-- Neuvoksen paikka! Voitte olla varma neuvoksen paikasta, mutta _ei
vielä!_ -- virkkoi kreivi Bernhard Bertelsköld, huulilla tuo ivallinen
hymy, joka hänelle sopi niin oivallisesti hänen omasta mielestään ja
jota hänellä nyt ei ollut vähintäkään syytä peitellä, sillä hän istui
yksin työhuoneessaan, silmäillen muutamia kirjeitä, jotka hänen
palvelijansa José juuri oli hänelle tuonut. -- Ei vielä? Olen teille
suuressa kiitollisuudenvelassa, hyvä parooni Sprengtporten. Olette
epäilemättä viisaimpia miehiä ja, jos itseänne saa uskoa, paras
vehkeilijä koko Ruotsissa. Mutta te unohdatte, että teille
mahdollisesti voisi löytyä kilpailijakin. Pidätte itseänne niin
voittamatonna ja meitä muita vähäisiä kuolevaisia niin vartavasten
kuonokoppaa varten luotuina, että luulette voivanne heittää meille
muille tuommoisia pieniä sokeripaloja, tuommoisia _jos_ ja _koska_,
niinkuin on tavallista, kun tahdotaan rakkikoiria istumaan. Minua
todellakin haluttaa vähän kujeilla kanssanne, jos ei muuta varten, niin
pitääkseni teille tarpeellisen luennon kainoudesta... Neuvoksen paikka!
Sepä on, kautta kunniani, _pauvre offert_ näihin aikoihin, ilman
välipuheitakin. Puuttui vain tuo _ei vielä_, joka teki suorastaan
naurettavan vaikutuksen. Ja kuinka erinomaisen maltillisesti minä
vastasinkaan, koettaessani pysyä totisena: "Niinkuin suvaitsette; olen
nöyrin palvelijanne!" Olisipa voinut luulla minua Espanjan grandiksi,
joka pitää jalustinta tyhmälle infantille. Minun täytyy tosiaankin
ihmetellä itseäni.
-- Mutta katsokaamme, -- jatkoi hän, avaten keveällä kädellä kirjeen
toisensa perästä. -- Isältäni? Tietysti taaskin nuo vanhat
valitusvirret... Oikein. Hän on sairas surusta ja ikävästä. Madame on
tietysti korvaamaton, kuka nyt katsoisi karjaa ja hoitaisi kanoja ja
lukisi illalla ääneen _mon cher papalle_. Hän on ottanut kotiopettajan
Veralle -- erään neiti Sjöbladin. No, siinä nimessähän on toki hiukan
sointua. Saadaanpa nähdä, että vanha Celadonimme rakastuu häneen ja
vielä naipi hänet. Enhän juuri ole, _par hasard_, ihastunut emintimiin,
mutta jos ei Pohjanmaan tervanhajua saa muuten haihdutetuksi talosta,
niin _à la bonheur!_... Paul on Upsalassa ja harrastaa tieteitä erään
nuoren, Thorild-nimisen miehen kanssa...
Kreivi Bernhardin katsanto synkistyi. Hän sytytti yht'äkkiä kirjeen
väkiviinalampusta, joka tätä varten aina paloi hänen pöydällään.
Kirjeessä oli sana, joka poltti hänen kättänsä. Hän ei saattanut lukea
veljensä nimeä.
-- Mitä näen? -- jatkoi hän avaten uusia kirjeitä. -- Rakastettavalta
markiisittareltani! Ja niin tuoksuva! Hän kutsuu minua huomenillalla
_soirée en familleen_. Olisi sydämetöntä loukata häntä _refusellä_. --
Lejonramilta! Hän pyytää viittäsataa riksiä. Hyvä! Hän saa sata. Minä
ehkä tarvitsen häntä... Hägerflychtiltä? Hän lähettää minulle
miekkailuhaasteen pienen Lisetten vuoksi. Tyhjää touhua, me syömme
päivällistä yhdessä ja lasi tokaijia on ainoa hyvitys, minkä hän
vaatii... Asessori Mannelinilta. Hän pyytää puoltolausettani
hovioikeudenneuvoksen virkaan. Hyvä on! Aletaan jo aavistaa
vaikutusvaltaani. Voisimmepa tehdä poikkeuksen tuon aatelittoman
suhteen, jos ei muuta varten, niin tehdäksemme kiusaa. Aha, rovasti
Larsson! Hän on yksi niitä kaloja, joiden eteen nerokas esimieheni on
kehoittanut minua nuottaani potkemaan... Arvasinhan sen: kokonainen
saarna neljällä neljännessivulla. Jättäkäämme lukematta kolme ja puoli
sivua ja ottakaamme selko lopussa olevasta _sens moralista_...
