Munkki: "Siinä tapauksessa pyytä luostarimme apotti Bernhard teitä heti
luoksensa."
Henrik säpsähti. Mitä! Pitikö hänen lähteä näin vain ilman muuta
suuren Bernhardin eteen, miehen, jonka edessä paavit ja kuninkaat
ovat kumartaneet. — Henrikin sydän löi aivan kuuluvasti, kun hän
astui apotin huoneeseen. Mutta suuri oli hänen hämmästyksensä, kun
tuossa pöydän ääressä pergamenttien ympäröimänä istuikin hintelä,
punapartainen ukko, ja hän oli kuvitellut näkevänsä valtavan voimakkaan
olennon. Kun apotti nosti päänsä vastatakseen tulijan tervehdykseen,
vavahti Henrik. Sillä apotin silmät hehkuivat kuin tulenliekit, ja
hän näytti yhdellä silmäyksellä näkevän sydämen sisimpään asti.
Ystävällisesti viittasi apotti Henrikkiä istumaan ja kysyi: "Palaatte
Pyhästä maasta. Kenen joukoissa olette taistellut?" 4 — Suomen Apostoli.
Henrik: "Liityin jo täällä Ranskassa kuningas Ludvigin joukkoihin ja
siinä sitten taistelin — mikäli siellä taisteltiin."
Apotti nosti viimeisten sanojen aikana päätään ja kysyi terävästi:
"Eikö siellä sitten taisteltu, niinkuin taistella pitää?"