Klaus herra oli tahtonut joutua yöksi Kuitian howiinsa, mutta matka
kulki hitaasti, sillä aamupäiwän tuisku oli ajanut tien umpeen. Tultua
erään talon kohtaan hän seisotti hewosensa ja kutsui luoksensa
tohtorin, joka Annan kanssa ajoi jälkimäisenä.
--"Minulla on wähäinen watsan kipu", sanoi hän, "meidän täytyy hetkeksi
seisattaa tähän. Onko sinulla warustettu mitä sellaiseen?"
--"Tiede ei ole koskaan warutonna", sanoi tohtori ylpeydellä.
--"No, sitte menemme taloon, se on ehkä pian autettu."
--"Aiwan niin, minä tarwitsen ensin waan tutkia mitä kipuun on tarwis."
Waiwa kiihtyi yhä kowemmaksi. Kun Klaus herra oli tullut huoneesen, oli
hän jo pian woimaton. "Minulla on hirweä kipu watsassani", lausui hän
päästyä wuoteelle selälleen. "Mitä sinä arwelet siitä Nikoteemus?"
--"Minä arwelen kolmea ainetta, se on merkurium, terra adamica, ja
materia prima."
--"Waan minä en ole koskaan ennen tuntenut tällaista kipua, se on
minulle aiwan outoa."
--"Antakaa olla, tauti on kuten sanotte warsin uutta, siis parannusaine
pitää myös olla uutta, sellaiselle kiwulle juuri äsken walmistunutta."
--"Ja tunnetteko mitä sellaista?"
--"Odottakaa, minä tunnen kolme keinoa, on ensin tehtäwä sinerationi,
sitte korruptioni ja wiimeksi albisikationi."
--"Ja ennen kuin se kaikki on tehty minä saatan kuolla--siis
pikaisesti--hywin pikaan."
--"No, se on tehty silmänräpäyksessä. Tarwitsen waan kirjoittaa sen
ensin paperille. No nyt se on jo tehty--minä panen tämän nyt paljaalle
watsallenne."
--"Ja mitä se on? minä tahdon sen tietää."
--"Se on aiwan uusi aine, mikä tieteelle on wasta ilmestynyt, ja koska
teidän waiwanne myös on uusi, niin tämä uusi aine ei siis woi olla
muuksi kuin teidän herruutenne watsan kiwuksi."
--"Ja mikä sen nimi on? minä tahdon sen kuulla."
--"Se on Nuijasota, piirretty wiattomalla werellä ja wiattoman
kyynelillä kasteltu, teidän herruutenne."
--"Mene helwettiin", huusi Fleming. "Oletko minut myrkyttänyt?"
--"En", wastasi tohtori tyynesti: "Waan merkurium helmi Annan
kaulasta on tullut teidän herruutenne watsaan, ja siitä seuraa
wälttämättömästi----."
--"Että minun täytyy kuolla? Ha! sinäkin petturi ja murhaaja! Nyt näen
sinun läwitsesi. Kaarle herttuan orja! Pentti, sinä wangitset tuon ja
annat sotaoikeuden käsiin, ja sinä, Hannu, haet pikaisesti minulle
papin." Näin sanottuaan Klaus herra tuli aiwan lewolliseksi. Ei yhtään
walitusta kuultu enää hänen suustansa. Hän huokaili waan wälistä
raskaasti. Anna istuusi hänen wuoteensa laidalle, katsoi häneen
äänettä, ja kyyneleet waluiwat hänen waaleille poskillensa. Hän näytti
heikosti aawistawan, mitä oli tulossa. Sairas katsahti häntä silmin ja
näytti kuin siitä säpsähtäwän. Oli kuin ajatus olisi wiwahtanut hänen
päässänsä siitä waarasta, mitä Hämeenkankaalla noita oli ennustanut
hänelle sinisilmästä neitsyestä, waan se näytti olleen waan tuokion
wiwaus, ja seuraawana hän puristi neitsyen kättä ja katsoi lempeydellä
hänen surullisiin silmiinsä. Silläaikaa kutsuttu pappi oli tullut ja
juhlallinen toimitus alkoi. Kaikki silmät oliwat kyynelissä, nähdessään
kuinka tuo äsken woimakas, kuninkaan wallalla käskewä, enemmän peljätty
kuin rakastettu urho lankesi nöyryydellä polwilleen ja otti wiimeisen
sakramentin. Eräitä hetkiä sen perästä oli hänen rauhaton henkensä
lähtenyt.