6) Aviopuolisot sitoutuvat joka vuosi olemaan erossa toisistaan yhden
kuukauden.
Olemme julkaisseet ylläolevan sopimuksen, joka on, niin kuin jo
mainittiin, laadittava ennen vihkimistä ollakseen laillisesti pätevä.
Siitä saamme mallia mekin, vaikkei sitä sanasta sanaan tarvitse
noudattaa.
Mitä esim. kohtaan 5) tulee, niin on meillä voimassa monin
kerroin tehostettu kieltolaki, joten se on aiheeton. Aivan yhtä
hyvin voitaisiin vaatia, että aviopuolisot sitoutuisivat olemaan
varastamatta, olemaan sytyttämättä murhapolttoja ja siis yleensä
pidättymään kaikenlaisista törkeistä rikoksista. Tämän 5) kohdan sijaan
ehdottaisimme siis ainoastaan sen, että kumpikin aviopuoliso sitoutuu
noudattamaan Suomen lakeja ja kaikessa tottelemaan kansaneduskuntaa.
Kohtaan 2) tahtoisimme lisätä, että myöskin vaimo velvoitettaisiin
erinäisissä tapauksissa, ja jos hän suvaitsee, esittelemään miehelleen
miespuoliset tuttavansa. Mutta älköön tätä tehtäkö siinä tapauksessa,
että mies ei syystä tai toisesta halua tulla näille esitellyksi.
Erinäisissä tapauksissa voi tällainen esittely olla aviomiehen
ruumiilliselle hyvinvoinnille vaarallinen.
Myönnämme, että sormuksen pitäminen liivintaskussa on erittäin ruma
tapa. Tosin naiset harvemmin ottavat sormuksensa sormesta kuin miehet,
m.m. siitä syystä, että heillä ei ole liivintaskua, mutta mielellämme
kuitenkin tasapuolisesti velvottaisimme myös naisen pitämään
kihlakahleensa sormessaan.
Kohdan 4) suhteen olemme hieman epäilevällä kannalla varsinkin mitä
n.s. hätävalheisiin tulee. Oikein asetettu hätävalhe voi saada
aikaan paljon hyvää, ja rohkenemme väittää, että monta kertaa
paikalleen heitetyllä hätävalheella on pelastettu lukemattomien
ihmisten aviollinen onni. Toiselta puolen on kohta 4) moraalisesti
siksi täysipainoinen, että sitä vastaan on vaikea tehdä päteviä
muistutuksia. Tästä syystä ehdottaisimme, siihen nähden, että kohta 4)
samoin kuin kohta 5) sisältävät aivan selvän moraalisen vaatimuksen,
jonka noudattaminen on itsestään selvä, että kohta 4) tarpeettomana
poispyyhittäisiin. Myönnämme, että teemme tämän ehdotuksen suurella
epäilyksellä.
Mitä kohtaan 6) tulee, niin sen johdosta tahtoisimme myös asettua
hieman epäilevälle kannalle. Sellaisenaan voimme kyllä hyväksyä siinä
esiintyvän periaatteen, nim. kummankin aviopuolison persoonallisen
yksilöllisyyden säilyttämisen, mutta meidän on huomattava, että aikaa
myöten on avioliitossa otettava myös huomioon lapset. Jos esim.
perheenisä täksi yhdeksi kuukaudeksi vetäytyy johonkin rauhalliseen
lepokotiin ja jättää perheenemännän hoitamaan parkuvaa lapsilaumaa,
niin tuntuu meistä siltä, että tämä kuukauden yksinäisyys ei ole
tasapuolisesti jaettu. Sama on tietysti asian laita, jos perheenemäntä
esim. matkustaa Parisiin kehittämään soitannollisia lahjojansa ja
jättää miehensä kotiin lasten valvojaksi. Ehdottaisimme siis tähän
kohtaan lisättäväksi, että kumpikin olkoon tänä erokuukautena
velvollinen vuorolleen jäämään kotiin, sillä ylimalkaan otaksumme
perheen asioiden menevän rempalleen, jos molemmat aviopuolisot
yht'aikaa jättävät kodin.
Niinkuin näkyy, voidaan ylläolevaa sopimusmallia vastaan tehdä sangen
painavia muistutuksia, mutta mielestämme se sittenkin oikein käytettynä
on onnen avain, ja senvuoksi lausumme toivomuksen, että tämäntapaisten
sopimusten laatiminen käytäntöön meilläkin.