Kaikilla meillä on se käsitys, että amerikalainen se vasta on haka.
Eihän suomalainen työmies missään kestä järkiperäisesti kasvatetun
amerikalaisen työläisen rinnalla ja otti millä alalla työskentelevän
amerikalaisen tahansa, niin tietää jo koulupoika, ettei täältä
Europasta yleensä löydy hänen vertaistansa. Mutta on sitä sentään
dollarinkin maassa miehenvetelyksiä, joiden vertaisia vanhasta
Europasta saa hakea, ja sellainen on seuraavan tosikertomuksen sankari.
Kaunis miss Evelyn kasvoi vanhempiensa kodissa Broadwayn varrella "kuin
kukka kaunis, ihana, vihreellä nurmella". Kunnes mr. Bromton ilmestyi
paikalle ja alkoi kuiskailla hänen korviinsa ihania sanoja ja lähettää
hänelle kukkavihkoja, timanttisormuksia, autoja ja huvialuksia y.m.
hyvää. Ja niin tapahtui, että miss Evelynistä kirkollisen vihkimisen
voimalla eräänä kauniina perjantaipäivänä tuli mrs Bromton.
Ja niinkuin yleinen tapa on, niin päätti tämäkin pariskunta
lähteä häämatkalle. Tilattiin siis loistohytit Cunardlinjan
"Scythia"-nimiselle laivalle ja tätien, setien, serkkujen ja ystävien
saatellessa ja kukkia ja riisiryynejä heitellessä astui nuori pari
laivaan. Nuori rouva painui pukeutumishuoneeseensa, sillä hän oli
saanut tai ainakin luuli saaneensa nokihiutaleen nenänsä päähän.
Mutta mr Bromton jäi kannelle ja alkoi silmäillä vilkasta elämää
satamassa. Tuttavat olivat jo lähteneet, mutta äkkiä hän huomasi
laiturilla erään hyvin tunnetun henkilön. Tämän henkilön havaitessaan
muisti mr. Bromton, ettei hänellä ollut laivassa mukanaan ensinkään
"Moonshinea". Hän kiiruhti siis alas laivalta ja antautui
keskusteluihin, jonka jälkeen molemmat asiakkaat poistuivat erääseen
lähellä satamaa olevaan rakennukseen.
Nuori rouva oli suorittanut pukeutumisensa ja siirtynyt laivan
kannelle, jossa hän katseli mielenkiinnolla, kuinka laivaa irroitettiin
laiturista ja kuinka kääpiömäiset hinaajat vetivät tuota valtameren
jättiläistä sataman suulle, jossa sen valtavat koneet alkoivat iskeä ja
alus omin voimin halkoa aaltoja. Mutta vähitellen olisi hän halunnut
myöskin mr. Bromtonin seuraa ja painui siis tupakkahyttiin, jossa
luuli miehensä olevan. Mutta miestä ei ollut tupakkahytissä eikä koko
laivassa.
Hän oli maistanut "Moonshineansa", tietääkseen, mitä lajia hän ottaisi
matkaevääkseen ja niin hän oli jäänyt laivasta.
Kun tämä asia selvisi nuorelle rouvalle, niin pantiin langaton lennätin
käyntiin ja pian päästiin asiasta selville. "Scythian" tuli pysähtyä
Bostonissa ennenkuin se kääntäisi keulansa Atlannille ja nuori aviomies
ennättäisi sinne kyllä, kun kiiruhtaisi ensimmäiseen pikajunaan.
Bostonissa astui nuori rouva laivankannelle ja etsi miestänsä. Paljon
ja hyvännäköisiä miehiä siellä Bostonin laiturilla kävelikin, mutta
"noita armaan kasvoja ei ollut kellään heistä."
Niin sai siis nuori rouva lähteä Bostonista ilman miestään. Selvä on,
että langaton pantiin uudestaan lyömään ja tällöin todettiin, että
mies oli myöhästynyt junasta. Hän oli kuitenkin sähköttänyt Bostoniin
huvipurtensa ja aikoi kiidättää sillä 40 solmun nopeudella "Scythian"
perästä. Nuori rouva lohdutti itseänsä niin hyvin kuin taisi ja päivän
päästä näkyivät upean huvipurren savut tyynellä taivaan rannalla ja
pian oli Bromtonin huvipursi "Scythian" rinnalla.
Mutta kun asiaa tarkemmin tutkittiin, niin selvisi pian, että mr.
Bromtonia ei huvipurressa ollut. Hänen oli täytynyt vähän ennen lähtöä
pujahtaa maihin ostamaan erinäisiä pikkuesineitä ja oli hän täten
muiden huomaamatta jäänyt laivasta.
Samalla saapui myös langaton sähkösanoma, jossa mr Bromton ilmoitti
vuokranneensa höyrylaivan ja kiitävänsä jälestä. Hän luuli ennättävänsä
Englantiin suunnilleen samoihin aikoihin kuin rouvansa.
Tämän jännittävän seikkailun viimeinen näytös tapahtui Savoy-hotellissa
Lontoossa. Mr Bromton on saapunut Englantiin pari päivää myöhemmin
kuin hänen rouvansa ja naputtaa rouvansa hotellihuoneuston ovea. Hänet
käsketään astumaan sisään.
Turkkilaisella sohvalla istuu rouva selkä päin tulijaa mutta rouvan
vyötäröiden ympäri oli kierretty erään toisen misterin, lähemmin
tarkastaessa mr Rivertonin käsivarsi.
Nuori rouva käänsi katseensa mr Bromtoniin ja ilmoitti, että hän
viimeisenä kahtena viikkona on oppinut tuntemaan miehensä paremmin kuin
edellisinä kahtena vuotena. Mutta kaikkein paras tuttavuus, mikä häntä
maailmassa oli kohdannut, oli kuitenkin mr Riverton, jonka kanssa hän
nyttemmin oli päättänyt mennä naimisiin. Erojutun oli hän jättänyt
asianajaja Jonesin haltuun New Yorkissa.
"Se on tarpeetonta", sanoi mr Bromton, "en aio riidellä tästä asiasta.
Suostun puolestani sovinnolla eroon."
Niinkuin näkyy, niin ovat Amerikassa sekä miehet että naiset hieman
erilaisia kuin Europassa. He ovat nim. amerikalaisia.