rouget de Lislessä? Älä
unohda vastata tähän? -- Hyvästi, Kaarloseni. Jumala varjelkoon sinua
ja antakoon sinulle terveyttä ja voimia! Emilie.
(11/7) Melkein näyttää kuin tulisin kirjoittamaan sinulle joka päivä,
oma Kaarloni! Sain juuri kirjeen Betty Elfvingiltä, että [nti] Tallgren
ei palaa teatteriin. Kun kiitin nti Eschnerin lahjasta, pyysin Bettyä
tiedustelemaan, kuinka Tallgrenin oli laita. Kiltti Betty, joka asuu
maalla, lähti kohta sentähden kaupunkiin. [Nti Tallgrenin] kihlaus on
rakettu tulevaisuuden varalle (noin 2 v.) ja on vastaiseksi salainen.
Kuitenkaan hän ei luovu laulustaan, vaan lähtee nti Mechelinin neuvosta
ensi talvena Tukholmaan. Tahdotko että kirjoitan ja pyydän häntä sitä
ennen laulamaan täällä ainakin Lucreziassa? Mistä kaikessa kiireessä
saataisiinkaan toinen Maffio, jota paitse olisi ikävää uudestaan
harjottaa vanhaa oopperaa. -- Sen ohella Betty kirjoitti jotakin, joka
kenties on vaan juorua, mutta jossa saattaa olla perääkin, että muka
saksalaisen tenorin hankinta on mennyt myttyyn. -- -- Eikö ole syytä
sähköttää Hrimalylle ja kysyä, kuinka asian laita on? Heinäk. 3 p.
lähetin hänelle 500 markan vekselin (florinia 213:68); kirjoitin että
se on puolet pyydetystä etumaksusta, toinen puoli tulee kohta kun
saamme välikirjan hra Trochlilin allekirjoittamana. -- Kyllä täytyy
sähköttää, teetkö sinä sen, vai minäkö? Onhan mahdotonta jälleen
kamppailla koko talven Ericssonin kanssa; vaikka hän kauniisti
kehuskelee ääntänsä, en siihen usko. -- Hufvudstadsbladet kertoo tänään
[Lydia] Laguksen viime keskiviikkona tulleen Tukholmasta Turkuun ja
sieltä matkustaneen kotipuoleensa [Isoonkyröön]. Jos hän edes voisi
laulaa Maffion, niin että voitaisiin antaa Lucrezia syksyllä. Kirjoitan
nyt kohta Milille ja kysyn mitä hän on tehnyt Tammisaaren laulajattaren
suhteen. -- Kyllä se ooppera kuitenkin tuottaa kovin paljo vaivoja ja
ikävyyksiä! -- Hyvästi, rakas Kaarlo. Emilie.
(14/1) [Kaarlo oli nähtävästi kylpyvieraitten puolesta pyytänyt
tietoja, oliko Helsingissä saatavana taulumaalausta, joka sopisi
kunnialahjaksi kylpylaitoksen lääkärille tri J. J. Björksténille ja sen
johdosta Emilie luettelee ja kuvaa useita semmoisia]. -- Kalliolta
sähkösanoma: "Perjantaina 455, eilen vain 433; suuri huvimatka Raaheen
lienee vaikuttanut. Suuria kappaleita vaaditaan." Siis ei yhtä hyvin
kuin ensi kerralla.
(Lappeenranta 13/7) Rakas sisareni! Kuinka ikävä onkaan tuo Tallgrenin
asia! Päivä päivältä on minusta oopperan olemassaolo epätietoisempi,
sillä ei se seiso vankalla pohjalla. Hänen täytyy kuin täytyykin laulaa
Maffio Orsini syksyllä, tahtokoon tai ei; sillä kun hän lupasi tulla,
luotimme siihen niin varmasti, että olisi petosta, jos hän kokonaan
olisi tulematta. -- Proosaksi on vain Hamlet käännetty [tanskankielellä
nimittäin], eikä koko Shakespeare. Ehdotukseni suomentaa se
suorasanaisesti on siten korjattava, että ylhäistunnelmalliset kohdat,
esim. monoloogit, Ofelian kuolema, haamun kertomus y.m. käännetään
runomittaan, mutta kuitenkin vapaasti, niin että ennen kaikkea
selvyyttä pidetään silmällä. -- Tuokko ei kaipaa käännöstyötä, sillä
hänellä on Domino noir. -- Kirjoita, armas siskoni, Hilma Zinkille,
että hän tulee Helsinkiin noin 10 p. elok. -- Sähkötä myös Hrimalylle
ja kysy, miksei Trochlil ole allekirjoittanut välikirjaa?
Minä säälin sinua äärettömästi kaikkien toimien tähden, jotka lykkään
päällesi, mutta täältäpäin voin niin vähän tehdä. En ole ollut yhtä
terve kuin alussa. -- Tohtorin arvelun mukaan on tilani kuitenkin
normaali eikä anna aihetta valitukseen. Mutta se ikävä! Sotilailla
Rykmentin tyttäressä tulee mielestäni olla lakkeja. Kypärejä olemme
käyttäneet niin usein, että ne lopulta tulevat perinnäisiksi. --
Ystäväsi ja veljesi Kaarlo.
