Kipinästä syttyy metsäpalo; se leviää ensin hiljaa ja tasaisesti,
mutta kun tuuli herää, silloin se vasta hulmahtaa täyteen liekkiin.
Oy. Petsamon jutussa oli kieltämättä tuulena J. V. Laakson hyvä-tuuli.
Sanomalehtien uutiset olivat todellakin ensin pieniä kuin kipinät.
Porvarislehtien palstoilta kuvastui se sanoaksemme konditsionaalinen
ja syrjäänvetääntyvä tyyli, jonka nämä lehdet olivat ottaneet
uskonnokseen ja kehittäneet huippuunsa.
_Huomiotaherättävä anomus_.
_Säästyvätkö valtiolta Petsamon radan kustannukset?_
Saamiemme tietojen mukaan on Osakeyhtiö Petsamo jättänyt
valtioneuvoston kirjaajankonttoriin anomuksen, jossa yhtiö
pyytää -- ei enempää eikä vähempää kuin lupaa rakennuttaa radan
Rovaniemeltä Petsamon Jäämeren satamaan. Yhtiö tarjoutunee,
vaikka erinäisillä ehdoilla, suorittamaan itse kaikki radan
aiheuttamat kustannukset ja, mikä omituisinta, sitoutunee
korvauksetta luovuttamaan radan valtiolle niin pian kuin se on
valmistunut.
Mielestämme näyttää tarpeettomalta ratkaiseva kannanotto
anomukseen nähden, kunnes asiantuntijat ovat antaneet siitä
lausuntonsa ja asianomaiset virastot sen käsitelleet.
Merkillepantavana seikkana lienee kuitenkin mainittava, että
mikäli luotettavalta taholta olemme kuulleet, Oy Petsamo on
äskettäin kohottanut osakepääomansa 300 miljoonaan markkaan ja
ollevat osakkaat maan ensimmäisiä rahamiehiä. Näyttäisi siis
mielestämme kuin olisi isänmaan etua ja kehitystä harrastavain
kansalaisten syytä toivoa, että tämä ihmeellinen anomus, jonka
vertaista tuskin löytynee maamme kehityshistoriassa, saattaisi
kauan päiväjärjestyksessä olleen Petsamon ratakysymyksen
onnelliseen ja liike-elämällemme suotuisaan ratkaisuun.
Suomen Sosiaalidemokraatin äänilaji oli jo kokonaan toinen. Heti
otsakkeissa oli tyypillinen leima:
_Ensi luokan anomus_.
_Mikä käryää suurporvariston nenään pohjoisessa?_
Se selitti anomuksen paljoa tarkemmin kuin porvarilehdet, sijoittaen
sinne tänne sulkeiden välissä olevia huuto- ja kysymysmerkkejä
erinomaisella taidolla. Ja sitten se lausui:
-- -- --
Vielä enemmän kuin itse anomus ihmetyttää meitä anojan
loppuhuomautus, joka kaiketi pyytää olla jonkinlainen
isänmaallisuuden vakuutus. Meidän on suoraan tunnustettava,
että me emme ole koskaan tällaista isänmaallisuutta porvareissa
huomanneet. Miten he ovatkin silanneet toimenpiteensä
suurisanaisella isänmaallisuuden kullalla, aina on sen alta
rumasti irvistänyt itsekkäitä pyyteitä. Mutta kenties Oy Petsamo
tahtoo näyttää, että suuryhtiöittemme joukossa, jotka niin
verrattomalla taidolla ovat kiertäneet itsensä veroista vapaaksi,
on yksi sellainenkin, joka antaa enemmän kuin pyydetään. Miten
tahansa, syytä on joka tapauksessa kysyä: mikä käryää pohjoisessa
porvarin nokkaan?
Mutta Suomen Työmies ampui heti järeällä tykistöllä. Sekin selosti
anomuksen tarkkaan ja hyökkäsi sitten suoraa päätä asian ytimeen,
ilman minkäänmoisia turhanpäiväisiä hienosteluja:
_Kapitaalin uusi rynnistys_.
_Silmät auki, proletaarit!_
-- -- --
Kas siinä porvariston uusi loistotemppu, mutta
luokkatietoisuuteen heränneitä työläisiä ei sillä petetä!
