Tämä uusi keksintö on jo monet ajat kummitellut, mutta toteutettuna
meillä ei ole ollut tilaisuutta sitä nähdä. Tosin jo noin vuosikymmenen
sitten näyteltiin Helsingissäkin n.k. puhuvaa filmiä, jossa filmiin
oli yhdistetty gramofooni, mutta siinä kulki filmi omia teitänsä ja
gramofooni omia teitänsä, niin että esim. tavalliset alkukeskustelut
jossain lemmenkohtauksessa suoritettiin vasta sen jälkeen kuin itse
kohtaus jo oli tapahtunut, tai kuulimme rattaiden jyrinän kadulla jo
aikoja ennen kuin rattaat tulivat kadun kulmasta esille.
Ja kovaksi pähkinäksi on puhuva elokuva osoittautunut itse
Edisonillekin, sillä vuosikymmenet on hän sen kanssa kokeillut. Kuka
tämän laitoksen lopulta on keksinyt, emme tiedä, mutta keksitty se on,
ja äskettäin on otettu puhuva elokuva itse Edisonin haastattelusta.
Mainitaan, että filmi otettiin Edisonin omassa laboratoriossa, jolloin
valokuvauksen aikana välitettiin Edisonin vastaukset haastattelijan
kysymyksiin puhelinkoneella, joka oli sähköjohdon avulla yhdistetty
valokuvauskoneeseen. Ja lopulta siirrettiin sekä puhekuva että
tavallinen elokuva yhdelle ja samalle filmirullalle. Ja elokuvaa
esitettäessä piti kovaääninen huolen puheesta ja filmauskone elokuvasta.
Näin yksinkertainen se on tämä laitos, jota itse Edison on niin
kauan yrittänyt keksiä, ja toivomme, että se tulisi pian käytäntöön
meidän maassamme. Siitä olisi m.m. suunnatonta etua kotimaiselle
elokuvateollisuudelle. Otaksumme nim., että jokainen käy mieluummin
kuuntelemassa ja näkemässä sellaista elokuvaa, joka esitetään hänen
omalla kielellään ja josta hän ymmärtää pienimmänkin kuiskauksen,
kuin elokuvaa, jossa saa kuulla kaikkia europalaisia kieliä sekaisin
tai elokuvaa, joka esim. esitetään osaksi ovambokielellä tai osaksi
mohikaanienkielellä, koirankuonolaisten kielellä j.n.e.
Mutta myös elokuvat shakaalin ulvomineen, leijonan karjumisineen,
norsun korskumisineen, kolibrin viserryksineen y.m. y.m. tulevat
herättämään varsinkin nuoren polven huomiota. Kukapa ei istuisi
mukavalla elokuvateatterin penkillä nauttimassa esim. Niagaran pauhusta
tai myrskyn mahtavasta kohinasta valtamerellä.
Perheiden piirissä on puhuva elokuva korvaamaton. Jokaisessa perheessä
on olemassa ainakin yksi tyttölapsi, jolla on mielestään suuret
laulutaipumukset. Tähän asti on ainoastaan gramofoonilevyn avulla
voinut lähettää ääninäytteen jollekin maestrolle Milanoon, mutta eihän
tämä ole voinut nähdä suun eikä kurkun eikä rinnan asentoa, joten hänen
on ollut jo aivan mahdotonta arvostella edes itse äänen laatua ja niitä
salattuja mahdollisuuksia, joita asianomaisessa kurkunpäässä asustaa.
Mutta nyt otetaan puhuva elokuva tulevasta tähdestä ja lähetetään
maestrolle, joka puhuvan elokuvan avulla tekee tarpeelliset korjaukset.
Saadaan aikaan laulunopetus kirjeenvaihtoteitse, ja sen kautta varmasti
tervetullut lisä monen isän ja vieläpä kokonaisen suvun kukkaroon.
Tämä vain esimerkkinä. Myös soittotaiteilijat, maalaustaiteilijat, jopa
kuvanveistäjätkin voivat hyötyä tästä keksinnöstä, sillä tällä tavalla
voi: köyhinkin nero verrattain pienillä kustannuksilla saada lahjansa
esille ja niitä kehittää.
Kouluopetuksessa tuottaa puhuva elokuva aivan ennen kuulumattoman
käänteen. Tosin oppikirjoista julkaistaan joka vuosi uusia painoksia,
joissa esim. säännöt muutetaan poikkeuksiksi tai poikkeukset
säännöiksi tai annetaan lauseen jäsenille eri nimet, tai tehdään esim.
mittausopissa selviöt väitteiksi ja väitteet selviöiksi, mutta joka
tapauksessa on samana vuonna valtion koulujen vastaavilla luokilla
opetettava jokseenkin samaan malliin. Ja silloin voidaan ainakin
muutamissa tapauksissa korvata opettaja elokuvalla. Esim. n.k. läksyn
valmistus käy sen avulla aivan hyvin päinsä. Kaikki tarpeelliset
nuhteet, lukukauden avajaispuheet, rangaistusten esipuheet, puhe
abiturienteille, j.n.e. voidaan melkoisella menestyksellä täten
korvata. Tätä mieltä oli muuten Edisonkin, joka sanoi, että hänen
mielestään se saattaa kouluissa tulla kaikkein merkitsevimmäksi.
Perheessä korvaa puhuva elokuva erinomaisesti esim. anoppimuorin.
Ajatellaan, että anoppimuori jo on siirtynyt manan majoille ja että
perheen isä sattuu olemaan perinpohjaisemman nuhteen tarpeessa. Silloin
otetaan esille anoppimuorin puhuva elokuva ja pian alkaa valkoisella
kankaalla räiskyä nuhdesaarna, jonka vertaista ei anoppimuori itsekään
ole kyennyt pitämään, sillä filmirullaa voidaan pyörittää kuinka
nopeasti tahansa ja samoin voidaan myös kovaäänisen ääntä lisätä. Ja
tällä välillä voi perheen äiti harkita tilannetta ja antaa filmirullan
päätyttyä tarpeelliset täydennykset. Ainoa puolustusmahdollisuus, joka
on perheen isällä, on raapaista tulitikulla tuli ja sytyttää koko
anoppimuori puheineen palamaan.
Oikeuden pöytäkirjoissa tulee puhuva elokuva ylivoimaisesti käytäntöön.
Se toistaa tuomarin ahdisteleman roiston pienimmätkin kasvonilmeet ja
äänenvärähdykset ja perästäpäin voidaan ne uudelleen mitä tarkimmin
tutkia. Eikä siinä myöskään paljon hyödytä lähteä pöytäkirjaa
oikaisemaan.
Jännityksellä siis odotamme milloin meillä ensi kerran saamme nähdä ja
kuulla tätä uutta keksintöä.