Kasku neljästä rouvasta otettiin vastaan suurella suosiolla. Kaikista
oli erinomaisen hauskaa, että porvarisylpeys vihdoinkin oli mennyt niin
pitkälle, että se oli herättänyt yleistä kirkkohäiriötä, ja kaikki
koettivat kilvan ivata rouvaparkoja.
-- La Fontainen sadun sammakko ei olisi paremmin suorittanut
tehtäväänsä, -- arveli joku.
-- Naisilla on aina etuoikeus lausua herrojen ajatuksia, -- virkkoi
toinen.
-- Ja kärsiä siitä, -- lisäsi kolmas.
-- Seurakunnan olisi pitänyt nousta ylös ja laulaa _Te Deum_, --
ilvehtivät muutamat.
-- Siihen olisi ollut kyllä syytä, kun rovasti Wijkman samassa
tilaisuudessa kuuluu pitäneen hyvin mieltäylentävän saarnan taivaan
valtakunnan suurimmasta, -- säesti siihen kreivi Bertelsköld. --
Porvarinrouvain jäljestä ovat kieltämättä rovastit taivaan valtakunnan
suurimmat.
-- Mutta mikseivät porvarinrouvat saaneet istua paikoillaan? -- kysäisi
nuori emäntä vähän malttamattomasti nakaten kaunista päätään,
-- Miksi? -- jatkoi Bertelsköld. -- Siksi, etteivät kaikki naiset tyydy
hallitsemaan ainoastaan suloudellaan. Porvarinrouvat saivat
kirkonpalvelijasta kavaljeerin, joka täydelleen oli heidän arvoisensa
ja joka osoitti heille kaikkea sitä kohteliaisuutta, jota he voivat
käsittää. Myöntäkää, että hän osoitti heille todellisen ritarin
kohteliaisuutta. Ellei hän tänään olisi pakottanut heitä poistumaan
neuvosten rouvien penkistä, olisivat he tulevana pyhänä kunnioittaneet
läsnäolollaan kuninkaan lehteriä.
-- Entä sitten?
-- Kuninkaallista lehteriä?
-- Niin. Miksi ei? Eivätkö kaikki ole yhtäläisiä kuningasten kuninkaan
edessä? Eikö kaikilla kirkon paikoilla pidä oleman sama arvo?
-- Sen voitte sanoa te, joka olette yläpuolella kaikkia
arvoluokkia, -- vastasi kreivi, -- mutta meillä muilla kuolevaisilla on
ennakkoluulomme. Me esimerkiksi uskomme, ettei kyynärkeppi oikein
sovellu valtikaksi.
-- Oletteko siitä varma? Luulen muistavani, että Medicien kauppahuone
ei niinkään huonosti esiintynyt valtaistuimella. Ja joskin porvaristo
tekee meille kumarruksen kadulla tai eteisessämme sen vuoksi, että
meillä on arvonimi, niin missä laissa on määrätty, että meidän tulee
kantaa turhamielisyytemme Kaikkivaltiaankin valtaistuimen eteen?
Luuletteko todellakin, hyvä kreivi, että jälkimaailma yhtä juhlallisen
vakavasti kuin me arvostelee arvopaikkojamme kirkossa? Ja kun me
menemme niin kauas nöyrässä vallan kunnioittamisessa, että sanomme
kuolleita ruhtinaitamme ja kuninkaitamme _korkeimmasti autuaiksi_, eikö
ole koskaan johtunut mieleenne, että tulevaisuudessa vielä hymyillään
kuolematon hymyily semmoisille hullutuksille?
-- Olettehan Rousseaun kansalainen, armollinen rouva. Teillä on oikeus
olla kapinoitsija.
-- Ei, suokaa anteeksi, Rousseau on syntynyt Genévessä, pienessä
maassa, jolla on kunnia olla Ruotsin tavalla tasavalta. Ero on
vain siinä, että Genévessä kunnioitetaan neroa kuninkaallisin
kunnianosoituksin, kun taas Ruotsissa valitetaan sitä, että nero istuu
valtaistuimella... Suvaitsetteko?
Ja markiisitar tarttui kreivin käteen sillä ujostelemattomalla
vapaudella, jota ruotsalaiset vanhan ajan naiset pitivät niin
sopimattomana.
He kulkivat läpi salongin ja istuivat erään komean, heikosti valaistun
kabinetin hämärään. -- Nyt tai ei koskaan! -- ajatteli kreivi Bernhard.
Hän oli turhaan koettanut valloittaa tuota oikullista olentoa
kaikenlaisilla korupuheilla. Hänen täytyi keksiä jotakin uutta.
-- Madame, -- sanoi hän, -- te olette todellakin pahin kapinoitsija,
minkä olen nähnyt. -- Ei siinä kyllin, ettette vähääkään välitä sen
miehen ihailusta, joka teitä jumaloi; te asetutte sen lisäksi
vastustamaan kokonaista valtakuntaa.
-- Todellakin? Onko tuo olevinaan jokin kohteliaisuus?
-- Käsittäkää se miksi tahdotte. Te sanotte olevanne kansanvaltainen ja
vehkeilette salaisesti kuningasvallan eduksi.