Työläiset, ottakaa huomioon, millä rahalla porvaristo rakentaa
tuon ratansa. Se on sen puristanut hikenä teidän ruumiistanne, se
on sen takonut teidän lastenne leivästä. Ja kuitenkin se sanoo
tekevänsä lahjoituksen isänmaalle! Mutta mitä se lahjoittaa?
Teidän tuskanne, terveytenne, teidän lastenne terveyden se
heittää kuin pelaaja pöydälle, yhä suuremman voiton toivossa,
menettämättä itse mitään. Porvaristo pitää kynsin hampain kiinni
yksityisomaisuuden säilyttämisestä. Kuinka se silloin uhraisi
mitään valtiolle, yhteiskunnalle, ellei sillä olisi voiton
toiveita? Silmät auki, köyhälistö! Sitä rataa pitkin, jonka
se rakentaa, se kuljettaa työläiset nääntymään Lapin metsiin,
kaivoksiin, tunturien pakkaseen. Se vie teitä tuhansittain
erämaahan kuolemaan ja kasvattaa kapitaaliaan. Muistakaa
pohjoisia tukkityömaita täisine kämppineen! Mutta herännyt
proletariaatti on nouseva puolustamaan oikeuksiaan.
Nämä sanomalehtikirjoitukset, jotka pieneltä osaltaan niin selvästi
kuvastivat maamme puolue-elämää, otti yleisö vastaan väsähtäneellä
äänettömyydellä. Se ei jaksanut syventyä siihen, mitä anomus sisälsi,
ja sitäpaitsi useat pitivät koko juttua pelkkänä humpuukina. Se
oli tottunut paljoa jännittävämpiin tapahtumiin, suurkavalluksiin,
murhiin, parjauksiin.
Mutta keinottelijat nostivat päätään ja vainusivat ilmaa. Maatilojen,
metsien ja koskien ostajia syöksyi pohjoiseen. He pyöriskelivät
niiden maa-alueiden ympärillä, joita anomuksessa oli kosketeltu,
mutta pahasti heidän nenänsä kärähtivät: yhtiö oli jo ostanut
ne tilukset, jotka se oli katsonut tarpeellisiksi, ja ympärillä
olevat omistajat olivat suunnattomasti kohottaneet hintoja, joka
omisti neliömetrin maata, se ei myönyt sitä enää millään, vaan
odotti joka hetki löytävänsä siitä puhdasta kultaa, tai saavansa
suonpalasesta miljoonan. Huhu oli ehtinyt pohjan perille ennemmin
kuin keinottelijat; uskossaan lujan kansan murtumaton rintama oli
heitä vastassa.
Tämä taas vuorostaan antoi jutulle uutta pohjaa. Yhtiö oli ostanut
maa-aloja, se oli kiinnittänyt niihin rahaa, siis sillä täytyi olla
tosi mielessä. Sanomalehdet vaikenivat, mutta huhu suureni ja sai yhä
kummallisempia muotoja. Vihdoin se sai sanomalehtien haastattelijat
valtaansa.
Nämä ryntäsivät sankoin parvin yhtiön osakkaiden kimppuun, ja
mitä jyrkempää vastarintaa he kohtasivat, sitä innokkaammiksi he
tulivat. Pankkiiri Kaski vastaili rahamiehen kohteliaisuudella,
ettei hän tiennyt suunnitelmista kerrassaan mitään, ne kun olivat
yhtiön teknikkojen laatimat ja johtokunnan tarkastamat, eikä hän
kuulunut johtokuntaan. Kapteeni Liir oli onneksi merellä ja insinööri
Johansson Chicagossa, uhrina ei ollut enää muita kuin insinööri
Jäkälä ja J. V. Laakso. Mutta Jäkälä ei ottanut ketään vastaan ja
Laakso puhui pelkkiä hassutuksia.
Silloin neekerit kerrassaan raivostuivat. Joku heistä yritteli
runoilla, oli tietävinään enemmän kuin tiesikään, mutta silloin
olivat toiset yksimielisinä kiskomassa häntä alas piedestaaliltaan.
Sanomalehtien palstoilla alkoi näkyä miltei seisovana otsikkona "Oy.
Petsamon juttu", mutta sen alla ei ollut suuria ja yleisö alkoi
hermostua.
Jäkälän hotellihuoneistossa, jossa hän tilapäisesti asui, kävi tuon
tuostakin nuuskijoita, mutta hän käänsi, kuten sanottu, heidät
ovelta. Eräälle hän joutui kerran itse avaamaan oven.