(14/7) Saithan kirjeeni tauluista -- savolaista maisemaa ei ole. Hyvä
jos saisin varman vastauksen huomenna, sillä mielelläni lähtisin
Augustan luokse. Olen pyytänyt Ossianilta lainaksi 1,000 markkaa. -- --
Rva Aspegrenkin tarvitsee välttämättömästi rahaa. -- Tenorikysymys on
huonolla kannalla. Varhain aamulla sähkötin Hrimalylle ja pari tuntia
sen jälkeen tuli Niemann kirjeen kanssa, jonka oli saanut häneltä. Hän
on erittäin ihastunut Trochliliin, jolla on hyvin korkea, kaunis ääni,
musikaalinen esitystapa, laulaa lehdestä y.m. erinomaisia ansiopuolia,
mutta se suuri vika -- että hän luultavasti ei saa passia sentähden
että hän vielä on "kontraktpflichtig", sanoo Hrimaly. Hän kysyy etkö
sinä voisi hankkia Trochlilille jotain passia taikka jonkunlaista lupaa
tulla ilman passia, mutta se kai ei ole mahdollista eikä semmoista voi
millekään virkakunnalle ehdottaakaan. Kaikeksi onnettomuudeksi Hrimaly
on Karlsbadissa, eikä hän siis ole saanut sähkösanomaani eikä
vakuutettua kirjettänikään. Noin 20 p. heinäk. hän kuitenkin palaa
Pragiin. Minä istuin kohta kirjoittamaan Karlsbadiin ja kysyin, kuinka
asia soveliaimmin on järjestettävä ja pyysin vastausta sähköteitse. --
Hän tarjoaa veljensä orkesterin johtajaksi taikka harjottajaksi
(repetitor); veli on Pilsenissä ja tulisi mielellään tänne; sitä paitse
hän soittaa viulua, niin että häntä voisi käyttää orkesterissakin.
Tähän kysymykseen en vielä vastannut mitään; meidän täytyy ensin nähdä
kuinka tenorikysymys päättyy. Hrimaly aikoo tänä kesänä mennä naimisiin
ja tuoda nuoren rouvansa mukanaan. -- Tallgrenille olen kirjoittanut
kiivaan kirjeen, vaikka kohteliain sanoin. Minä sanoin, että Lucrezia
annetaan syyskuun alussa tai keskivaiheilla. Saa nähdä mitä hän vastaa.
-- Zinkille olen myöskin kirjoittanut tänään. Kalliolle kirjoitin eilen
ja pyysin häntä hankkimaan meille rakastajan ja, jos mahdollista,
tenorinkin. -- Hyvästi, Kaarloseni, Jumala suokoon sinulle terveyttä.
(15/7) Oma Kaarlo! Lauantaina, ylihuomenna, matkustan Augustan luokse
yhdeksi viikoksi. Ossian oli niin erinomaisen rakastettava, että hän
lainasi minulle 1,000 mk, niin että voin lähettää rahaa rva
Aspegrenille ja päästä vapaaksi. -- Maanantaina 26 p. tulen jälleen
kotia, sillä 27 p. alkaa virkatoimitukseni -- minulla ei siis ole pitkä
loma. -- Saithan eilisen sähkösanoman ja vastasit siihen? Se sisälsi
vain sanat: "Eiliset tulot 425; Tudor kävi hyvin." -- Meillä on huono
onni: paitse tavattoman kaunista kesää, joka luonnollisesti houkuttelee
ihmisiä teatterista, ovat Franzén ja Granberg tehneet konkurssin, ja
pikku kaupungissa, jossa koko maailma on sukua keskenään, vaikuttavat
semmoiset seikat.
Hrimalyltä tuli sähkösanoma, että hän on saanut vekselin. -- Saa nähdä,
saammeko Trochlilin tänne. _Joku_ on kumminkin saatava, sillä
mahdotonta on meidän jäädä yksin Ericssonin kanssa. -- Mitä sanoo
Duncker? Onko hän taipumaton? -- Huomenna saanen lähettää
kenraalikuvernöörin suosituksen venäläiselle lähetyskunnalle Parisiin;
Slöörin mukaan kuuluu kirjelmä olevan hyvin ystävällisesti laadittu. --
Juuri sain kirjeen Vilholta; hän voi hyvin, mutta kauhean ikävä hänellä
on. Tukholmassa hän oli tavannut [professori] Ahlqvistin, joka oli
sanonut, että hän mielellään suomentaisi jotakin teatterille -- mutta
ei kukaan ole pyytänyt häntä! Eikö sopisi antaa hänelle Die Räuber
käännettäväksi? Slöör on niin mieltynyt ajatukseen, että hän joka päivä
tahtoo kirjoittaa Ahlqvistille. Anna vastaus tähän. Koko tulevan viikon
on osotteeni: Kausala, Iitin pappila. Tuletko käymään Augustan luona
tänä kesänä? Jos olet aikonut, niin tule silloin kun olen siellä, olisi
niin paljo neuvoteltavaa; mutta älä lähde, jos lääkäri on toista
mieltä. Jumalan avullahan tapaamme kaikki toisemme syksyllä. --
Hyvästi, Jumalan haltuun. Jos jotakin tapahtuu poissaollessani, niin
Wahlström kyllä kirjoittaa. Emilie.
(27/7) Kaarloseni! Vilho tuli lauantai-iltana, mutta ei voi matkustaa
Ouluun ennen kun ensi tiistaina klo 2 aamulla. Jos sinulla on jotain
sanottavaa hänelle, niin kirjoita kohta. Hän on varsin virkeä ja reipas
ja hyvin tyytyväinen matkaansa. Erittäin hän on ihastunut Parisiin;
Leipzigin ja vallankin Kööpenhaminan teattereihin hän on mieltynyt.