-- Aika liukasta semmoisen paksun lihamakkaran puheeksi! -- jatkoi
kreivi silmäiltyään viimeisiä rivejä. -- Hurskas mies antaa kaikkein
nöyrimmästi kumartaen tietää, että hän on valmis julistamaan pirun
pyhimykseksi, kunhan vain uskollisesta palveluksestaan aikoinaan saa
piispan hiipan palkakseen. Mutta _tätä nykyä_ ei voida mitään tehdä;
sääty on rutihullu ... ei, kuules kuinka hän ylistelee arvoisia
virkaveljiään!... Ja hänen itsensä täytyy _tätä nykyä_ ulvoa susien
kanssa -- hän tarkoittanee paimenia -- kunnes hän korkeasukuisen herra
kreivin y.m. eteen voi laskea alamaisen kunnioituksensa kiitosuhrina
uskollisuuden alttarille... Oivallista! Mies on saanut myssyiltä
paremman maksun, mutta tahtoo pitää paluumatkan avoinna siinä
tapauksessa, että vielä sattuisimme pääsemään rahoihin. _C'est fini_,
hyvä Svenska Bottenin parooni! _Sitä_ porttia ette korupuheilla murra.
Mitä minun on tekeminen? Minä panen eteenne tämän kallisarvoisen,
dogmaattisen mestariteoksen, ja te tulette ymmärtämään, että pappien
suhteen emme voi muuta kuin pyytää heiltä rippiä ja synninpäästöä.
-- Tahdon kuitenkin, niin paljon kuin mahdollista, totella käskyä, --
mietti kreivi edelleen. -- Nyt on siis tullut talonpoikain vuoro...
José!
Kamaripalvelija tuli.
-- Oletko kutsuttanut tänne sen miehen sieltä Saunakadulta?
-- Hän odottaa tuolla ulkona teidän armonne käskyjä.
-- Tuo hänet sisään.
José meni ja palasi kohta tuoden muassaan nuoren talonpojan, hyvän,
rehellisen ja päättäväisen näköisen. Kreivi loi häneen huolettoman
katseen ja näytti kummastuvan hänen nuoruuttaan.
-- Nimesi? -- kysyi hän.
-- Joonas Perttilä, valtiopäivämies Isokyröstä, -- vastasi talonpoika
hämmästymättä.
-- Olette jotenkin nuori hoitamaan noin tärkeää luottamustointa, --
virkkoi kreivi hiukan kohteliaammin.
-- Pitäjäläisteni mielestä olin tarpeeksi vanha, -- vastasi talonpoika.
-- Hyvä. Tiedättekö, mistä on kysymys. On henkilöitä, jotka
tarkoittavat talonpoikain parasta ja arvelevat, että he ovat aivan
liiaksi verotettuja. Kunnes kruununmaksut vähenevät, johon ei liene
enää pitkää aikaa, on tärkeätä estää papiston suunnattomia vaatimuksia.
Nykyisten olojen vallitessa paimenet keritsevät paljaiksi lampaansa.
Nuo vastikejyvät, ymmärrättehän...
-- Siitä oli eilen puhe. Mutta me talonpojat kynnämme ja kylvämme
mieluummin omia peltojamme.
-- Tietysti. Mutta jos joku hyvä ystävä osoittaa teille paremman auran,
joka kyntää syvemmän vaon, niin sehän on teidän omaksi eduksenne.
-- Onpa se niin ja näin. Meillä on tätä nykyä niin monta hyvää ystävää,
eikä ole koiraa karvoihin katsominen.
-- Vai niin. Olette myssy?
-- En. Hattu olen, jos välttämättömästi tarvitaan päähinettä.
-- Sen parempi. Silloin olemme samaa mieltä. Perttilä? Muistelen joskus
kuulleeni tuon nimen.
-- Olettepa saattanut kuullakin, koska omistan sen maatilan, josta
teidän armonne suku polveutuu kuudennessa polvessa ja josta se on
saanut nimensä, -- vastasi talonpoika häikäilemättä.