-- Saisinko silmänräpäyksen puhutella insinööriä?
-- Ei hän ole kotona.
-- Mutta tunnenhan minä teidät, herra insinööri! Silloin Jäkälä
kohotti suuren harppinsa, joka hänelle oli unohtunut käteen ja joka
välähti kuin tikarin terä. Hän tiuskaisi hirveällä äänellä:
-- Ja kuitenkin seisotte siinä vielä!
Tunkeilija kääntyi kuin tuulenkela ja syöksyi alas portaita kolme
askelta kerrallaan, kaikuvan naurunhohotuksen saattamana.
Kipinästä oli syttynyt tulipalo; mutta silloin tuli luuli, J. V.
Laakson hyvä-tuuli.
J. V. Laakson piirustuskonttorissa oli piirtäjänä muuan
teollisuuskoulun käynyt mies, joka oli kommunisti. Mies oli nuori
ja perin hiljainen, täydellinen kalpeakasvoinen uneksijatyyppi.
Erikoisen lahjakas hän ei ollut, mutta hän oli työteliäs ja hänen
piirustuksensa olivat niin viivakauniit ja puhtaat kuin painosta
tulleet. Ja J. V. Laakso oli mies, joka osasi käyttää hyväkseen
tällaista kykyä ja maksaa kunnollisia palkkoja.
Mutta sitten yllätti J. V. Laakso Suomen Työmiehen neekerin
haastattelemasta tätä piirtäjää. Ovensa läpi hän kuuli selvästi:
--... Niin, jos saan mitään tietää. Mutta en minä tiedä mitään.
-- Tietysti sitten omalle lehdelle. Ei toki muille, missään
tapauksessa.
-- No kyllä, kyllä.
Silloin J. V. Laakson ihravatsa alkoi hyllyä, pienet silmät
kiiluivat ja siristyivät, ja terve hammasrivistö alkoi kuin mikäkin
syöttölaitos rullata sikaria suupielestä toiseen lerpallaan olevan
ja aina vähän mustan alahuulen päällä. Hän otti kynän, rullasi vielä
hetken aikaa sikaria ja alkoi sitten kirjoittaa.
Kun hän oli saanut tekeleensä valmiiksi, kutsutti hän piirtäjän
luokseen.
-- Minä olen kuullut, että te olette kommunisti, jyrähti kuin
ukkospilvestä paksukarvaisten kulmien rypistyessä.
Mies vastasi aivan suoraan, hiljaisella äänellään:
-- Kyllä minä lukeudun siihen puolueeseen. Silloin jysähti J. V.
Laakson lihava nyrkki pöytään.
-- Vai sillä tavalla! Te vähäksytte palkkaanne! Te katsotte, että
minä imen teidän hikenne ja verenne! Mutta sellaisia miehiä minä en
tarvitse, hyvä herra. En jumaliste!
-- Ei... eihän se sitä, herra tirehtööri. Ky-kyllä palkkani on
hyvä... kovin hyvä.
-- Niin minäkin arvelen.
Syntyi hiljaisuus, mutta sitten J. V. Laakso jatkoi:
-- Tiedättekö, mikä se paikka on, jossa te teette työtä?
Ei vastausta.
-- Se on minun piirustuskonttorini, minun piirustuskonttorini, herra.
Mutta tietäkää, ettei se ole mikään tietotoimisto.
Ei vieläkään vastausta.
-- Minä en elätä sanomalehtimiehiä piirustuskonttorissani. Joka ei
elä minun työstäni, se saa mennä.
J. V. Laakso piti taiteellisen paussin; sitten hän jatkoi paljoa
tyynemmin:
-- Minä olen tavannut nuuskijoita luonanne. Jos tahdotte jäädä
paikallenne, niin ottakaa tämä, kirjoittakaa se puhtaaksi ja
lähettäkää tuolle nuuskijalle nimikirjoituksellanne varustettuna.
Sanokaa saaneenne sen vaikka helvetistä, se ei minua liikuta.
Tuskan hiki kihoili miehen otsalta ja käsi vavahteli, kun hän
ankaralta isännältään otti paperin ja alkoi sitä lukea. Mutta pian
hän rauhoittui, jonkinlainen valo levisi kasvoille ja hän huomautti:
-- Eivät he tätä paina, herra tirehtööri.