Kööpenhaminassa hän oli ollut kuninkaallisessa. Kasino- ja
Bolketeatterissa ja oli tyytyväinen kaikkiin, sitä vastoin _ei
ollenkaan_ Tukholman näyttämöön. Hänestä ruotsalainen teatteri
ylipäätään on niin äärettömän teeskennelty ja mahtipontinen, että
kauhistuttaa. Edelleen hän sanoo matkan antaneen hänelle mitä varmimman
luottamuksen teatterin tulevaisuuteen. Hänkin näyttää mielellään
tahtovan ottaa tanskalaisen näyttämön esikuvaksi; kuitenkaan hän ei
nimenomaan lausunut sitä, mutta hän kiitti sitä lämpimästi sen
luonnollisuuden takia. -- Olisihan hyvä jos ensi keväänä voisit
käväistä Kööpenhaminassa. -- Blochilta ei ole mitään tullut, ei
myöskään Hrimalylta, vaan todistus hänen äidiltään, että hän oli saanut
kirjeeni vekselin kanssa. Saa nähdä mitä hän vastaa; aika kuluu, niin
että olisi hyvä saada jotain selvyyttä. -- Nti [Emilie] Stenberg
kirjoittaa, että hän Oululaivalla matkustaa Ouluun. Vilho menee samassa
laivassa, joka sopii hyvin. Törmäseltäkin sain kirjeen. Hän lähettää
luettelon näytännöistä tuloineen. Porissa antoi Kavaluus ja rakkaus
suurimman tulon; Tampereella ensi näytäntö. Oulussa ovat tulot käyneet
alaspäin; Lundahlin resetti tuotti 391 mk, sitä edellinen näytäntö 394.
Hirveä kuumuus estää kai ihmisiä käymästä teatterissa. Mili ilmoittaa
kirjeessä rva Engdahlin vastauksen, joka on pelkkiä kysymyksiä: tuleeko
seurue Turkuun talvella? saako hän tulla vain koetteeksi pariksi
kuukaudeksi? Minä vastasin tietysti myöntäen kumpaankin kysymykseen.
Hänen appivanhempansa asuvat Turussa ja ovat kokonaan vastaan että hän
antautuisi teatteriin.[58] -- Myötäseuraava kirje [nti Naëmi]
Ingmanilta tuli juurikään. Hän oli vain yhden päivän täällä.[59] -- Rva
Aspegrenin näyttää olevan vaikea tulla toimeen Parisissa ja hän ikävöi
Kööpenhaminaan, mutta siellä ovat teatterit nyt suljetut. -- Huomenna
kirjoitan hänelle. Täällä cm hirmuisen kuuma ja ikävä. -- Juuri oli
Wahlström täällä ja sanoi Littsonin haluavan soittaa meillä iltalaskun
mukaan, hän ei voi sitoutua kokonaan, aamupäivä-harjotusten tähden. --
Kyllä puhun hänen kanssaan. Laurent on pyytänyt Wahlströmiä puhumaan
sinun kanssasi hänen ottamisestaan orkesteriin. Hän on kirjoittanut
Leanderille ja ehdottanut, että he vaihtasivat soittokonetta, mutta
Leander ei ole vastannut, vaan ainoastaan kirjoittanut että asia
jääköön siksi kun hän tulee. Pelkään että Laurent on aikaansaanut
meille jonkun selkkauksen Leanderin kanssa, jota meidän kuitenkin
täytyy koettaa pitää hyvällä tuulella. --
(30/7) Lähetän myötäseuraavan kirjeen Tuokolta. Sen ohella tuli En voi
ja Mustan Dominon ensi näytös; mitä hänen tulee saada kun se on valmis?
Paha on että ollaan yhä enemmän tyytymättömiä hänen suomennoksiinsa.
Vilho oli eilen täällä ja valitti surkeasti, hänestä ne on kauheasti
hutiloituja. Kerroin Vilholle Stålhandsken kirjeestä. Se on aivan
oikein hänen entinen oppilaansa. Hän arveli että miestä ei pitäisi
hyljätä. Hän osaa jotakuinkin suomea ja hänellä on kaunis vartalo
(jotenkin kuin Böökillä), edullinen ulkonäkö ja hyvänlaiset
taipumukset. Sentähden päätettiin että Vilho kirjoittaisi hänelle, että
hän saa tulla koetteeksi pariksi kuukaudeksi; palkka olisi 80 mk
kuukaudessa, vähempää ei voi antaa, koska hän ei ole kokonaan
vasta-alkaja. -- Sain kirjeen rva Aspegrenilta, joka menestyy hyvin nti
Ingmanin lähdettyäkin. -- -- Zink kirjoitti eilen, että hän lähtee
Kuopiosta 12 p. elok., jos sopimus pysyy muuttamatta, jos hän saa
matkarahoja ja jos hän saa kokonaan antautua oopperaan, johon hänellä
on enemmän taipumusta kuin draamalliseen. Siihen siis hävisi toivo
saada operettilaulajatar. Tokko hänellä on ääni, joka kelpaa oopperaan?