-- Minäkö?
-- Te juuri. Olette kunnioittanut Ruotsia käynnillänne, vain
kumotaksenne sen tasavaltaisen valtiomuodon, joksi te sitä sanotte
asettaaksenne valtaistuimelle jälleen itsevaltaisen kuninkaan.
-- Oh, hyvä herra, te osoitatte minulle liian suurta kunniaa.
-- Puhun täyttä totta. Koko maailma tietää, että olette yhtä
vaarallinen kuin rakastettava. Mutta sitä ei koko maailma tiedä, että
olette poliittinen henkilö. Suokaa anteeksi, että uskallan olla
ensimmäinen sanomaan sitä teille.
-- Mutta mitäs te sanottekaan? Minä poliittinen henkilö! Oh, sepäs
oivallista! Minä ihmettelen teidän tarkkanäköisyyttänne, mutta olisin
teille suuresti kiitollinen, jos haluaisitte kertoa minulle hiukan
enemmän tästä tärkeästä keksinnöstänne.
-- Ensiksikin on teillä kaikki ne ominaisuudet, joita vaaditaan
poliittisen juonen sepittämiseen. Te olette yhtä nerokas kuin kaunis,
yhtä rohkea kuin nerokas ja yhtä viisas kuin rohkea. Niin
uskomattomalta kuin näyttääkin on teillä kyky säilyttää
salaisuuksiakin. Ei kukaan epäile teitä, ja te saatte vapaasti
ylläpitää yhteyttä kaikkien puolueiden kanssa, samalla kun te kokoatte
ympärillenne kaikista leireistä henkivartijoita, jotka kaikki ovat
valmiit sokeasti tottelemaan teidän pienintäkin viittaustanne. Olenko
arvannut oikein?
-- Jatkakaa! Olen hyvin utelias kuulemaan luettelon kaikista
ansioistani.
-- Te valmistatte valtiokaappausta, madame. Ja miksette uskaltaisi
sitä, jonka niin monet kauniit naiset ennen teitä ovat uskaltaneet ja
toteuttaneet! "Kaitselmushan vaikuttaisi liian välittömästi maailman
menoon, jos sallisi vallankumouksen tapahtua ilman naisia ja pappeja."
En kuitenkaan tahdo ruveta rippi-isäksenne. Olettehan kreivitär
Dashkovin persoonallinen ystävä, hänen, jolle Katariina II on
kiitollisuuden velassa valtaistuimestaan. Olen varma siitä, että hän on
antanut teille hyviä neuvoja, kuinka esimerkiksi voitte saada
puolellenne kuninkaallisen kaartin tai _Svenska Bottenin_. Mutta
kuitenkin täytyy minun varoittaa teitä, madame, sillä olette hyvällä
alulla joutuaksenne -- joko luostariin tai mestauslavalle.
Markiisitar loi puhujaan pienet, veitikkamaiset, ruskeat silmänsä, ja
ivallinen hymy väreili hänen viehättävillä huulillaan. Kreivi Bernhard
luuli kuitenkin huomanneensa, että ruusut hänen poskillaan menettivät
punansa, kun hän nyökäytti päätään:
-- Jatkakaa! Kertomuksenne käy yhä romanttisemmaksi.
-- Olette kaiken tarkoin laskenut ja ottanut lukuun, madame, -- paitsi
niitä silmiä, jotka näkevät lävitsenne, Yksi ainoa vika on riittävä
hävittämään kaikkien teidän erinomaisten ominaisuuksienne vaikutuksen,
ettekä tekään ole aivan virheetön. Suokaa minun sanoa, että olette
hyvin varomaton.
-- Ah! Siis vihdoinkin yksi heikkous tässä poliittisessa henkilössä!
-- Niin. Olette varomaton. Teidän ei olisi pitänyt toissapäivänä
ratsastaa Haagaan muka vain huvitellaksenne. On saatu ilmi, että teillä
on salaisia kohtauksia kuninkaan kanssa. Ja paluumatkalla ei teidän
olisi pitänyt antaa hevosenne pillastua sulkeutuaksenne huoneeseenne
koko päiväksi siitä syystä muka, että olitte säikähtänyt tai ehkä
loukannut itsenne putoamalla maahan.
-- Näen, että olette hankkinut tarkkoja tietoja. Saladin, nuori
arapialaiseni, säikähti akkaa, joka toi hakoja kaupunkiin, niin että
todellakin olin vähällä pudota satulasta. Miksi en pudonnut, se ei
voine teitä huvittaa. Siinä on syy, minkä vuoksi en eilen voinut ottaa
ketään vastaan. Mutta, niinkuin näette, olen tänään siksi tointunut,
että vaaratta voin jatkaa tietäni luostariin tai mestauslavalle.
-- Sanon vielä kerran, madame, etten ole teidän rippi-isänne.
