Marraskuun 27 pnä ....
Kylmin yö mitä tähän saakka on ollut, vaikka entistä kylmemmältä on
tämä talvi yleensäkin tuntunut ja yhä se sitäpaitsi näyttää vain
kylmenemistään kylmenevän. Ja miten aikainen se olikaan. Ensi lumi
pysyi, pakkanen pani maan routaan sen läpi, ja vahvensi järven jään,
joka ei sekään mistään "varmoista" ennustuksista ja merkeistä
huolimatta ottanut enää sulaakseen. Vanhat, viisaat ukot ja eukot
lupasivat "vissisti" mennä soutamalla vielä joulukirkkoonkin, mutta
soutamatta kait jää, elleivät lumessa soutane! Kerran, pari tosin
vihmoi hiukan vettä, ja silloin venyivät nuo viisaat suut tietäväiseen
hymyyn virkkoen, "että sitähän sitä tässä luvattiin, ja veneellä sitä
vielä mennään tänä vuonna joulukirkkoon kuin mennäänkin". Mutta yöllä
pakkanen alkoi ihan kiukustuneena paukkua nurkissa, jyski aamunkoittoon
asti mustalla jäällä kuin olisi sadat tykit siellä tavan takaa
jylähtäneet, ja kylmät, autiot rannat kumahtelivat ja kaikuivat
kolkosti kuultavan tähtitaivaan alla. Ja "vanhat, viisaat suut"
vaikenivat visusti, ja vaiti ne ovat yhä vieläkin, kunnes kevätaurinko
ne jälleen sulattaa kanssaihmisiä sättimään ja ihmettelemään jumalan
suuria töitä ja väkeviä ihmeitä täällä kaukana salokylässä. --
Lämpömittari yhä vain alenemistaan alenee. Tähdet kipenöivät ihan kuin
tulta taivailta syytäen, kuu paistaa heleästi keskellä vahvuuden
kirkastettua lakea, ja jään järeä tykistö jyskää kuin kunnialaukauksia
ampuen ulapan ulvoessa ja vonkuessa ympärillä. Juhlajylinää tosiaankin
-- pienen, hennon, juuri syttyneen ihmiselämän kunniaksi, jonka ensi
äännähdykset yhä tunkeutuvat tuolta alaalta tänne yläkertaan, ensi
äännähdykset ja valitukset, jotka riemu ääninä sittenkin korvissani
kaikuvat. Äsken juuri pakkasen korkeimmilleen kohotessa syntyi
pienoinen poikani täällä kaukana sydänmaalla öisen tähtitaivaan
kirkkaasti kimaltaessa, kuun hopeavalon hangilla virratessa, ja
jäätykkien alhaalla järven lakealla ulapalla jylistessä.
Olin läsnä koko ajan, vaikka en milloinkaan ennen olisi voinut edes
kuvitellakaan siihen kykeneväni. Läsnä ensimmäisistä, äänettömistä
poltteista aina siihen hetkeen saakka, jolloin uuden syttyvän elämän
riemuitseva voitollinen huudahdus kohosi halki kylmien avaruuksien yön
ikuisia tähtiä kohti, ikäänkuin tahtoen tuhansille muille elollisille
maailmoille kuuluuttaa, että täälläkin oli elämää, syntyvää, kasvavaa,
kehittyvää, kuolevaa, jälleen ja aina yhä uudelleen syntyvää, joka
ikuista, palavaa piirikarkeloa tanssien toistui, tuli takaisin, syttyi
ja sammui, iäti vain syttyi kaikkea sammumista ylpeästi uhmaten, ja
itse kuolemankin lannistaen, voitokkaasti sen maan tasalle lyöden. Nyt
alan ymmärtää, miksi kreikkalaiset pitivät synnytyspoltteita pyhinä.
Samoin myös ymmärrän nyt vasta oikein sen pyhyyden, mikä joulu-yönä
kylmissä, tähtikirkkaissa avaruuksissa värisee. Mikä sydämet suurentaa,
mielet avartaa, johtaa järjen ja tunteen ikuiseen sopusointuun. Mutta
sitä ennen on täytynyt olla eksyksissä, rikki revittynä, juurettomana,
irrallisena, on täytynyt paljon kestää, paljon kärsiä, paljon
kamppailla, josta kamppailusta vasta suuri kokoontuminen, kokonaisuus,
suuri sopusointu, suuri rauha on syntynyt. Ympärilläni yö on niin
suunnattoman syvä, äärettömän äänetön, hiljainen ja pyhä. On kuin olisi
vapahtaja minullekin syntynyt, omista sisäisistä tuskista ja
kärsimyksistä kasvanut, joka nyt kapaloituna seimessään lepää. Siunaten
ja sovittaen, siunaten paljon, mutta enemmän sentään sovittaen;
sovittaen kaikki, mikä sovitusta kaipaa, hyvitystä halajaa. Ja sitä
juuri kaikki enin kaipaa, enin tarvitsee, hartaimmin halajaa,
sillä kuka ei koskaan mitään rikkoneensa tuntisi. Rikkoneensa
kaikkivaltiasta, pyhää elämää vastaan. Ja elämä on vain elämällä
sovitettavissa, entinen uudella, mennyt tulevalla, kuollut syntyvällä,
kasvavalla, jälleen alkavalla, pyhällä myöntämisellä, kuten muuan
viisas suu kerran on sanonut...
Tähdet ikäänkuin lempeämmin tuikkivat nyt taivaalla, kerääntyvät
suureksi, siunaavaksi sädekehäksi seimen ylle, johon vastasyntynyt,
alkava elämä kapaloihinsa käärittynä hentona ja vavahtelevana juuri on
laskettu.
9.