Veljeltäni, joka oli isäntänä lapsuuteni kodissa, sain kirjeen ja
tietoja syntymäseudultani. Vähän väliä hän muisti minua, tuo kunnon
veli, joka paljon vaivoja kärsittyään on päässyt huolettomaan,
rauhalliseen asemaan. Ja vaikka meidän tiemme ovat kulkeneet niin eri
tavalla ja kummankin kehitys niin eri alalla, on keskenämme aina
vallinnut veljellinen, vilpitön rakkaus. Hänellä on nyt oma perhe, oma
talo ja oma karja. Koko kirje on niin tyytyväistä mieltä täynnä, että
tunnen melkein kuin kateutta. Sato on ollut hyvä, heinävuosi
erinomainen, ja hän on lisännyt karjaa.
'Jos sinäkin vielä kerran haluaisit käydä täällä', kirjoittaa
Matti, 'niin olet tervetullut, oli yö tai päivä, kesä tai talvi.
Me muistamme sinua usein, ja vaimoni tiedustelee, joko olet nainut.
Vankempi sinä olisit ollut talon mieheksi ja terveempi kuin minä,
mutta isävainaja sanoi sinua teräväpäisemmäksi ja siksi sinut
pantiin kouluun. Kyllä minäkin nyt tulen toimeen. Meillä on jo
rahaa pankissakin ja säästäen saamme lisää. Karjallamme on ollut
erinomainen onni, ja pellot ovat nyt mainiossa kunnossa. Ei minulta
ole tullut puita istutetuksi niinkuin halusit, mutta se sinun
pihlajasi on paljon kasvanut, se ulottuu yli räystään. Nyt se on
marjoista punaisena. Iloista on lähteä talvelle, kun aitta on
täynnä. Tule tulevana kesänä meille. Minä korjautan ullakkokamarin
sinua varten. Meiltä kaikilta paljon terveisiä. Muista joskus
meitäkin.