Ystävämme James Tompson, joka suureksi osaksi on saanut aikaan
puolinaisen täyskiellon Paraguayn tasavallassa, pistäytyi täällä
Suomessa meitä tervehtimässä. Hänen tarkoituksensa on taistella siksi,
kunnes Paraguayn tasavallassa saadaan kielletyksi kaikki väkijuomat,
hiivaleipä, tupakka, kahvi, liha ja sokeri eli siis siihen asti,
että siellä saada aikaan täyskielto. Itse hän ei nauti mitään näistä
aineista, vaan syö pääasiallisesti banaaneja ja taateleita ja hörppii
niiden päälle keitettyä vettä. Kun hän oikein haluaa herkutella,
syö hän 1/4 kg. purkin kaakaojauhetta, ja onkin hänellä sitä aina
juhlallisempien tilaisuuksien varalta pari purkkia taskussaan.
Tänne hän saapui lentokoneella ja ilmoitti meille haluavansa perehtyä
siihen, kuinka n.s. "täyskielto" täällä Suomessa on menestynyt. Hän
nim. huomautti, että miksikään täyskielloksi ei meikäläistä väkijuomain
kieltoa voida sanoa, sillä täällähän sallitaan paljon sellaisia
juovuttavia aineita, joita hän ei voi hyväksyä, mutta joka tapauksessa
otaksui hän voivansa täällä paljon oppia.
Herra Tompson ilmoitti haluavansa hieman matkustella maassamme vähän
perehtyäkseen oloihimme, jotta hän ei olisi täällä aivan outo, kun hän
aloittaa lopulliset tutkimuksensa tuonnempana.
Ja niin päätimme matkustaa Helsingistä Tornioon ja sieltä takaisin
poiketen kuitenkin tulomatkalla Haapamäen, Pieksämäen, Kuopion,
Mikkelin, Viipurin ja Kouvolan ja Riihimäen kautta menosuunnastamme,
jottei meidän tarvitsisi tulla aivan samaa tietä takaisin.
Selvää on, että matkustimme III luokassa, sillä sitenhän oli
vieraallamme paras mahdollisuus perehtyä kansaan. Vein hänet III luokan
vaunuun tupakoitsemattomien puolelle, sillä tiesin, että hän kovin
kärsii tupakansavusta.
Vaunun puolikas oli ahtaen täynnä ja vaivoin onnistuimme saamaan paikan
eräällä kolmen henkilön penkillä. Kun olimme päässeet Keravalle asti,
niin alkoi mister Tompson, joka muutenkin oli käynyt yhä iloisemmalle
ja iloisemmalle tuulelle, laulaa rallattaa jotakin paraguaylaisten
alkuasukasten kansanlaulua. Ja hänen laulutahtinsa vain taajeni ja
hänen äänensä kävi yhä kimakammaksi ja kimakammaksi, hänen silmänsä
kävivät killilleen ja hänen naamansa paleltuneen nauriin näköiseksi.
Mutta myös eräästä toisesta penkistä alkoi kohota kansanlauluja,
jotka tosin eivät olleet yhtä tuntehikkaita kuin herra Tompsonin
esittämät, mutta jotka lukijamme tuntevat jo sanoista: "Ei ollut
mulla ulsteria yllä, niinkuin vanhemmilla sälleillä." Kun oltiin
sivuutettu Hämeenlinna, niin lauloi Tompson jo kuorossa näiden sällien
kanssa ja vasta Tampereen tienoilla käsittivät pehmeät aivomme syyn
tähän mister Tompsonin omituiseen muutokseen. Suomalaisen III luokan
rautatievaunun ilmassa on aina vähintäin noin 1 1/2 % etyylialkoholia
ja oli tämä noussut perusteellisesti täyskieltoisen Tompsonin päähän.
Tampereella talutimme siis herra Tompsonin pois junasta ja veimme
hänet erääseen matkailijakotiin selviytymään, jatkaaksemme matkaa
vasta seuraavana päivänä. Mutta täällä hän vain villiintyi. Sillä
täällä oli ilman alkoholipitoisuus suurempi kuin rautatievaunussa. Hän
alkoi tanssia paraguaylaisten azteeki-intiaanien sotatanssia, tempasi
sotakirveeksensä hiilihangon, löi sillä rikki ovet ja ikkunat ja meidän
täytyy rehellisyyden nimessä mainita, että mister Tompson sai viettää
yönsä Tampereen polisiiputkan pahnoilla.
Mutta luuletteko, että hän siellä selvisi? Siellä oli ilma yhä
enemmän alkoholin kyllästämää — tamperelaisten laskelmien mukaan
vähintäin 8 % — ja seuraavana päivänä täytyi kutsua lääkäri mister
Tompsonia virvoittelemaan. Hänelle juotettiin väkevää kahvia, häntä
hierottiin lumella ja lopuksi nostettiin hänet Pyynikin korkeimpaan
puuhun tuuleutumaan, ja niin voimme jatkaa matkaa kolmen vuorokauden
viivytyksen jälkeen. Tällä kertaa emme onnistuneet saamaan tilaa
tupakoitsemattomien osastossa, vaan jouduimme tupakoitsijoiden vaunuun.
Täällä oli hengitettävä arviolta 12 % alkoholia sisältävää ilmaa ja
herra Tompson päihtyi niin, että oli nostettava junasta jo Lempäälän
asemalla.
Tänne tilatulla lentokoneella poistui Tompson maasta ja sähkötti
minulle Parisiin saavuttuaan, ettei hän missään maassa ole tuntenut
rautatiematkoja niin kauheiksi kuin Suomessa, sillä rautatiematkat
Tukholmasta Parisiin olivat sujuneet aivan onnellisesti, ja on hän
nyt astunut erääseen ranskalaiseen viinilaivaan, joka kuljettaa hänet
Etelä-Amerikan mantereelle asti.
Mr Tompson toivoi voivansa saapua maahamme jatkamaan tutkimuksiamme
ensi kesän helteisimpänä aikana, jolloin hän toivoi ilman olevan
vähemmän raakaa.