-- -- Hrimalylta ei ole tullut kirjettä, eikä Blochiltakaan. --
Kirjoitan Hrimalylle pyhänä, jollei siksi kirjettä tule. -- Antonoff ei
saanut selvää Cajanderin käsikirjoituksesta, hän sekotti lehdet y.m.,
niin että minun täytyy kirjoittaa ne kohtaukset [Narcisse Rameausta],
joissa Pompadour esiintyy. Minä kirjoitan käännöksen punaisella
alkutekstin alle ja annan sitte Antonoffin kirjoittaa puhtaaksi
Pompadourin osan [rva Raata varten]. -- Voit ymmärtää, kuinka hitaasti
minä kirjoitan niin huolellisesti ja selvästi kuin pitää; huolimaton
käsialani vaatii paljo aikaa tullakseen selväksi, mutta aina teen
parempaa työtä kuin Antonoff, jonka kirjoitus on aivan kelvotonta. --
Kuinka kävi Savonlinnan matkalla? -- Hyvästi, rakkaani, Jumalan
haltuun. Emilie.
(31/7) Hirveän ikävä asia, Kaarloseni! Trochlil ei tulekaan. Niemann
kävi juuri täällä ja näytti kirjeen Hrimalylta. Hrimaly kirjoittaa,
että Trochlil ei saa passia, pelkää pitkää matkaa ja kylmää sekä on
saanut toisia loistavia tarjomuksia, niin että häntä ei enää ole
ajateltavakaan. Toinen tenori on saatavissa, mutta hän vaatii 10,000
markkaa! Kirjoitan huomenna Hrimalylle ja kysyn, eikö hän mitenkään voi
hankkia meille tenoria, sillä Niemannille hän kertoo, että laulajia on
kyllälti eikä niille suinkaan makseta niinkuin meillä, vaan satoja mitä
täällä tuhansia. Tahdotko että kirjoitan Bergholmille, että hän koettaa
hankkia meille vielä yhden pienen ruotsalaisen(!) Sähkötä, jos tahdot
sen. Kenties on kuitenkin paras odottaa vastausta Hrimalylta; minä
pyydän häntä sähköttämään.
Olen väsynyt ja sairas; olen ollut niin kauhean ahkera. Nyt ovat
molemmat näytökset valmiit -- kaikki kirjoitettu. -- Itse paras renki,
sanoo vanha rouva Lindroos. Kuitenkin olen kovin häpeissäni, etten
tänään saanut lähetetyksi roolia y.m. rouva Raalle. Hyvää yötä. Emilie.
(Lappeenranta 2/8) Rakas sisar! Tieto Trochlilista tuli kuin ukkosen
isku. Paras on toki odottaa Hrimalyn vastausta, sillä mitä Ruotsista on
saatavana, voimme yhtä hyvin saada vähän myöhemminkin. Ehkä kuitenkaan
ei haittaisi kirjoittaa Bergholmille ja pyytää häntä _tiedustelemaan_.
Ainoastaan _tiedustelemaan!_ Sitä parempi, jos saamme jonkun Pragista.
Mutta enemmän kuin 6,000 emme mielestäni missään tapauksessa maksa. --
Kirjoita, armaani, Zinkille ja sano, ettemme koskaan ole ajatelleet
häntä oopperaan -- vaan laulajattareksi puheosastoon.
Täällä on minunkin tieheni osunut eräs "Tenörchen". Jotain erinomaista
hän ei ole, mutta musikaalinen hän on, hän voisi täyttää Pesosen sijan.
Hänen nimensä on Lindström, ja hän on seminaarin käynyt. Muutoin kiltti
poika ja hyvä fennomaani. Heikko kulttuurikielessä. Myöskin halukas
tulemaan puheosastoon. -- -- Jos tietäisit, kuinka säälin sinua
raskaassa asemassasi, kun kaikki lepää sinun niskoillasi. Mutta minä en
uskalla vielä ryhtyä työhön. Voin tosin verrattomasti paremmin kuin
keväällä, mutta täysin toipunut en ole. Sinua vaan! näytelmään olen
kirjoittanut sanat nuottein alle ja lähettänyt ne Ouluun. -- Hyvästi,
rakkaani, kahden viikon päästä olen Helsingissä. Silloin kerron
Savonlinnan matkasta, joka kernaasti olisi saanut jäädä tekemättä.[60]
Oma Kaarlosi.
(4/8) Oli kovin hauskaa saada sinulta kirje. Olin jo niin levoton, että
aioin sähköttää. -- Augusta kirjoittaa jo perjantaina tulevansa
kaupunkiin. Luonnollisesti tulee hänellä olemaan ikävänlaista minun
luonani, kun minulla ei ole edes palvelijatarta, mutta käyneehän tuo
jollakin tavoin. -- Zinkille kirjoitin eilen ehtoolla, tänään olen
kirjoittanut Bergholmille. Hrimalylle kirjoitin pyhänä kaksi kirjettä
eri osotteilla ja sanoin, että hänen välttämättömästi täytyy toimittaa
meille tenori: jollei Trochlil tule, niin joku toinen.
