Olemme kirjoittaneet tämän otsikon koska otaksumme, että naisetkin
tämän juttumme lukevat. Ja se, mitä tässä on kirjoitettu, ei suinkaan
ole sellaista, etteivät myöskin naiset voisi, jos heitä haluttaa,
tähän perehtyä. Mutta niinkuin sanottu, niin ainoastaan miehille tämä
kirjoitus on aiottu.
Sen jälkeen täytyy meidän siirtyä erääseen juhlapuheeseen, jonka meidän
ystävämme maisteri Viinatsalo piti naisille v. 1868. Siihen aikaan
puhuttiin akateemisissa piireissä vielä ruotsinkieltä ja alkoi hän
puheensa sanoilla: kvinnan har funnits från äldsta tider eli suomeksi
sanottuna: nainen on ollut olemassa aina Aatamin ajoista asti.
Viinatsalo alkoi puheensa aivan oikein, sillä aina kun johonkin asiaan
ryhdytään, on otettava esille asian historiallinen puoli. Ja olemme
siis aivan samaa mieltä maisteri Viinatsalon kanssa, että saamme
siirtyä hyvin kauaksi harmaaseen muinaisuuteen ja siitä huolimatta emme
tapaa sellaista historiallista hetkeä, jolloin ei naista olisi ollut
olemassa.
Mutta miksi oikeastaan nainen on saanut päähänsä pukeutua hameisiin,
on asia, jota ei kukaan kykene selvittämään aivan yhtä vähän kuin
kukaan lienee yrittänyt selvittää sitä, minkävuoksi miehet pukeutuvat
vastaavasti housuihin. Mutta sitävastoin olemme voineet aivan viime
vuosina todeta, että hameet ovat melkein jo voitettu kanta. Ne ovat
alkaneet jo kohota miltei aavistamattomiin korkeuksiin ja yhteen aikaan
tuntui siltä kuin ne kokonaan häviäisivät käytännöstä.
Me olemme ennustaneet pitkien hameiden aikaa, mutta sitä ei ole
ikävä kyllä tullut, vaan sitävastoin olemme huomanneet vähitellen jo
siirryttävän siihen, että ne näyttävät kehittyvän siihen muotoon,
ettei niistä voida sanoa, ovatko ne pitkiä vai lyhyitä, sillä
takaapäin katsoen voi näyttää, että asianomainen on puettu hyvinkin
pitkään hameeseen, mutta edestä katsoen on sangen vaikea tietää onko
asianomaisella hametta nimeksikään vaiko vain silkkinauharusetti.
Mutta joka tapauksessa ne ruumiinosat, joilla asianomainen Evan tytär
kävelee, ovat yhä edelleen sangen vaatimattomasti, lämpötilamme
huomioon ottaen, puettavat. Olemme nim. tiedustelleet silkkisukkien
hintoja ja niillä melkein jo saisi aivan kunnolliset lappalaiset
säpikkäät. Me olemme aikoinamme seikkailleet myöskin Pohjoisen
napapiirin pohjoispuolella ja sattui meillä olemaan matkassamme
silkkinenäliina, jota muudan Lapin emäntä siveli ja kysyi, että mihinkä
tarkoitukseen oikeastaan tällaista vehjettä käytetään. Me ilmoitimme,
että tämä on oikeastaan koristekapine, jolla joskus olemme niistäneet
nenäämme, mutta samalla ilmoitimme, että meidän kotimaassamme eli n.s.
Etelässä naiset pukeutuvat tällaisesta kankaasta tehtyihin vaatteisiin.
Jonka jälkeen tämä lappalaisakka sanoi meille, että mahtaa niitä
raukkoja paleltaa, mutta viluisen näköinenhän te olette itsekin, ja
mitä tuohon kangaskappaleeseen tulee, joka teillä on mukana, niin
pienet ja huononlaiset kädethän teillä on, mutta kyllä niillä sentään
pitäisi voida nenää niistää, ilman että siinä tarvitaan tuollaista
kangaskappaletta.
No niin, niinkuin tavallisesti, niin olemme joutuneet asiasta sivuun
näistä naisten muodeista puhuessamme, joutuneet kertomaan itsestämme,
niinkuin on tavallista näissä pakinoissamme, mutta sittenkin olemme
samaa mieltä kuin tämä lappalaiseukko, että naisillamme ei ole mitään
syytä palelluttaa itseänsä, varsinkin kun heillä oli tilaisuus vetää
villasukat jalkaansa, johon minun käsittääkseni Suomen nainen pystyy
aivan yhtä hyvin pienillä käsillään kuin me ottamaan kiinni nenästämme,
jonka liikkeen tämä lappalaiseukko piti niin luonnollisena.