Kansainväliset suhteet alkavat taas olla ennallaan, ja yhä enemmän
koetetaan helpottaa mahdollisuuksia matkustaa maasta toiseen. Jokainen,
joka on joutunut matkustamaan ulkomaille, tietää, kuinka monen mutkan
takana matkalle lähtö on. Kun vihdoin on saanut mielestään kunnolliset
paperit, niin voi sattua, että matkalla havaitaankin niistä jonkun
sinetin puuttuvan, ja silloin on tie pystyssä ehkä viikkomääriksi.
Oli ehdotettu, että ruvettaisiin antamaan kansainvälisiä passeja,
joilla saisi vapaasti matkustaa, missä vain haluaa. Joka tapauksessa
on passikysymys kaikkialla päiväjärjestyksessä, ja senvuoksi on
mielenkiintoista kuulla, mitä siitä asiantuntijat sanovat. Muudan
englannin parlamentin jäsen on käsitellyt tätä asiaa laajassa
haastattelussa ja tulee seuraaviin loppuponsiin: 1) passi ei saa maksaa
enempää kuin 2 sh. ja 6 penceä (noin 25 mk.), 2) passin tulee olla
voimassa vähintäin 5 vuotta, 3) passin antakoon poliisi tai joku muu
paikallinen viranomainen, ja 4) viisumeja ei ole vaadittava muilta kuin
vihollisvaltojen alamaisilta.
Nythän on matkailun aika ovella, ja senvuoksi moni par'aikaa
hikoilee passien ja viisumien kanssa. Ulkomaanpassin hankkiminen
useampia valtioita käsittävää matkaa varten on tosiaankin käynyt
siksi monimutkaiseksi, ettei siihen pysty muut kuin toimistojen
ammattimiehet. Ja ei sillä hyvä, että täytyy hankkia passi
ulkomaanmatkaa varten, kotimaassakaan ei joka paikkaan ilman passia
pääse.
Viisumipaikkoja on jo paljon poistettu, ja toivottavaa tosiaankin
olisi, että ne saataisiin kokonaan häviämään. Tällä olisi jo hyvin
paljon voitettu, sillä unelma kansainvälisestä passista tuskin lienee
toteutettavissa. Tosin voidaan tavallisessa kirjeessä minkä maan
postimerkillä tahansa siirtää ulkomaille kuinka vallankumouksellisia
ajatuksia hyvänsä, mutta passeista ei vielä ole tullut yhtä mahtavaa
tekijää kuin postimerkistä, niin että sen avulla voisi siirtää itsensä
mihin haluaa. Hyvin hullunkurisia ovat läpikulkuviisumit. Kun passit
kuitenkin rajalla tarkastetaan, ja voidaan siis kontrolloida, että
asianomainen tosiaankin jatkaa matkaansa, niin eipä luulisi erikoista
viisumia tarvittavan sitä varten, että joku siirtyy toisen maan yli
toiseen maahan.
Eivät ne passit myöskään mitään helppohintaisia papereita ole. Passi
voi maksaa suunnilleen saman kuin parin kolmen päivän oleskelu siinä
maassa, jonne aikoo matkustaa, ja enemmänkin. Hyvä olisi siis, jos
passien hinnat jollain tavalla kansainvälisesti rajoitettaisiin, niin
että tosiaankin olisi olemassa niille kohtuullinen yleishinta.
Kun joku vuosikymmen on vierähtänyt, niin voidaan toivottavasti
ulkomaan passi hankkia seuraavalla yksinkertaisella tavalla. Isontalon
isäntä on päättänyt pistäytyä Berliinissä, Roomassa, Pariisissa,
Madridissa j.n.e. Hän astelee siis maapoliisi Komulaisen luo ja
sanoo, että minä aion tehdä ulkomaanmatkan, kirjoitappas Komulainen
minulle passi. Komulainen ottaa esille lomakkeen, johon kirjoitetaan
pari kolme riviä, sen jälkeen "Jussi Komulainen" ja lopuksi siihen
lyödään sinetti. Tämän jälkeen kirjoittaa Antti Isotalo kahteen
paikkaan nimensä, painaa peukalonsa värityynyyn ja lyö kahteen paikkaan
peukalollaan sinettinsä. Lopuksi ottaa Isotalo taskustaan 25 mk. ja saa
passinsa.
Hänelle on koko maailma avoinna. Jos hänen päähänsä pälkähtää Madridin
sijasta matkustaa Lissaboniin ja Pariisin sijasta Bukarestiin, niin
hänen ei tarvitse aukaista ainoankaan konsulaatin tai lähetystön ovea.
Hän ostaa vain tiketin ja astuu junaan. Ja juna vie.
Sanotaan, että nykyaika on hyvin edistynyt, mutta huomatkaa,
minkälaisia ihmeitä tulevaisuus voi meille näyttää ehkä jo 10 vuoden
päästä.