Oppikoulut ovat päästäneet oppilaansa ja opettajansa kesälaitumelle.
Kesäleskien aika ei ole vielä aivan täysin alkanut, vaikka tätäkin
ammattikuntaa jo näkee kaupungin kahviloissa ja ruokapaikoissa.
Heidän aviopuolisonsa ovat poistuneet mukavista kaupunkiasunnoista,
joissa on vesijohtonsa, kaasunsa ja sähkövalonsa, johonkin
hataraan maalaismökkiin, ja kesäleski itse odottelee koko viikon
lauantai-iltapäivää, jolloin hän pääsee pölyisestä kaupungista
viettämään sunnuntaita kesäisen luonnon vehreydessä. Sitäkin väitetään,
että aviomiehet suuresti nauttivat kesäleskeydestä, mutta tämä tuskin
pitää paikkaansa. On tietysti niitäkin, jotka etsivät itsellensä
liiankin iloista seuraa, mutta huonosti näille miekkosille tavallisesti
käy, sillä heidän edesottamisiaan seuraavat paitsi omaatuntoa, monet
argus-silmät.
Mutta jätämme tällä kertaa kesälesket ja seuraamme niitä onnellisia,
jotka ovat päässeet maalle Suomen luontoon kesäänsä viettämään. Kun
kaikki tavaranassakat on koottu kesäasunnon suurimpaan huoneeseen,
todetaan ensin, mitä on unohtunut. Tavallisesti unohtuu jotain tuiki
tärkeätä, esim. välttämättömiä talouskaluja, vaatekappaleita j.n.e. Sen
jälkeen todetaan, mitä matkalla on särkynyt tai hävinnyt. Osa lasi- ja
porsliinitavaroita kaivetaan pakkauksestaan sirpaleina ja sitäpaitsi
todetaan, että bentsiinipullo on vuotanut sokeriin ja tenttupullo
sekahedelmiin, että leipäkori on matkalla kastunut, ollen siihen
jollain ihmeellisellä tavalla vuotanut ties mitä nestemäistä ainetta.
Osa liinavaatteista on liinavaatelaatikon hajaantuessa hankaantunut
kärrynpyörään j.n.e.
Sitten kuin syylliset ja syyttömät ovat saaneet tuomionsa, aletaan
asettua. Esineet asetetaan kaappeihinsa, jolloin vielä huomataan,
että se ja se kauppaliike, jolta jotain tavaraa jo aikoja sitten oli
tilattu, on jättänyt tavarat lähettämättä, ja juuri sellaiset tavarat,
joita olisi tarvittu heti ensi päivinä. Havaitaan myös, että tilattujen
esineiden ja tavaroiden sijalle on osaksi saatu jotain aivan toista,
mutta mieli on jo siksi turtunut, etteivät tällaiset pettymykset enää
mitään merkitse.
Pian alkaa myös tuntua, että maalla on kylmempi kuin Helsingissä.
Pienokaiset alkavat valitella vilua ja itse äitikin huomaa kylmän
oudosti puistattavan. Teevehkeet on kuitenkin saatu esille, ja niin
päätetään keittää lämmittävä tropiikin juoma. Palvelijatar lähtee
noutamaan halkovajasta halkoja ja teetä keittämään, ja tällä aikaa
purkaa perheen emäntä yhä edelleen tavaroita lasten auttaessa.
Aika kuluu ja odotettua teekupposta ei kuulu. Lopulta pistäytyy
emäntä keittiöön, ja siellä kohtaa häntä surkea näky. Takan ääressä
nähdään talon uusi palvelijatar naama noesta mustana ja silmät tulen
puhaltamisesta päässä killillään. Saadaan kuulla, että puut ovat aivan
märkiä, ja että hellaan on mahdoton saada tulta.
Talon emäntä päättää itse ryhtyä toimeen. Hän asettaa halot uudelleen
pesään, panee joukkoon sytyttämänsä tuohipalan, ja hetken perästä
leimahtaa ilmoille iloinen tuli.
Eihän näitä halkoja mikään vaivaa, sanoo rouva, mutta Fiina ei vain
näytä osaavan sytyttää tulta hellaan.
Mutta ilo on ennenaikainen. Sillä pian sihisevät ja puhisevat taas
puut, ja tuli takassa on sammunut.
Ei auta muu kuin työntää pesään pakkilaatikon kansia, lastuvilloja,
sanomalehtipaperia y.m., ja lopulta saadaan teevesi kuumaksi ja
kiehautetaanpa vielä kananmuniakin.
Sen jälkeen kootaan perhe ensimäiselle kesäaterialle.
Mutta missä on Pikku-Matias?
Juostaan rantaan toteamaan, että Pikku-Matiasta ei näy vedessä,
kurkistetaan kaikki ulkohuoneet, vilkaistaan torpan vinnille, ja
lopuksi huutaa viisiääninen kuoro sen kuin keuhkoista lähtee: Matiaas,
Matiias, Maatias!!!
Lopulta kuuluu joltain suunnalta heikkoa ääntä.
Kaikki syöksyvät ja löydetään kuin löydetäänkin Matias aidan raosta.
Hän oli päättänyt lähteä jaloittelemaan, nähnyt naapurin vasikan ja
yrittänyt paeta aidan läpi, mutta osaksi rako oli liika pieni ja osaksi
oli vankka oksa sekaantunut Matiaksen vaatteisiin. Hän oli joutunut
ansaan ja huutanut äänensä käheäksi. Ja kaikki luontokappaleet olivat
ryhtyneet häntä pilkkaamaan, muurahaiset kontanneet pitkin hänen
selkäänsä ja harakka aidan seipäästä nauranut hänelle vasten naamaa.
Pakomatkallaan oli Matias sitäpaitsi aikalailla ryvettänyt hienot
kesätamineensa. Baskilaislakkia ei löytynyt mistään.
Riemukulussa saatetaan Matias kotia. Enkelin kärsivällisyydellä alkaa
äiti poimia muurahaisia ja muita hyönteisiä hänen punehtuneelta
iholtaan.
Lopuksi nautitaan jäähtynyt tee ja jäähtyneet kananmunat, ja valoisan
kesäyön alkaessa näemme maalle muuttaneen perheen hytisevän hallaisen
kesäyön kourissa kylmällä, olkisella vuoteellaan.
Kesän ilot ovat alkaneet.