-- Painavatpa tai ei, ette ole siitä vastuussa. Te vain lähetätte
sen, ettekä selitä sanaakaan. Työhön!
Mutta piirtäjä erehtyi. Suomen Työmies painoi sepustuksen.
Tapahtumalla oli ensinnäkin se seuraus, että piirtäjä erosi
puolueesta, jonka arvostelukykyä hänen oli pakko vähäksyä, ja
kunnostautui sittemmin loistavalla tavalla Petsamon rata-asiassa.
Mutta sillä oli paljon muitakin seurauksia.
Tekele itse, sellaisena kuin sen Suomen Työmies painoi, kuului
seuraavasti:
_Petsamon ratasuunnitelma_.
Luotettavalta taholta saamiemme tietojen mukaan on Oy. Petsamon
paljon puhuttu ratasuunnitelma seuraava:
Kuten tunnettua on kaikkien arktisten ratojen suhteen huomattava,
että itse rakennustyö jää verrattain vähäpätöiseksi niihin
vaikeuksiin verraten, jotka sittemmin esiintyvät, kun rata on
suojattava lumelta ja pidettävä selvänä. Tämän huomatakseen
tarvitsee vain palauttaa muistiin ne usein vuorokausia kestävät
liikenneseisaukset, jotka ovat sattuneet Narvikin radalla,
vaikka siellä olosuhteet ovat paljoa suotuisemmat kuin meillä.
Tästä syystä on yhtiö suunnitellut Petsamon radan ilmaradaksi,
mikä suunnitelma lienee ainoa mahdollinen. Suurin vaikeus on
jännitystornien rakentamisessa. Kun aiotaan käyttää dermitoitua
peronaali-teräsköyttä, jonka kestävyyskokeet, kuten muistettanee,
puolitoista vuotta sitten herättivät koko tieteellisen ja
teknillisen maailman hämmästystä, toivoo yhtiö voivansa tehdä
jännevälit 20 km. pitkiksi. (Kordillieerien vastavalmistuneella
radalla ne ovat kuten tunnettua 12 km.) Kuljetusvoimana on sähkö.
Vaunut tehdään Lagrangen menettelytavan mukaan kovennetusta
aluminiumi-selluloidista, joten ne saadaan sekä keveiksi
että siromuotoisiksi. -- Suuria vaikeuksia on esiintynyt
ratkaistaessa, miten ilmaradan lastivaunut siirretään ilman uutta
purkamista ja lastausta tavallisiin rautatievaunuihin. Yhtiö
aikoo tehdä lukuisan määrän lavettia, joiden päälle ilmaradan
vaunut ilman muuta lasketaan. Laskeminen tapahtuu insinööri
Johanssonin kaksitasoisen liukusillan avulla, jolla Chicagon
tehdasradoilla on hyvällä menestyksellä kokeiltu.
Yleisöä nauratti, mutta vielä enemmän nauratti sanomalehtimiehiä.
Heitä nauratti niin, että heitä lopulta alkoi säälittää, ja heidän
ivansa ei enää ollut ilkeätä, vaan suopean sydämellistä. Uutinen
kierteli kaikki maan sanomalehdet, edustaen maailman suurinta ankkaa.
Siihen liitettiin erinomaisen vaatimattomia huomautuksia: "Me emme
tosin ole koskaan kuulleet Kordillieerien radasta, jonka j.n.e."
"Emme ole tilaisuudessa toteamaan, missä määrin Lagrangen kovennettu
aluminiumiselluloidi, jota emme tunne, on omiaan j.n.e."
Mutta J. V. Laakso ei osannut pitää suutaan kiinni; yleisö sai kuin
saikin tietää, mistä uutinen oli lähtöisin. "Tuulispää", jolleka
koko juttu oli mitä oivallisin herkkupala, julkaisi koko sivun
kuvan, jossa J. V. Laakso kiiti huimaavassa korkeudessa ja mitä
fantastisimmassa vaunussa istuen yli lumipeitteisten tunturien.
Kuvassa oli kolme loistokohtaa: J. V. Laakson vatsa, alahuuli ja
puolen metrin pituinen sikaari. Ja alhaalla ihmetteli Suomen Työmies
jätkän puvussa: "ihminen ei ole mikään rautalangalla kävelijä."