Alma Momanin suosittaman alttolaulajattaren laita on niin, että hänen
nimensä on Östberg eikä Vestberg. Täti kirjoittaa tänään hartaitten
tiedustelujen kautta saaneensa selville, että eräs Sofie Östberg
Vaasasta käy Tammisaaren seminaarissa, että hänellä on kaunis ääni ja
että hän on hyvin musikaalinen; mutta valitettavasti hän on niin
kivuloinen, että tuskin on syytä puhutellakaan häntä. Olen kuitenkin
kehottanut tätiä pyytämään häntä tulemaan tänne ennen kun matkustaa
Tammisaareen. -- Blochilta ei ole tullut mitään; sentähden kirjoitin
hänelle tänään muistutuksen. Näet siis että kirjeenvaihtoa ei puutu --
käsivarteni on aivan kangistunut. -- Tiistaiaamuna Vilho lähti aika
reippaana (mutta kuitenkin hän käveli melkein yhtä hitaasti
kuin ennen); hän on erinomaisen viehättynyt Hamletista ja sanoi
aikoneensa käydä Englannissa ainoastaan nähdäkseen heidän eteviä
Hamlet-näyttelijöitään. Luullakseni hän panee pahaksi, jollei hän saa
roolia, mutta ei hän mielestäni ole siihen sovelias.
(8/8) Kaarloseni! Hetki sitten tuli sähkösanoma Hrimalylta: "Würden Sie
nehmen recht braven Tenoristen für Zeit 1 Oktober bis 31 März gegen
dreitausendfünfhundert Mark Gage und ein Benefice? Würde trachten ihn
bekommen. Antwort gleich telegrafisch".[61] Minulla oli jo sähkösanoma
sinulle puoleksi kirjoitettuna, mutta kun klo oli 1/2 10 Hrimalyn
sanoman tullessa ja Lappeenranta tietysti ei ole yöasema, niin olisi se
saapunut käsiisi vasta huomenna ja niin olisi koko vuorokausi mennyt
hukkaan, ennen kun Hrimaly olisi saanut vastauksen, joka tietysti on
kiireellinen, koska hän pyytää sitä "kohta sähköteitse". Augusta ja
minä tuumailimme hetken yhdessä ja päätimme ettei ollut muuta neuvoa
kuin kohta vastata: _otamme_. Kumminkin vähän rajoitin asiaa, sillä
minä sähkötin: "Wenn er ein guter Sänger ist und einige Partien kann,
nehmen wir ihn auf diese Bedingungen".[62] Siis on asia melkein
ratkaistu etkä sinä sentähden saa olla pahoillasi; mihinkä me
joutuisimmekaan yksistään Ericssonilla? Huhtikuun 1 p:ksi voi jo uutta
ilmaantua ja kenties voimme silloin tulla toimeen Ericssonin kanssa ja
saatammehan näyttelyn ajaksi hankkia jonkun "Gast'in" [vierailijan].
Kirjoita kuitenkin, oletko pahoillasi? -- Sitte kirjoitin kohta
Hrimalylle ja pyysin häneltä yksityistietoja laulajastamme, mitä
oopperoita hän ennen on laulanut, kelpaako hän Faustiksi y.m. Edelleen
pyysin Hrimalya sähköttämään, jos hän osaa Faustin, niin että täydellä
vauhdilla voimme ryhtyä harjotuksiin. Mutta nyt -- hyvää yötä. On
myöhäinen, minulla on uni ja olen väsynyt. Emilie.
Fredlander [uusi vahtimestari, Vaasasta] tuli tänä iltana ja
huomenaamuna vien hänet Arkadiaan. Aion vastaiseksi antaa hänen asua
tulevassa kansliahuoneessa ja Adlerbergin rappusissa. -- Wirman
[entinen vahtimestari] kuuluu olevan kovin murheellinen.
Siihen säilynyt kirjeenvaihto päättyy. Melkein pyörryttää, kun
ajattelee mitä kaikkea sisaruksilla tällä viiden viikon ajalla oli
mietittävänä ja ratkaistavana. Joka päivä tuli milloin miltäkin
suunnalta kirjeitä ja sähkösanomia, joihin oli vastaaminen. Milloin
lähetettiin neuvoja ja ohjeita, milloin rahaa, milloin tilattiin
nuotteja, taikka kirjoja taikka suomennoksia, milloin oli pukuja
hankittava, milloin tiedusteltava sitä taikka tätä -- joka päivä toi
uusia huolia! Ja tämmöistä puuhaa oli heidän elämänsä läpi koko vuoden,
sillä itse näytäntökautena oli asiain paljous vain kahta vertaa
suurempi. Totta kyllä silloin enimmät seikat suoritettiin suullisesti,
mutta ei sentään kirjeenvaihtokaan tauonnut. Entäs kun sitten ikäviä
selkkauksia sattui, kun sairauskohtaukset pakottivat muuttamaan
ohjelmia ja suunnitelmia! Entäs kun raha-asiat kävivät ahdistaviksi,
niin että koko teatteriyritys näytti rientävän vararikkoa ja perikatoa
kohti!
Muutoin on tämä kirjeenvaihto yhdessä kohden oikein draamallisesti
jännittävä. Tarkoitamme tuota läpikäyvää tenorikysymystä. Jo ensi
kirjeessä se tulee näkyviin. "Hrimalylle 500 markkaa" -- niin se alkaa.
