Vene pysähtyi Nousniemen rantaan, ja Henrik hypähti reippaana maalle.
Kummulla joen varrella oli pieni puukirkko, jota Henrik hämmästyen
katseli. Se oli kuin eksynyt pienokainen keskellä mittaamatonta metsää.
Mutta tuossa tuli jo vastaan Nousiaisten vanha, harmaahapsinen pappi.
"Vi-vihdoinkin tulet. Ju-Jumala on täyttänyt rukoukseni", sanoi isä
Pietari.
Miehet astelivat papin taloon Toposiin. Henrik istahti lavitsalle ja
sanoi: "Hämmästyin vallan, kun näin tuossa niemen kärjessä kirkon."
Pietari: "Se onkin Suomen a-ainoa. O-oli täällä muitakin, mutta
va-vainonmies on polttanut. Hiltin-Johannes jo sata vuotta sitten
kastoi Kaalannin ja sinne ra-rakennettiin monta kirkkoa. Mutta
ri-ristinvihollinen poltti kirkot Kaalannissa, poltti täällä
etelämpänä. Ne rakennettiin uudelleen, mutta taas ne po-poltettiin."
Henrik: "Kuinka kummassa on sinun kirkkosi säilynyt, sehän näyttää jo
vanhalta?"
Pietari: "Sillä onkin o-oma salaisuutensa. Kauan sitten hallitsi täällä
ku-kuningas Sampsa. Hänellä oli ihmeen i-ihana tytär, jota Köyliön
kuningas mieli puolisokseen. Mutta Sampsa oli ka-kastettu ja hän
luovutti tyttärensä vain sillä eh-ehdolla, että Köyliön kuningas ei saa
milloinkaan häiritä Valkean Kristuksen palvontaa Nousiaisissa, eikä
ka-kajota Hänen asuntoonsa. Sillä Köyliön kuninkaat ovat kaikki olleet
ri-ristinvihollisia. Köyliön ku-kuningas se kirkot poltti kahdesti
täällä ja Kaalannissa ja piti sitten tihutyönsä kunniaksi mahtavan
uhrijuhlan Köyliön Saaressa, jossa u-uhrattiin kastettuja lapsiakin
heimon vanhoille jumalille ja ha-haltijoille."
Henrik: "Voi surkeutta! Onko siellä Köyliössä nyt ristinvihollinen
kuninkaana?"
Pietari: "No nyt siellä onkin, Lalli hurjimus. Hän on jo uhkaillut
niitäkin, jotka Kaa-Kaalannista tulevat tänne Nousiaisiin messua
kuuntelemaan. Mutta isiensä lu-lupaukselle on hänkin kuuliainen,
Nousiaista ei ahdistele."
Henrik: "Mikä Jumalan johdatus, että on edes yksi turvallinen paikka,
jossa ihmiset saavat sielulleen lohdutusta."
Pietari: "Saavat, minkä saavat. O-olen jo vanha ja väsynyt. En jaksa
enään, kuten nuorena, ja I-Ingegärdkin on poissa. — Kuinka hyvä, että
tulit nyt juuri. Huomenna alkaa täällä kirkon suuri syysjuhla, johon
aina saapuu paljon kansaa lä-läheltä ja kaukaa. Nyt saat sinä toimittaa
jumalanpalveluksen. Minä olenkin jo neljäkymmentä syksyä peräkkäin
toimittanut syysmessut."