Näitten juutalaisen kirkon virsien rinnalla kuului myöskin kristillisiä
hymnejä. Nämät olivat rakennus-tapansa puolesta yksinkertaiset ja
noudattivat loppuvasteisin laadituita, kansan-omaisia kaavoja, jonka
vuoksi sen-aikaisen kulkurin synnyttämä maku kenties loukkaantui, mutta
jollei sävelten sointua lukuun oteta, sielu näissä sanoissa voi
oivaltaa syvän merkityksen ja saada lohdutusta:
"Kun kauhuin keskellä
Pimeessä yksinäin
Pelossa, tuskassa
Ma laakson läpi käyn,
Niin veisaa kuoleman
Vaivoissa sieluni:
'Kuss' otas, kuolo, on
Ja voittos, helvetti?'"
"Mustassa murheessa,
Pimeessä yksinäin
Ma ristiinnaulittuun
Vaan luotan mielessäin;
Hän saattaa veisaamaan
Vaivoissa sieluni:
'Kuss' otas, kuolo, on
Ja voittos, helvetti?'"