Yläotsikkona oli Petsamon rata ja alhaalla: J. V. Laakso kiitää
"dermitoitua peronaali-teräsköyttä" pitkin...
Mutta silloin raivostunut ja kostonhaluinen Suomen Työmies löysi
onnellisemmat kalavedet. Sen puoluepiiriin kuului henkilöitä, jotka
olivat paljon nähneet; kaivosmiehiä, lastaajia, tehtaantyöläisiä.
Yhtäkkiä se veti päivänvaloon kokonaisen unohtuneiden tapausten
sarjan.
Ensin se teki ärsyttävän kysymyksen:
Mistä on Oy. Petsamo saanut miljoonansa?
Sitten se julkaisi seuraavan palasen:
-- -- --
"Tahdomme palauttaa yleisön mieleen osia siitä lausunnosta, jonka
tullihallituksen pääjohtaja _V. Poppius_ antoi Uuden Suomen
haastattelijalle jo v. 1920. (Haastattelu on julkaistu Uuden
Suomen numerossa marraskuun 19 p:ltä 1920.)
"Kaikesta päättäen ei salakuljetus täällä, kuten ei osin
muuallakaan, ole pelkkää yksityistä yritteliäisyyttä, vaan on
muodostettu _vankkoja yhtiöitä_ [harvennus meidän], jotka jakavat
voitot ja tappiot.
"Tiheän puhelinverkon, merkkitulien ja laukausten avulla saavat
'liikemiehet' aina väestöltä tiedon, jos vaara uhkaa.
"Suurilla voitoillaan kykenevät salakuljettajat hankkimaan
nopeakulkuisia aluksia, joiden kanssa valtion alukset eivät
kykene kilpailemaan."
Sen jälkeen se alkoi ladella yksityistapauksia:
Oliko unohdettu Ab. Spritförädling Oy:n juttu? Mainittu yhtiö oli
kieltolain takia pakotettu panemaan tehtaansa seisomaan. Mutta
jonkun ajan kuluttua sen vuokrasi salaperäinen yhtymä, joka tarvitsi
tislauskoneita konsentreerattujen happojen valmistukseen. Tehdas
toimi kuukausimääriä erinomaisella menestyksellä, kunnes huhu
tiesi kertoa, että tehtaan valmistama happo on mitä oivallisinta
pöytäviinaa. Tutkimus pantiin toimeen, pieni, mutta mitättömän
pieni viinamäärä takavarikoitiin -- mutta salaperäinen yhtymä oli
tipotiessään. Ab. Spritförädling Oy. saattoi päivänselvästi osoittaa,
että se oli vuokrannut tehtaansa koneineen tarkoitusta varten,
joka ei ollut rikollinen. Kieltolain perusteella se siis sai pitää
tehtaansa ja tislauskojeensa. -- Mutta nyt me kysymme: kuka oli
takaamassa salaperäistä kadonnutta yhtymää? Vastaus kuuluu J. V.
Laakso.
Entäs Berglundin apteekin juttu! Tutkimukset osoittivat, että noin
vuoden ajan oli apteekista myöty väkijuomia aivan vapaasti, kuten
vanhanaikaisesta väkijuomakaupasta. Mutta apteekkari oli koko ajan
oleskellut ulkomailla ja liikettä hoiti proviisori Lange -- mies,
jota kauan etsittiin eikä mistään löydetty. Kuka oli tämä proviisori?
Pankkiiri Väinö Kasken serkku. Ja missä viipyi apteekkari Berglund?
Chicagossa, insinööri Johanssonin vieraana.
Entäs höyrylaiva "Onyx"? Se poikkesi Turun satamaan, mutta sitä
ei laskettu maihin, koska saatiin selville, että se oli täynnä
virolaista spriitä. Kapteeni tosin päivänselvästi osoitti, että
kaikki sprii oli maksettu ja laillisessa järjestyksessä tilattu
Tukholmaan, jonne laiva oli matkalla, vaikka se tärkeitten asioiden
takia oli poikennut Turkuun. Mutta huhu tietää kertoa, ettei tämä
spriilasti koskaan tullut Tukholmaan. Olipa miten tahansa, laivan
omisti kapteeni A. Liir ja sprii oli kotoisin virolaisesta tehtaasta,
jonka pääosakas oli insinööri Antti Jäkälä.
