(Ensimmäinen »historiallinen» tapaus vuorokeskustelun muodossa.)
_Henkilöt_: Me kolme nuorta opettajaa, jotka olemme muodostaneet
perheen.
_Näyttämö_: Keittiöni.
_Aika_: Päivällisen.
Ensimmäinen ja viimeinen kohtaus.
MINÄ (onkien kaalia liemivadista): Miksi et ole mennyt naimisiin?
Kaikki miesopettajat niin tekevät. Se kannattaa.
BERGLUND (imeksien ydintä luusta): Minä menenkin.
MINÄ: Aivanko totta? Milloin? Kenen kanssa?
BERGLUND: Mihin kysymykseen minun pitää ensiksi vastata?
MINÄ: Tyhmeliini? Tietysti viimeiseen. Sehän on tärkein.
BERGLUND: Voin rauhoittaa teitä sillä tiedolla, ettei morsiameni ole
teistä kumpainenkaan.
MINÄ (_nieltyäni suuni tyhjäksi_): Tuon olisit voinut ilmoittaa
varovaisemmin! Ajattele, jos kaali olisi mennyt väärään kurkkuun!
BERGLUND: Koskiko tieto sinuun niin kovasti?
MINÄ: Koskiko? Tietysti! Olenhan koko ajan pelännyt, että rakastuisit
jompaankumpaan meistä.
BERGLUND (_panee luun syrjään_): Köyhän kansakoulunopettajan ei maksa
vaivaa edes ajatella rakkautta.
MINÄ (_laskien puolimatkassa olevan täyden lusikan takaisin
lautaselle_): Mi-mitä puhetta tuo on?
BERGLUND: Sitä mitä sanoin. Rikkaus on pääasia meikäläisen
naimakaupassa. Esimerkiksi minä en tee köyhällä muijalla mitään.
Täytyy saada sellainen, että hänen perintörahoillaan saa velkataakan
pois harteiltaan. Palkka ei kuitenkaan riitä muuhun kuin ruokaan ja
vaatteisiin. (_Kilistää lusikalla lautastaan._)
MINÄ: Mutta laulammehan niin kauniisti laulussa: »Ja vaikka me yhdessä
kerjättäis ja kuoltais maantien ojaan...»
BERGLUND: Olen kerjännyt, joten tiedän, millaista se on. Se ei huvita
minua enää.
RAUHA: Mitä on elämä ilman rakkautta! En voi kuvitella sellaista.
BERGLUND: Tietysti voi silti rakastaa, mutta se ei saa sotkea järkeä.
Tyttöjäkin on kahdenlaisia: sellaisia, joita rakastellaan, ja
sellaisia, jotka naidaan.
RAUHA ja MINÄ: Ooo!
MINÄ: Olisi hauskaa tietää, kumpaan ryhmään me kuulumme!
BERGLUND: Teihin rakastutaan ja teidät naidaan.
RAUHA ja MINÄ: Oooo! Ooo!
RAUHA: Sinä olet perin herttainen, kun meitä varten laitat erikoisen
luokan.
MINÄ: Hän ei uskalla olla muuta. Mehän olemme hänen »ruokarouviansa» ja
voimme maksaa epäkohteliaisuudet kissapihvillä ja harakkapaistilla.
BERGLUND: En tarkoittanut sanojani kohteliaisuudeksi. Tarkoitin mitä
sanoin.
RAUHA: Sinä näytät ole vankin ensiluokkainen naisten tuntija.
BERGLUND: Jos nyt en aivan ensiluokkainenkaan, niin kuitenkin melko
hyvä.
MINÄ: Olisipa mieltäylentävää peilailla sinun naistuntemuksesi
kuvastimessa ja nähdä oma kuvansa.
RAUHA: Niin todellakin! Kuvallepa meidät!
BERGLUND: Mitä maksatte?
MINÄ: Totisesti! Vai maksatte! Kuvastan sinut kohta ahnuriksi ja
ilkeäksi omanvoitonpyytäjäksi, jos et heti kohta kuvasta meitä. Tai
etpä taida osatakaan, vaikka kehuit!
BERGLUND: Katsopas kaunokaista! Hänhän kiusoittelee minua kuin lasta.
No, saat kuulla kunniasi. Sinä olet kuin kissa. Leikit, hyrräät, hypit,
nukut rauhallisesti, mutta pehmeissä käpälissäsi on kynnet, sievässä
suussasi on terävät hampaat.
MINÄ: Mitä? Julmurinako minua pidätkin?
BERGLUND: Ei kissan julmuutta niin pahana pidetä, kun se hiiriä kiusaa,
vasta omistajansa kättä raapaistessa on sen oma turkki vaarassa.
MINÄ: Kylläinen kissa ei syö hiiriä, ota se huomioon!
BERGLUND: Mutta tappaa kyllä huvikseen.
MINÄ: Mitäpä virkaa sellaisella kissalla olisikaan, jonka nenän alla
jokainen hiiri uskaltaisi tanssia!
RAUHA: Mikä eläin Noan arkista on minun esikuvani?
BERGLUND: Tietysti kyyhkynen.
MINÄ: Millä kyyhkynen voi ahdistajiaan uhata? Eihän sillä ole teräviä
kynsiä eikä raatelevaa nokkaa.
BERGLUND: Onhan sillä siivet, joilla pääsee pakoon.
MINÄ: Miau! Koska kerran olemme ruvenneet vertailemaan toisiamme
eläimiin, niin rinnastakaamme sinut pingviiniin. Ensiksikin me
olemme nähneet sen vain täytettynä ja tiedämme siitä hyvin vähän.
Koulukirjoissa kerrotaan siitä näet perin niukasti, eikä meillä ole
harrastusta eikä haluakaan ryhtyä itsenäisiin tutkimuksiin. — Ja
nyt herrasväki on hyvä ja siirtyy sulattelemaan ruokaansa, sillä
aikomukseni on vilauksessa korjata muruset ja puhdistaa astiat!
BERGLUND: Yhdestä asiasta olen varma. Muut heimot väittävät savolaisten
pyrkivän päällysmiehiksi. Olet ensimmäinen savolainen, jonka lähemmin
tunnen, ja sinun suhteesi tuo väite pitää pilkulleen paikkansa.
(Väliverho.)
* * * * *