Henrik: "Uskon senkin tapahtuneen Jumalan tahdosta. Joka paikassa,
minne Herran viinimäki on istutettu, on taimia täytynyt alussa kastella
marttyyrien verellä. Ilolla ovat Herran miehet antaneet elämänsä
evankeliumia saarnatessaan, ilolla tiedän Johanneksenkin kuolleen.
Elämänsä uhrasi meidän Herrammekin ristillä toisten hyväksi. Miksi siis
me pelkäisimme kuolemaa."
Eerik: "Mutta täällä Sveeassa on sinulla kyllin työtä, täällä sinua
tarvitaan, täällä sinua kaivataan. Juuri kun olet saanut kaiken
järjestykseen, lähdet. Ah, liian kova on kohtalomme. Emme varmaan ole
olleet sinulle kyllin hyviä, sinä jumalanmies."
Henrik: "Oi, olette, olette. Täällä on minulla aivan liian hyvä, täällä
on tie tasoitettu, polku tehty helpoksi kulkea. Siksipä tahdonkin
lähteä sinne, missä kukkulat ovat alentamatta, Herran viinimäki
istuttamatta."
Eerik: "Mutta jos surma yllättää sinut jo ennen, kun pääset
tuonne kaipaustesi maahan, Suomeen. Ei päässyt Johanneskaan kuin
Ahvenanmaalle."