Ennen oli niinkuin Morgonbladetin arvostelijan sanoista näkyy tieto
tullut, että saksalainen tenori oli tulossa. Tieto tarkoitti
Trochlillia, jonka kanssa välikirja oli tehtävä. Mutta kirjeistä
nähdään, kuinka ensin huhujen ja sitte yhä selvempien sanomien kautta
Bergbom-sisarukset saavat tietää, että Trochlil ei tulekaan. Se oli
"ukkosen isku". Mutta väsymättömästi Emilie pommittaa Hrimalya yhä
uusilla kirjeillä vaatien, että hän sittekin hankkisi tenorin ja
samalla aikaa hän kehottaa Bergholmia ja -- miltei epätoivoisesti --
Kalliotakin (!) tiedustelemaan tuota ikävöityä laulajaa. Sillä Emilie
ei uskalla mitenkään alottaa uutta näytäntökautta Ericssonin kanssa --
edellisen tuottama kokemus oli näet ollut liiaksi tuskallinen. Kaikki
näyttää jo menetetyltä, kun eräänä iltana Hrimalyn sähkösanoma tulee:
"ottaisitteko" j.n.e., johon on paikalla vastattava -- ja Emilie ja rva
Heurlin yhdessä päättävät: otamme! Ja päätös oli kaikin puolin
onnellinen, sillä laulaja, joka näin, niin sanoaksemme, viime
näytöksessä nimettömänä astui näyttämölle, oli se tenori, joka
Suomalaisen oopperan jäsenenä ennen pitkää oli saava yleisömme täyden
suosion ja joka oli tänne jäävä lähes neljäksi vuodeksi -- tsekkiläinen
Josef Navrátil. -- Vähäpätöisemmistä aiheista kuin Emilie ja Kaarlo
Bergbomin kirjeenvaihdosta kesällä 1875 on huvinäytelmiä sepitetty!
Vielä on katsaus luotava laulutaiteilijoittemme kesään. -- Jo toukokuun
lopulla kerrottiin sanomissa eräitten oopperaseurueen jäsenten
päättäneen tehdä kiertomatkan sisämaahan esittääkseen kohtauksia eri
oopperoista, ja näytäntöjen päätyttyä Helsingissä Strömer-sisarukset
sekä Achté ja Bergholm lähtivätkin liikkeelle. Heidän aikomuksensa oli
käydä Kuopiossa ja Joensuussakin, johon kauppiaat H. ja P. Parviainen
olivat tarjonneet heille vapaan matkan höyrylaivallaan ja jossa nti
Svärd oli luvannut teatterisalinsa maksutta käytettäväksi. Kesäkuun
alkupuolella kuopiolaiset saivatkin ihastuksekseen nauttia
näytännöistä, joissa esitettiin kohtauksia Normasta, Fra Diavolosta ja
Luciasta, jota paitse Emmy Strömer toimeenpani laulajaiset Kuopion
avarassa teatterissa. Sanomattakin ymmärtää, että etevien taiteilijain
esityksiä palkittiin mitä innokkaimmilla suosionosotuksilla, vaikkei
yleisöä joka ilta riittänytkään huoneen täydeltä. Jopa kutsuivat
kaupunkilaiset harvinaiset vieraat pitoihinkin seurahuoneelle ja läänin
kuvernööri esitti heidän maljansa tunnustaen todeksi, että "Väinämöisen
kanteleita vielä tehdään uusia". Samassa tilaisuudessa kauppias
Rissanen puhui Bergbomin kunniaksi, jota aina muistettiin
teatterijuhlissa, huolimatta siitä oliko hän saapuvilla vai ei. --
Kuopiosta seurue matkusti Savonlinnan kautta Joensuuhun esiintyäkseen
siellä kolmena iltana.
Tältä matkalta palasi pikku seurue Helsinkiin, jossa sillä välin
Emmy Strömerin ja Achtén kuuluutus avioliittoon oli tapahtunut.
Yksinkertaiset "aamupäivähäät", jotka morsiamen äiti ja Emilie Bergbom
olivat valmistaneet, vietettiin sitten 30 p. kesäk. tri Sanmarkin
huoneustossa Elisabetinkadun varrella n:o 13. Vihkimisen toimitti
sulhasen lanko rovasti Osk. Grönholm. Bergbom ja Wahlström olivat
sulhaspoikina sekä neidit Sofie Strömer ja Sigrid Chrons
morsiusneitosina. Iltapäivällä lähti nuori pari höyrylaivalla Orrbyhyn
Porvoon saaristossa, viettääkseen siellä kesänsä.
Elis Duncker, joka ei ollut yhtynyt toisten kiertomatkaan, antoi omin
päinsä 31/7, se on Savonlinnan 400-vuotisjuhlan jälkeisenä päivänä,
aamupäivä-laulajaiset siinä osassa vanhaa linnaa ("bastion Dick"),
jossa juhlatanssiaiset olivat kestäneet samaan aamuun saakka. Kuopiossa
hän lauloi 3/8 N. Kiljanderin avustamana ja syksyllä muuallakin, esim.
Porissa, niinkuin jo tiedämme Vilhon pahantuulisesta kirjeestä.
Ida Basilier palasi kotimaahan elokuun keskivaiheilla, tullen ensin
Helsinkiin. Siellä hän 22/8 sulasta ihmisrakkaudesta antoi
mielisairaitten Lapvikin sairaalassa kuulla helkkyäänensä suloutta ja
hetken tuta lempeän sopusoinnun hivelyä, jota he enimmän elämässä
kaipaavat. Sen jälkeen laulajatar lähti pitkälle konserttimatkalle,
jolla hän pianotaiteilijan nti Ina Forsténin seuraamana kiersi koko
Suomen niemen laulaen useimmissa kaupungeissa (ja maaseudullakin,
niinkuin Kalajoella).
