Römppäviikolla oli hauskaa Mustan Pekan luona.
Kun naimaiässä olevat rengit ja piiat kokoontuivat milloin mihinkin
riiheen tanssimaan, keräännyimme me poikaviikarit Mustan Pekan tupaan
huvittelemaan.
Ja hupaista siellä olikin joka päivä koko römpän ajan. Pekka itse oli
hauska ukko, joka osasi aina asettua sille tuulelle, että vieraat
viihtyivät. Ja tuhansilla konsteilla hän osasi keplotella pojilta
lantit omaan kukkaroonsa. Römppäviikko olikin Pekan paras
tienestiviikko koko vuoden aikana.
Tässä minulle muistuu mieleen eräskin römppäviikko.
Lampan Petteri, Suvitien pojat, Herralan rengit ja Kumpulan Sakke
olivat Pekan tuvalle menossa, ja heidän joukkoonsa yhdyin minäkin.
Siellä oli jo ennestään pappilan renki Helmeri, joka hiessä päin ja
tulipunaisena naamaltaan opetteli soittamaan hanuria. Sitä sai, näet,
viidenkolmatta pennin vuokraa vastaan tunnilta soitella. Ja Helmeri
harrasti musiikkia.
Mutta oli siellä muutakin hauskaa. Pekalla oli myytävänä sikaareja,
savukkeita ja vehnäpullia ja likaisia pastilleja vanhassa
sikaarilaatikossa.
Mutta hauskimpia olivat konstit, joita sai yrittää, kun Pekalle maksoi
kerta kaikkiaan kaksikymmentä penniä yritykseltä.
Ja niitä oli monenlaisia, oli "saukonpyyntiä", "hauinuintia",
"Tampereella käyntiä" ja "Moskovasta pikanellin nountia".
Viimeinen oli vaikea matka, ja kovin harva pääsi Moskovaan ja vielä
harvemmat sieltä pikanellia toivat. Mutta yrittää sopi, ja hauskaa se
oli.
Suvitien pojat ostivat heti savukkeita, Herralan rengit sikaarin
suuhunsa, mutta Lampan Petteri ja Kumpulan Sakke aikoivat yrittää
Moskovaan.
"Se on oikein, pojat. Ei ole tänäpäivänä vielä kukaan päässyt perille
asti. Jussilan Matti sentään pääsi jo Pietariin", kehoittelee Pekka
poikia.
Lampan Petteri ja Kumpulan Sakke lyövät vetoa. Se, joka joutuu
tappiolle, maksakoon viisikymmentä penniä voittajalle, ja Pekalle,
konstin keksijälle, vuokraa kaksikymmentä penniä.
Konsti on tämmöinen. Orteen on solmittu köydenpää kiinni, ja toinen pää
köydestä heitetään orren yli, niin jää kuin silmukka köyteen. Nyt pitää
Moskovaan lähtijän ottaa irtonainen, orren yli heitetty köyden pää
käteensä ja panna silmukka niskaansa. Sitten tulee hänen, pää kenollaan
taaksepäin, ettei köysi niskan takaa luista, alkaa käsivoimallaan
haalata itseään orren tasalle. Orrelle on pantu kuivettunut nisupulla,
joka hänen tulee ottaa huuliensa väliin ja laskeutua taas takaisin.
Lampan Petteri yrittää ensin. Hän panee köyden niskansa taakse ja
tarttuu irti olevaan köydenpäähän. Alkaa vetää ja vetää. Riivatusti
köysi painuu niskaan, ja naama paistaa punaiselta...
"Kas vaan tuota Petteriä... juuri niin... pitele päätä hyvin
taaksepäin, ettei köysi luiskahda... Jo on noussut...", kehuskelee
Pekka.
Mutta muut huutavat:
"Vie terveisiä ja tuo pikanellia meidänkin varalta!"
Petteri ponnistelee, mutta nousee hitaasti, ähkää ja haalaa, että suu
on auki. Jo pääsee kohoamaan puoliväliin ja riippuu siinä kuin Aapeli
oksassa... tekee epätoivoisen yrityksen... ja pudota romahtaa
samassa lattialle selälleen...
"Ei ollut passia matkassa... Rajalta palautettiin takaisin", nauretaan
hänelle.
Mutta Petteriä ei naurata, sillä niska on verinaarmuissa ja kädet
hellinä.
Tulee Saken vuoro.
Sakke on kiinteämpää poikaa kuin Petteri ja sinnikko ja sitkeä kuin
peto.
"Jo nyt kumma lienee...", sanoo hän ja sylkee kämmeniinsä.
Pekan, joka on isäntä, täytyy tarkoin katsella, ettei saa tehdä
petosta. Ja Sakelta otetaan kaulahuivi kaulasta, ettei siitä saisi
mitään suojusta niskalleen.
Ensi yrityksellä Sakke on jo puolivälissä ja riivatusti punottaen ja
hammasta purren kohoilee yhä ylemmäs.
"Jo saakeli pääseekin!" huutavat pojat. "Jo voittaa vedon!"
Ja Sakke onkin jo orren tasalla. Siinä vähän hengähtää ennenkuin alkaa
nisupullaa huuliensa väliin hamuta.
"Ollaanko pikanellivapriikissa kotona?" kysytään häneltä.
Sakke tekee tuimia yrityksiä saadakseen nisun huulilleen. Mutta siinä
hamutessa luiskahtaakin köysi niskan takaa, ja hän pudota jymähtää
lattialle.
"Ha, ha, ha... Etkös osannut sanoa hyvää päivää, kun portilta palasit?"
ilkkuvat jotkut.
"Siltä unohtuivat tupakkivehkeet... se lähti niitä noutamaan",
lohduttelee Pekka.
Pappilan Helmeri harjoittaa yhä hanurilla sotteesia, että hiki tippuu.
Herralan rengit koettavat "hauinuintia", ja Suvitien pojat meinailevat
Moskovaan.
Saisi nähdä, pääsevätkö.
Ja niin on hauskaa Mustan Pekan tuvassa.