Maalla oleskellessamme on meillä tapana seurata korvenraatajan elämää.
Meidän ei tarvitse kävellä asunnostamme kuin 2 km, ja silloin löydämme
nykyaikaisen Saarijärven Paavon. Hänen nimensä sattuukin muuten
olemaan Paavo, vaikkei hänen torpallaan ole sen parempaa nimeä kuin
Naurishuhta. Hän aloitti nim. maanviljelyksensä tekemällä kotimäkeensä
oikein ensiluokkaisen naurishuhdan, josta korjasi 10 hevoskuormaa
nauriita. Sen jälkeen hän on raivannut kymmenisen tynnyrinalaa peltoa
ja parikymmentä tynnyrinalaa suoniittyä sekä rakentanut itselleen
asuinrakennukset, navetat, saunat, riihet y.m. ulkohuonerakennukset.
Viime syksynä ja tänä keväänä hän sitäpaitsi teki pari km hyvää
ajotietä, niin että hänen torppaansa pääsee kylätietä kaikilla
nykyaikaisilla ajopeleillä.
Ja kun tie oli tullut valmiiksi, niin ei pitkää aikaa kestänyt,
ennenkuin Naurishuhdan pihalle ajaa karahutti hyrysysy, josta astui
tupaan 2 hienon hienoa herrasmiestä.
Mutta vaikka nämä herrasmiehet olivat ylen hienoja ja vaikka heidän
naamaansa komistivat oikein kilpikonnanluiset kakkulat, niin he olivat
kumpikin oikeita kansanmiehiä. He huomasivat nim. heti, että talosta
puuttuu separaattori, Rex-kirnu, rivikylvökone ja niittokone. Ja sen
jälkeen he ottivat kynän ja paperia ja todistivat päivänselvillä
laskelmilla, että Naurishuhdan isäntä tähän asti oli vuodessa kärsinyt
näiden hyödyllisten vehkeiden puutteessa noin 6000 markan tappion.
Tämän jälkeen he tarjosivat isännälle oikein mahavyöllä varustetun
sikaarin ja sanoivat, että tällaisia sikaareja sen isännän kannattaa
polttaa niin pian kuin taloon on hankittu separaattori ja Rex-kirnu
ja rivikylvökone ja niittokone. Mutta emännän hartioille he laskivat
pehmeän villaisen vaatteen ja sanoivat, että naisväki nykyään käyttää
aivan liian vähän villaista päänsä ja kaulansa ja hartioidensa
ympärillä, sillä villainen on aina hyvä olemassa, se kun on melkein
paras lääke hampaansärkyä ja leiniä vastaan.
Ja sitten nämä ihastuttavat vieraat ottivat selville, kuinka
Naurishuhdan isäntä oli onnistunut järjestämään taloutensa. He saivat
tietää, että talo oli tullut itsenäiseksi 2 vuotta sitten ja että
lunastussumma oli kokonaan maksettu. Metsässä oli sitäpaitsi pystyssä
tuhatkunta tukkipuuta ja navetassa 6 lehmän hännän huiske.
Ja molemmat miehet tulivat liikutetuiksi ja sanoivat, että he
mielihyvällä näkevät, kuinka Naurishuhdan isännän edesottamiset ovat
näin siunatut, ja huomauttivat, että oikeastaan myös polkupyörä ja
ompelukone olisivat talossa tarpeelliset. Ainakin ompelukone tarvitaan
tällaisessa talossa välttämättä.
Ja sen jälkeen he ottivat esille papereita ja selittivät, että
he edustavat Kansainvälistä Koneliikettä, joka reklaamin vuoksi
on päättänyt alle omien hintojensa sijoittaa kaikkialle Suomeen
hyödyllisiä ja ensiluokkaisia koneita. Rahaa ei tarvitse ensinkään
näyttää, ennenkuin koneet ovat saapuneet ja silloinkin on kuukausittain
maksettava vain mitätön osamaksu, joten koneet aivan huomaamatta
siirtyvät liikkeeltä ostajalle. Ja sitten tuotiin nähtäville valokuvia
ja hintaluettelolta, heitätettiin emännällä kahvit ja ajelutettiin
Naurishuhdan perhettä autolla aina kirkonkylälle asti.