Paitse näitä suomalaisella näyttämöllä jo esiintyneitä laulajakykyjä
antoivat tänä kesänä eri paikkakunnilla laulajaisia erinäiset
toisetkin, jotka pian olivat vuorostaan esiytyvät oopperassa. Niin nti
Naëmi Ingman, jonka nimi jo ennen on tässä luvussa mainittu, ja niin
neidit Mathilda Lagermarck ja Hortense Synnerberg.
Oopperanäytännöt alkoivat _Helsingissä_ 5/9, jolloin Bellinin Norma
annettiin täydellisenä, joka keväällä oli ollut mahdotonta. Nyt oli
Ericssonin ääni heleä kuin ennen, ja oopperan esitys oli erinomaisen
tyydyttävä. Luonnollisesti kohdistui yleisön innostus kuitenkin rva
Achtéhen, jonka rinnalla nti Sofie Strömer vielä esiintyi, vaikka
hänenkin häänsä olivat lähellä. Köörit olivat heikommat kuin keväällä,
syystä kun osa avustajia vielä oli maalla; sama oli orkesterin laita.
Seuraavissa näytännöissä 9/9 ja 12/9 oli yleisön ihastus muuttumaton ja
lämpimimmin se tavallisuuden mukaan ilmaistiin Casta diva aarian,
toisen näytöksen tersetin ja kolmannen näytöksen finaalin jälkeen.
Jossakin näistä kolmesta näytännöstä kävi eräs pietarilainen, joka St.
Petersburger Zeitungissa julkilausui vaikutelmansa:
-- -- "Norma olisi koristanut suurtakin näyttämöä. Norma 65° pohj.
leveyttä -- esittäjätär rva Strömer-Achté on kotoisin Oulusta -- ja
samalla täynnä etelämaista hehkua ja intohimoa ja kykenevä käyttämään
mitä draamallisimpia ilmaisukeinoja oli tietysti ylen kiehtova. Rva
Achtélla on ihana mezzosopranoääni, sangen voimakas ja soinnultaan
erinomaisen sympaattinen. Nähtävästi parhaimman koulun kehittämänä on
laulu nuhteettoman puhdas äännännän sekä lämmin ja eloisa esityksen
puolesta. Miellyttävän ulkonäön, ilmehikkään kasvojeneleilyn ja jalojen
liikuntojen avulla hän osasi, liiottelematta, täydellisesti ilmisaattaa
suuret mielenliikutukset. Suurilahjaisena taiteilijattarena ja
itsenäisesti luovana kykynä, täynnä eloa ja tulta, hän niin kauvan kun
hän isänmaallisen innostuksen kannattamana antautuu Suomalaiselle
oopperalle varmaan pitää sen voimassa. Adalgisana häntä avusti
ansiokkaalla tavalla nuorempi sisar, joka myöskin on kyvykäs
laulajatar. Kööri lauloi, joskin sen jäsenet näyttivät vähän
tottuneilta näyttämöllä liikkumaan, varmasti, puhtaasti ja oikein,
harvalukuinen orkesteri teki niinikään parastaan, niin että hyvä,
musikaalinen yhteisvaikutus syntyi."
Tämän jälkeen tuli kaksi Trubaduri-näytäntöä 17/9 ja 19/9. Ja yhä vaan
tämä ooppera sai myrskyistä suosiota osakseen -- "sillä, sanottakoon
mitä tahansa, rva Achtén Leonora on vastaiseksi taiteilijattaren
täydellisin luoma!" -- Sitte seurasi Lucrezia Borgia, joka sekin nyt
vasta voitiin antaa täydellisenä. Rva Achté ja Duncker lauloivat ja
näyttelivät niin, että olisivat tyydyttäneet paljo suurempien ja
mainioimpien näyttämöjen vaatimuksia. Orsinin osassa esiytyi nti Fanny
Tallgren. Ooppera annettiin kolme kertaa peräkkäin (21, 23 ja 26 p.).
Viimeisenä iltana oli huone täynnä, esitys niin eloisa ja hengeltään
taiteellinen, että kuulijat vastustamattomasti joutuivat
innostuksiinsa.
