jotka luonnon mukaan hänelle kuuluvat, mutta jotka nurinpäisen
yhteiskuntajärjestyksen kautta (ei miesten tyranniuden kautta)
on häneltä riistetty.
1:o. Oikeus saada samanlainen kasvatus kuin mies. Tällä en tarkota, en
kyllin usein voi sitä huomauttaa, että nainen nyt kuvittelisi tulevansa
_korotetuksi_ miehen tasalle, oppimalla kaikkia niitä tarpeettomia
asioita, joita mies nyt saa ahtaa päähänsä. Tulevaisuus, joka varmaan
poistaa eron kansa- ja alkeiskoulujen väliltä, ylioppilas- ja muitten
tutkintojen väliltä, on tunteva velvollisuudekseen järjestää yksi ainoa
yhteinen kansalaistutkinto, joka korvaa ripillepääsyn. Tämä tutkinto on
sama miehelle ja naiselle, ja käsittää täydellisen luku-, kirjotus- ja
laskutaidon, tiedon isänmaan lainlaadinnasta, kansalaisoikeuksista ja
velvollisuuksista, sekä yhden elävän kielen. Joka sitäpaitsi tahtoo
tietää mitä Cicero ajatteli Lucius Sullasta ja mitä Moses aikoi
Israelin lapsille, hän etsiköön ne tiedot, jos hänellä nimittäin on
aikaa sellaiseen ylellisyyteen, kun tulevaisuus on vaativa jokaiselta
kansalaiselta, että hän ruumiillisella työllä hankkii elantonsa,
niinkuin luonto sen on määrännyt.
2:o. Koulujen täytyy olla yhteisiä pojille ja tytöille, niin että
molemmat sukupuolet aikaisin oppivat tuntemaan toisensa, eikä niinkuin
nyt, että pojat kuvittelevat tyttöjä enkeleiksi ja tytöt luulevat
poikia ritareiksi. Täten vältetään myöskin kaikki mielikuvituksen
ennenaikaisen kehityksen mykät synnit, jotka juuri perustuvat
sukupuolten eristämiseen.
3:o. Tytöllä täytyy olla sama vapaus "kulkea irrallaan" ja valita
seuransa mistä tahtoo.
4:o. Täydellinen yhdenvertaisuus sukupuolten kesken poistaakseen
vastenmielisen teeskentelyn, jota kutsutaan galanteriaksi tai
kohteliaisuudeksi naisia kohtaan. Tyttö ei siis vaadi, että poika
nousee seisaalleen ja jättää paikkansa, sillä se on orjan
alamaisuusmerkki, eikä veljeä saa totuttaa siihen, että sisaret
laittavat hänen sijansa tai neulovat hänen paitansa napit; sellaiset
työt hän tehköön itse.
5:o. Naisella täytyy olla äänioikeus. Kun vastaisuudessa hänen
ripillepääsynsä on siinä, että häntä kuulustellaan tiedoissa sen
yhteiskunnan lainlaadinnassa jossa hän elää, ja kun yhteiskunta joka
vuosi, niinkuin yhtiöt nykyään, saa tehdä vuosikertomuksen jokaiselle
kansalaiselle, saa nainen niinkuin mieskin arvostella mille henkilölle
tai asialle hän antaa äänensä.
6:o. Nainen on vaalikelpoinen kaikkiin toimiin, mikä ei tule
vaikeammaksi itsehallinnon vaikuttaessa, ja nyt, kun hän,
epäjohdonmukaista kylläkin, voi tulla hallitsijaksikin. Itsehallinto ei
tule ammattihallinnoksi, vaan sellaiseksi kuin kunnallishallinto,
luottamustoimeksi, joka suoritetaan joutilaina hetkinä. Onko viisaampaa
ja sopivampaa ihmistä hallitukseen kuin vanha äiti, joka äitiydessään
ja kotiaskareissa on tottunut hallitsemaan ja vallitsemaan? (Meidän
esi-isillämme oli niin suuri kunnioitus vanhojen vaimojen järkeä
kohtaan, että he laskivat sen yliluonnollisten asiain joukkoon).
7:o. Tämän kautta tulevat tavat ja lait lempeämmiksi, sillä kukaan ei
ole oppinut antamaan anteeksi niin paljon kuin äiti, ei kukaan muu niin
hyvin voi olla kärsivällinen ja vähän vaativainen puutteellisiin
ihmislapsiin nähden.
8:o. Nainen vapautetaan sotapalveluksesta. Joka tätä pitää
epäoikeutettuna, ottakoon huomioon, että luonto sen tasottaa raskaassa
äitiydessä. Tulevaisuudessa ei muuten ole mitään kunniakasta toimittaa
santarmipalvelusta. Se on vaan velvollisuus.