Lopuksi sovittiin kaupoista. Polkupyörää ei isäntä ostanut, mutta
separaattorin, Rex-kirnun, rivikylvökoneen, niittokoneen ja
ompelukoneen hän katsoi tarvitsevansa.
Kun sitten tarpeelliset paperit olivat allekirjoitetut poistuivat
vieraat kehoittaen isäntää ja emäntää Helsingissä käydessään
pistäytymään heidän luonaan, jolloin heille näytettäisiin koko
Helsingin kaupungin komeus.
Vieraat olivat puhuneet totta. Viikon päästä saapui ilmoitus,
että asemalta voitiin noutaa 1 tonnia koneita. Vähän ajan perästä
saapui myös kohtelias kirje, jossa ilmoitettiin, että ensimmäinen
kuukausimaksu 2,200 mk, oli heti suoritettava, ja ellei sitä
määräaikana suoriteta, niin muistutetaan kauppakirjan ehdoista, että
loppuerä lankeaa yhdellä kertaa maksettavaksi, jotapaitsi tavarat
menetetään myyjälle.
Kun siis Naurishuhdan isäntä saapui luoksemme tämän kirjeen ja
paperiensa kanssa, niin hän oli kaikkea muuta kuin hyvällä tuulella.
Totesimme, että hän oli itse kirjoittanut nimensä sitoumukseen, ja
neuvoimme häntä parhaansa mukaan sen täyttämään. Huomautimme muuten,
että kun hän maksut on maksanut, vaikka ne joutuisivat laiminlyönnin
vuoksi yhdellä kertaa maksettaviksi, niin kyllä hän varmasti saa
tavarat pitää, mutta ihmettelimme samalla, mitä hän tällä koneiden
paljoudella aikoi tehdä.
Hyvin pian osottautui sitäpaitsi, että koneiden hinta ei suinkaan
ollut halpa, vaikkei niiden laatuun nähden ollut mitään erikoista
muistuttamista. Mutta mistä rahat koneiden maksamiseen? Ei ollut muuta
keinoa kuin lähteä hieromaan metsäkauppaa, ja sitä tietä nämä rahat
saatiinkin, mutta laskettiin miten tahansa, niin huomattiin, että
Naurishuhdan isäntä oli hävinnyt kaupassaan noin 3,000 mk.
Mutta ei siinä kyllin. Rivikylvökonetta hänen ei oikeastaan
kannattanut pitää niin pienien siemenerien kylvöä varten, Rex-kirnu
oli myös melkein tarpeeton kapine ja myöskin separaattorin tuottama
hyöty jäi hyvin arvoitukselliseksi. Ompelukone oli myös aivan liian
kallishintainen. Ainoa kone, josta voi olla tosihyötyä, oli niittokone.
Naurishuhdan isäntä pääsi sentään koko vähällä nykyaikaisista
vähittäismaksukaupoista ja konehullutuksista. Hänen onnensa oli, että
hänellä sattui olemaan metsää. Mutta ajateltakoon, että joku toinen
huonommassa asemassa oleva olisi joutunut samaan nuottaan. Silloin
häneltä olisi voinut mennä samalla kertaa sekä talopahanen että nuo
kiiltävät koneet.
Ei niitä koneitakaan kaikissa oloissa kannata pitää, ja meidän
mielestämme ei pienviljelijä tarvitse toistaiseksi muita koneita
kuin niittokoneen. Muut koneet ovat hankittavat yhtiössä toisten
tarvitsevien kanssa. Erikoisesti huomautamme, että ompelukone on
kaikkein sopivimpia osuuskoneita, sillä se saa maata suurimman osan
vuotta käyttämättä. Samoin on rivikylvökoneen laita, jota tarvitaan
ainoastaan muutamina päivinä keväisin ja syksyisin. Separaattoria ja
Rex-kirnua ei pienviljelijä mielestämme tarvitse.
Naurishuhdan isäntä muuten on uhannut myydä kaikki nämä koneet, jos
vaan pääsee kaupoissa vähänkin omilleen. Hän toivoo löytävänsä toisen
kaltaisensa jostain naapuripitäjästä, jolle hän voi nämä masiinat
syöttää.