Me huomautamme, että näissä jutuissa loistaa viisi kirkasta tähteä,
viisi nimeä: Oy. Petsamon osakkeenomistajien nimet. Ja me kysymme:
Mistä on Oy. Petsamo saanut satalukuiset miljoonansa?
Nousi hirmuinen myrsky. Sanomalehdet vatkasivat asiaa sinne ja
tänne. Yhä uusia juttuja keksittiin, omituisia tapahtumia, joihin
Petsamo yhtiön osakkaiden nimet olivat sekaantuneet. Mutta kaikki
ne olivat yhtä hämäriä, ja puolustajia löytyi yhtä paljon kuin
syyttäjiäkin. Kuten meillä kaikki asiat, niin tämäkin tehtiin
puoluekysymykseksi. Porvarislehdet koettivat säilyttää maltillisen
puolueettomuuden varjon, Sosialidemokraatti ivasi: sen uutiset olivat
asiallisia, mutta otsikot puhuivat selvää kieltä. Ja kommunistilehdet
ärhentelivät kuin koira suden kimpussa.
Kipinästä oli syttynyt palo; se leveni ensin tasaisesti; mutta sitten
sattui siihen tuuli ja se hulmahti täyteen liekkiin; se oli J. V.
Laakson hyvä-tuuli.
Ja loppupisteenä oli Sosialidemokraatin kirjoitus:
-- -- --
Näiden seikkojen johdosta me palautamme lukijakunnan
mieleen ne huhut, jotka varsin itsepäisinä liikkuivat maan
sanomalehdistössä joitakuita vuosia sitten: Silloinhan
väitettiin, että oli olemassa kokonainen liikemiesten yhtymä,
joka oli vallannut maassa rehoittavan väkijuomien salakaupan ja
tehnyt siitä miljoonia tuottavan afäärin. Se tutkijakunta, joka
sosialiministeriön raittiusosaston johdolla määrättiin ottamaan
selvää asiasta, ei voinut paljastaa liigan olemassaoloa, mutta
ei se saattanut sitä kieltääkään. Me emme tahdo väittää mitään,
mutta me kiinnitämme huomiota siihen, että tutkintopöytäkirjoissa
hyvin usein toistuvat Oy. Petsamon kuuluisiksi tulleiden
osakkaiden nimet.
Mutta me vaadimme ehdottomasti, että asiassa on toimeenpantava
tutkimus. Valtio ei ole oikeutettu vastaanottamaan sellaisen
yhtiön tarjousta, jonka rahavarat saattavat olla hankitut
voimassaolevia lakeja rikkomalla. Sellaista ei tämä kansa koskaan
salli tapahtuvan. Pantakoon toimeen perusteellinen tutkimus, se
on jyrkkä vaatimuksemme.
Tämän kirjoituksen jälkeen tuli hiljaisuus: sanomalehdissä kierteli
vain uutinen, että Oy. Petsamo, joka niin kylmäverisesti tähän
asti oli vaiennut, oli nostanut kanteen Suomen Työmiestä vastaan
julkisesta häväistyksestä.
Juttu kesti kauan ja pöytäkirjat venyivät hirveän laajoiksi. Mutta
muuten se oli yhtiölle loistava: ei ainoatakaan parjausta voitu
näyttää toteen, vieläpä osakkaiden kuuluisat keinottelujututkin
selvenivät ja esiintyivät toisessa valossa, niissä ei ollut mitään
rikollista. Suomen Työmies tuomittiin sakkoihin ja oikeus puhdisti
Oy. Petsamon maineen kirkkaaksi kuin aurinko.
Kun päätös jutussa oli annettu, oli se heti luettavana maan kaikissa
tunnetuimmissa sanomalehdissä, suurena kokosivun ilmoituksena ja
isoilla kirjasimilla painettuna.
Silloin julkinen sana vaikeni.
* * * * *
Mutta sillä aikaa kiertelivät Oy:n erikoissuunnitelmat virastojen
ja asiantuntijain tutkittavina. Niitä seurasi yhtiön nimenomainen
määräys, jonka mukaan, siihen nähden, että ne sisälsivät suunnitelmia
ja laitteita, jotka teknillisesti katsoen olivat kokonaan uusia,
ehdottomasti kiellettiin antamasta niistä mitään tietoa julkisuuteen.