Kreivi puri huultaan. -- Se on mahdollista -- lausui hän
välinpitämättömällä äänellä -- ja sitä enemmän meillä on syytä vetää
samaa köyttä. Talonpojat eivät suostu esitykseen, sanoitte?
-- Eivät.
-- Sanon teille jotakin näin meidän kesken, ystäväni. Siinä talonpojat
tekevät _varsin oikein_. He ovat niin kauan tanssineet herrojen pillin
mukaan, että he nyt vihdoin voivat ruveta itse soittamaan.
Perttilän viekkaasta ilmeestä saattoi nähdä, että hän pidätti itselleen
oikeuden uskoa kreivin sanoista sen verran kuin itse tahtoi.
-- Kummastuttaako tämä teitä? -- jatkoi Bertelsköld. -- Osoittaisitte
minulle enemmän luottamusta, jos tietäisitte, että olen elänyt
ulkomailla vapaiden kansojen keskuudessa, jotka ovat hävittäneet kaiken
aatelin ja ovat siitä hyvin hyötyneet. Niiksi meilläkin menee, rakas
Perttilä. Kunhan aluksi saamme aatelisen neuvoskunnan tieltä pois ja
aatelittomia heidän sijaansa, niin käy loppu kuin tanssi; vai mitä
luulette?
-- En luule mitään, -- virkkoi talonpoika.
-- Voinko luottaa vaitioloonne?
Perttilä nyökäytti päätään.
-- Kuulkaa siis. Osoittaakseni, kuinka totta tarkoitan, tahdon kuiskata
teille jotakin korvaan. Kuningas on puoltavinaan neuvoskuntaa, mutta
hiljaisuudessa hän ei toivo mitään sen hartaammin kuin että koko
neuvoskunta joutuu viralta. Käyttäytykää sen mukaan, hyvät maamiehet,
älkääkä osoittako sääliä, mitä ikinä herrat tahtovat teille
uskotellakin! Ymmärrättekö nyt minua?
-- Ehkä. Ääni on Jaakopin ääni, mutta kädet ovat Esaun kädet.
-- Hyvästi. Jos jotakin tarvitsette, kääntykää minun puoleeni. Ja
muistakaa, mitä olen sanonut: jos talonpojat yhtyvät pappeihin ja
porvareihin, niin neuvoskunta pistää pian pillit pussiin, ja valta on
teidän!
Talonpoika raapaisi jalallaan ja meni tiehensä, hämillään ja
epätietoisena siitä, mitä hänen oli ajatteleminen tuosta noin
odottamattomasta kehoituksesta. Bertelsköld puolestaan heittäytyi
selkäkenoon sohvaan ja nauroi niin sydämellisesti kuin hänen oli
mahdollista nauraa.
-- Kauniita opetuksia -- ajatteli hän itsekseen. -- Olisinpa, kautta
kunniani, maksanut tynnyrin kultaa saadakseni koko _Svenska Bottenin_
kuulijaksi ja nähdäkseni noiden kunnon isänmaanystäväin hämmästyksen.
Vakoillessani pappeja ja talonpoikia olen mainiosti onnistunut. Osasin
panna niin kömpelön syötin, että kalat tunsivat ongen. Nyt ovat
porvarit vielä jäljellä; esimieheni tulee kyllä olemaan tyytyväinen.
Tahdomme pyöritellä heitä niin, etteivät ainoastaan he, vaan koko
neuvoskuntakin joutuu ymmälle. José!
Kamaripalvelija tuli.
-- Nämä piletit sinä viet heti pormestarien Sebaldtin ja Sundbladin
rouville sekä kauppias Larssonin rouvalle. Mutta varo tarkoin antamasta
heidän tietää, kuka sinut on lähettänyt. Uskottele heille, että tulit
suoraan piispa Forsseniuksen tai jonkun muun myssyjen johtajan luota.
Sen jälkeen viet tämän piletin Suurkirkon ensimmäiselle vahtimestarille
ja annat hänen tietää, että parooni Höpken tai joku muu hattujen
johtajista on sinut lähettänyt. Muista tarkoin, että ensimmäiset kolme
pilettiä tulevat myssyiltä, mutta viimeinen hatuilta. Ei haittaa, jos
virkat sanasen kuninkaasta vahtimestari Östergrenille; hän on hattu,
siis nykyisin kuningasmielinen. Ymmärrätkö?
-- Sennor tulee olemaan tyytyväinen.
-- Hyvä. Myöskin _Svenska Bottenin_ parooni tulee olemaan tyytyväinen.