"_Bene_, karkaise siis luontosi ja seuraa minua. Pojat odottavat
vielä rangaistustansa."
"Odottakaahan! Priori sanoi, että ne kaksi vuotta koeajastani,
jolloin minun on täytynyt halvimpia töitä toimitella, ovat lopussa.
Nyt seuraa kolme opiskelun vuotta ja niiden jälkeen vaelluksen aika.
Pyövelin tehtävien harjoittelemisesta ei hän maininnut mitään."
"Erehdyt, Siegfried! Muistelehan! Seitsemäntenä vuonna pitää sinun
mennä Espanjaan, niin sanoi priori. Se merkitsee sitä, että sinun
vuoden ajan täytyy olla pyhän inkvisition palveluksessa. Tule siis jo
nyt totuttelemaan itseäsi sellaiseen toimeen!"
Kauhu valtasi nuoren munkin, kädet putosivat sivuille kuin halvauksen
saaneina ja kasvot kalpenivat palttinanvalkoisiksi. Silmät kääntyivät
taivasta kohden ja huulet aukenivat, sielunsa silmillä näki hän
ikäänkuin ilmestyksessä ohitsensa lipuvan koirannahkakansiin sidotun
ihmeellisen viisauden, poikien rikkiruoskitut selät, Iivana Julman
sekä inkvisition kidutuskammiot. Nuo kuvat täyttivät hetkeksi hänen
sielunsa. Hänen päätöksensä horjui, ja lopuksi hänen vastustuskykynsä
murtui. Hän nosti kirjeen povelleen ja lausui päättävästi:
"Minä menen linnaan!"