9:o. Kun tulevaisuuden yhteiskunta, oikeudenmukaisesti jakamalla
luonnon yhteiset rikkaudet, takaa kaikille syntyneille ravinnon ja
opetuksen, jää avoliitto, joka nyt on takaajana näistä eduista,
tarpeettomaksi. Mies ja vaimo tekevät sopimuksen, suullisen tai
kirjallisen, liitosta, niin pitkäksi aikaa kuin tahtovat, ja on heillä
oikeus, ilman lakia ja evankeliumia, rikkoa se kun niin hyväksi
näkevät; näinollen luonnollisesti sattuu sellaistakin, että kaksi
koirasta tahtoo saada saman naaraksen, se on tiettykin, mutta taistelu
ei tule niin julmaksi, ja naaras ratkaisee vaalin, mikä nyt ei ole
asian laita, sillä ei kukaan enää silloin nai arvon tai rahan tähden,
kun sellaisia ei enää ole. Vapaa valinta tulee täten luonnolliseksi ja
rotu senkautta paranee.
* * * * *
Tämä tulevaisuuden naisesta ja avioliitosta. Mitä nykyisissä oloissa
voidaan tehdä avioliiton ajalliseksi parannukseksi, se on:
1:o. Että seurustelu poikien ja tyttöjen kesken tulee vapaammaksi.
2:o. Että poikien kasvatus tehdään yksinkertaisemmaksi, jotta
tyttöjenkin kasvatus kohtuudella voidaan yksinkertaistuttaa.
3:o. Että tyttö vapautetaan (samoin kuin poikakin) lukemasta niin paljo
menneisyydestä, mutta pakotetaan sensijaan ottamaan selvä nykyisestä
yhteiskuntajärjestyksestä, niin että nainen voi:
4:o. Mitä pikemmin saada äänioikeuden.
5:o. Valheellinen naisten palveleminen lakkaa itsestään, ja mies ja
nainen seurustelevat keskenään kuin miehet nyt. Ei niin, että miehet
pitävät yksinään juhlia, jotka päättyvät siihen että juodaan malja
naisen onneksi, joka istuu kotona ja syö puuroa ja maitoa.
6:o. Siviliavioliitto saatetaan voimaan, jotenka avioero tehdään
helpommaksi. Ei sentähden, että olisi luultavaa avioerojen
lisääntyminen; kun eron saanti on helpompi, niin tuntuu side
keveämmältä, ja mies saadaan pois siitä luulottelusta, että hän omistaa
vaimon. Lapset pitävät kyllä yhdessä puolisot, jollei satu mitään
erittäin raskasta.
Vastenmielinen lakipykälä papiston varotuksesta tai välttämättömästä
"karkaamisesta" häviäisi siten.
7:o. Lakipykälät miehen esimiehisyydestä lakkautetaan.
8:o. Nainen tulee täysi-ikäiseksi 18 vuotiaana, ilman mitään
rajotuksia.
9:o. Avioehtokirja ja pesäero tulevat välttämättömiksi.
10:o. Naisella olkoon oikeus (kun hänen kasvatuksensa on tehty miehen
kasvatuksen kaltaiseksi) päästä kaikkiin virkoihin ja harjottaa mitä
tointa tahtoo. (Mutta veriseksi tulisi kilpailu jos nyt laskettaisiin
pari miljonaa naista työmarkkinoille. Tässä täytyy mahdollisesti,
nykyisissä oloissa, taipua epäjohdonmukaisuuteen, jollei
kenties työvoimain liiallisuus pakottaisi syntymään uutta
yhteiskuntajärjestystä.)
11:o. Mies olkoon velvollinen avioliittoon mentäessä pitämään yllä
henkivakuutusta, niin ettei hän kuoleman sattuessa jättäisi vaimoa ja
lapsia hätään, varsinkin olkoon tämä velvollisuutena, jos hän on nainut
naisen tuottavasta toimesta.
12:o. Nainen pitää nimensä, eikä hänen tarvitse ottaa miehen arvonimeä
naispäätteellä, sillä arvonimi on nykyisissä oloissa omaisuutta, usein
varsin kalliisti ansaittu ja rahan arvoinen. Yhdenvertaisuus vaatii
sitä. Ja näin välttyy moni nainen kiusauksesta ostaa rahoillaan
arvonimi. Pojat saavat isän nimen, tyttäret äidin.
13:o. Aviovuode on jaettava. Sillä "siveellisyyttä" loukkaava
yhteinen makuuhuone ja vuode rankaisee itsensä, aiheuttaa suhteen
häiriintymistä, inhoa ja kyllästymistä, vieläpä pahempaakin. Nainen
saisi täten vapaamman aseman ja säilyttäisi omistusoikeuden
ruumiiseensa.
14:o. Vaimolla pitää olla, jos hän on vaan miehensä vaimo ja lasten
äiti, omistamatta itsenäistä tointa, erityinen rahaerä vaatteisiin ja
huveihin. Älköön hänellä olko palkkaa, älköönkä saako vaatteita
lahjana, josta pitää kiittää. Mutta hänellä pitää silloin myöskin olla
_oikeus_ maksaa itse huveistaan, miehenkin läsnäollessa, ja vapautua
siitä että "tarjotaan."
15:o. Jos nainen avioliitossa ansaitsee erityisellä toimella jotain,
eikä hoida kotia, niin olkoon hän velvollinen ansioistaan jättämään
kotia varten yhtä paljo kuin mieskin. Jos nainen kotiakin varten
työskentelee, niin pitäköön ansionsa, sillä hänen ansiotaan kotona
pidetään senkautta lisänä, eikä kuten nyt, orjanpalveluksena.