Enkä ole koskaan epäillyt teidän rohkeuttanne, mutta minä epäilen
teidän onnistumistanne. Älkää luottako kuninkaaseen; koko hänen
ritarillisuutensa ei estä häntä hylkäämästä teitä, kun hänen kruununsa
tarvitsee uhrin. Yhtykää ennemmin mieheen, joka ei koskaan ole teitä
hylkäävä, ja joka on pitävä onnenaan palvella teitä, kun hän siten voi
tehdä isänmaansakin onnelliseksi.
-- Kuinka? Olisitteko niin jalomielinen, että rupeaisitte valtiolliseen
kauppayhtiöön henkilön kanssa, jota ehkä huomenna syytetään
maankavalluksesta.
-- Kuulkaa minua, madame! Minä kuulun puolueeseen, jonka kohtalo
nykyjään on läheisessä yhteydessä kuninkaan kohtalon kanssa ja joka
sentähden on kaikin mokomin koettava saada onnistumaan sen hankkeen,
josta juuri olemme puhuneet. Hattupuolue pysyy tai kaatuu nykyisen
kuninkaanvallan kanssa. _Ilman_ meitä ette te eikä kuningas voi
aikaansaada valtiokeikausta. Meidän _avullamme_ taas on kaikki
mahdollista. Ei myöskään liene teille tuntematonta, että minulla on
vaikutusvaltaa, joka voi olla hyödyksi tai vahingoksi aina sen mukaan,
kuinka sitä käytetään. Siis -- en tahdo rasittaa teitä puhumalla
rakkaudestani, vaikkapa vallassanne onkin tehdä minut onnellisimmaksi
kaikista kuolevaisista, mutta suokaa, että osoitan ansaitsevani
ystävyytenne!
-- Ja jos pistäisi päähäni olla tekemättä teitä siitä osalliseksi, niin
tulee teistä luonnollisesti katkerin viholliseni.
-- Miksi niin? Olkaamme aivan vilpittömiä toisillemme. Te olette nuori
ja viehättävä, mutta samalla kunnianhimoinen, enkä minä moiti teitä
viasta, joka on kaikille yleville sieluille yhteinen. Kuulkaa siis,
madame, minä tarjoan teille kaikkea, mitä oikeutettu kunnianhimo voi
katsoa toivottavaksi elämässä. Te tulette kumoamaan huonon valtiomuodon
ja sen sijaan asettamaan mallin kaikkien aikakausien noudatettavaksi.
Tulette pelastamaan nuoren kuninkaan, jolla on yksi ainoa virhe, se,
ettei hän voi olla teidän omanne, yhtä vähän kuin tekään voitte olla
hänen omansa, ja teitä tullaan ihmettelemään ei ainoastaan Ruotsissa,
vaan koko Euroopassakin. Kaiken tämän tarjoan teille, jos te...
-- Heittäydytte maahan ja palvotte minua?
-- En luullut teidän kirjastossanne olevan sitä kirjaa, josta nuo sanat
lainasitte. -- Minunhan tulee teitä palvoa, madame! Kaiken tämän
tarjoan teille, jos lahjoitatte minulle tuon ihastuttavan käden, jota
koko maailma on minulta kadehtiva.
Markiisitar oli hetken aikaa vaiti, hypähti sitten kevyesti kuin lintu
kukkien luo ikkunaan ja palasi sieltä hymyillen kreivin luo, kädessä
pieni kori[16] täynnä viinirypäleitä.
-- Saanko luvan tarjota, _monsieur le comte_? Olette kiihoittunut,
tarvitsette vähän virvoitusta.
-- Markiisitar! -- kuiskasi kreivi Bernhard, vihan puna levisi hänen
poskilleen ja koko hänen diplomaattinen mielenmalttinsa oli vähällä
pettää hänet, -- minun kanssani ei rankaisematta leikkiä lasketa!
-- Leikkiäkö teidän kanssanne laskisin! Mitä minusta luulette? Istukaa,
minä pyydän. Olen valmistava teille pienen, mieluisan ilon, jota varten
otin vapauden tuoda teidät tänne. Muistelen kertoneeni teille että
toissapäivänä olin vähällä lentää satulasta, kun muuan nuori mies äkkiä
riensi esiin ja oman henkensä uhalla pidätti pillastuneen hevoseni.
Voitteko ehkä arvata, kuka pelastajani oli?
-- En koskaan arvaa arvoituksia, madame.
-- Se voi kuitenkin huvittaa teitä, niinkuin se huvittaa minua, sillä
nuori mies suvaitsi pitää minulle seuraa eilen, kun olin yksin, ja hän
oli minulle ystävällinen ja suora. No, _monsieur le comte_, ettekö
vieläkään arvaa? Ette edes ole mustasukkainen? Älkää olko noin nurpalla
nenin, sillä se ei teitä ollenkaan kaunista. Saatte tutustua tuohon
nuoreen mieheen. Minä vakuutan, että hän on rakastettava nuorukainen.
Päättäkää itse!
Näin sanoen markiisitar avasi pienoisen sivuoven ja virkkoi: -- Olkaa
hyvä ja tulkaa ulos, _monsieur_; täällä on eräs, joka haluaa tutustua
teihin!
Mustiinpuettu nuorukainen astui hämärään huoneeseen.
-- Paul! -- huudahti kreivi Bernhard kalveten.
Se oli Paul.