Näin näytännöt alkoivat ulkonaisesti hyvällä menestyksellä; mutta silti
kaikki ei ollut hyvin. Viimemainittuna päivänä sai Emilie Bergbom nti
Elfvingiltä lahjaksi teatteria varten kauniita tekokukkia. Vastauksesta
otamme seuraavat rivit:
-- -- "Oletko itse tehnyt erinomaisen kauniit, siniset lemmenkukat? Ne
saavat debyteerata Lydia Laguksen kanssa Rykmentin tyttäressä, kun hän
vain tulee niin terveeksi, että hän voi laulaa. Hän on näet useita
viikkoja ollut sairas, niin että meidän on täytynyt kokonaan lykätä
Rykmentin tytär ja hänen debyyttinsä tuonnemmaksi, vaikka ooppera oli
melkein valmis. Sentähden sai Ruotsalainen teatteri, joka tietysti on
katsonut tarpeelliseksi ottaa saman kappaleen, aikaa näyttää sen ennen
meitä, ja tapahtui se viime keskiviikkona -- nti Byström pääosassa --,
mutta onneksi kokonaan onnistumatta. Ylipäätään ovat ihmiset nykyään
kerrassaan haluttomia teatteriin; sitä vastoin ne harrastavat sirkusta,
ja sillä on _joka_ ilta hyvät ja täydet huoneet. Meillä on ollut
huononlaisesti väkeä, keskimäärin puoli huonetta taikka vähä enemmän,
ainoastaan kaksi kertaa täysi. Yleisö vaatii jotain uutta ja Laguksen
sairauden tähden emme voi tarjota sitä. Don Juania harjotetaan ja
samoin Stradellaa, nyt kun Rykmentin tytär jätettiin. -- Suuri teatteri
näyttelee melkein tyhjille huoneille, niin että me kuitenkin olemme
vähän onnellisemmassa asemassa. -- Minusta sinä voisit marraskuun
alussa tulla tänne pariksi viikoksi katsomaan rva Winterhjelmiä ja
puheosastoa. -- Kylpyparannuksilla olo on vaikuttanut hyvin Kaarloon,
vaikka hän ikävä kyllä nyt on vilustunut ja saanut julman katarrin,
joka luultavasti kestää koko talven." -- --
Tästä näkyy että oli perää tuossa Emilien kesällä kuulemassa
kertomuksessa, että Ruotsalainen teatteri ottaisi esittääkseen samoja
oopperoita samaan aikaan kuin Suomalainen teatteri! Edelleen näemme
että rva Winterhjelm oli suostunut tulemaan marraskuulla, jolloin
puheosasto toimisi Helsingissä ja lauluosasto Turussa. -- Tämän
yhteydessä mainittakoon toisesta, vähän myöhemmästä (30/9) kirjeestä
nti Elfvingille, että tämän teatterin ystävän alotteesta Turussa oli
ruvettu puuhaamaan arpajaisia Suomalaisen näyttämön hyväksi. Samassa
kerrotaan erään teatterin suosijan (Julius Krohnin) lahjoittaneen sille
1,000 markkaa, josta ei kuitenkaan saisi julkisesti mainita ennen kuin
vuositileissä.
Tieto että uusi tenori tänä syksynä tulisi oopperaan herätti melkoista
uteliaisuutta yleisössä. Hän saapui Helsinkiin 3/10. Samana iltana
annettiin Trubaduri, jossa oopperassa kaukainen vieras muutama päivä
myöhemmin esiintyi ensi kerran. Tämä _Josef Navrátilin_ debyytti oli
mitä mieltäkiinnittävin tapaus oopperamme elämässä, eikä siis kummaa,
että huone oli täpötäynnä. Morgonbladet lausuu siitä:
"Debyytti oli vaikutukseltaan yllättävä. Hra Navrátil valloitti yleisön
oikein ryntäämällä. Mitä voimakkaimmat kättentaputukset ja hyvä- sekä
esiinhuudot ilmaisivat kuinka ihastuneita oltiin hänen ytimekkääseen,
dramaattiseen lauluunsa. Hra Navrátililla on oivallinen, hyvässä
koulussa kehitetty tenoriääni ja hänen esityksensä on tarmokas ja
ilmehikäs. Semmoinen tenorilaulaja kuin Navrátil on erinomainen lisä
Suomalaisen oopperan jäsenistöön ja on tuottava sille uutta loistoa.
Selvästi näkyi että hra Navrátilin hehkuva esitys innostutti toisiakin
esiintyjiä." --
Navrátil oli syntynyt Böhmissä 1840 ja siis Suomeen tullessaan
parhaimmassa ijässään, 35-vuotias. Ollen niinkuin nimikin ilmaisee
tsekkiläistä kansallisuutta, hän oli ennen oopperalaulajana toiminut
ainoastaan kotimaassaan, Egerissä, Teplitzissä ja Pragissa; mutta hänen
ohjelmistonsa oli silti sangen runsas. Hän oli näet laulanut
kolmattakymmentä tenoriosaa tavallisimmissa italialaisissa,
ranskalaisissa ja saksalaisissa oopperoissa (muun muassa Lohengrin ja
Tannhäuser) ja oli siis niin täysin tottunut, että hän saattoi
vaikuttaa tottumattomampaan ympäristöön. Vartaloltaan hän oli
lyhytläntä ja tanakka eikä hän kasvoiltaankaan ollut kaunis, mutta
hänessä oli runsain määrin etelämaista tulisuutta ja osaten suurella
taidolla käyttää miellyttävää ja heleää, joskaan ei ylen voimakasta
ääntään, hän helposti sai unohtamaan mitä ulko-olennolta puuttui
viehättävää. -- Kun Ericssonkin vielä oli oopperan palveluksessa,
voitiin olla jotenkin varmat siitä että ainakin tenoripuoli oli
turvattu.
Trubaduri esitettiin vielä 10/10 ja 12/10 ja Navrátilista sanottiin jo
niiden iltojen jälkeen, että hänestä tulee yleisön suosikki, vaikka
samalla tunnustettiin, että Emmy Achté toki nyt niinkuin ennen antoi
kokonaisuudelle vastustamattoman tenhovoiman. Toinen rooli, jossa
Navrátil esiintyi, oli Edgardo Luciassa 15/10 Ja 17/10. Siinäkin hän
lauloi vaikuttavasti, erittäinkin viimeisessä kuvaelmassa, joka vasta
nyt näyttäytyi oikeassa valossaan. Sekstetti suoritettiin loistavasti
ja oli kohta toistettava.