Kuinka Candide jälleen löysi Kunigundan ja muorin.
Sillä välin kun Candide, parooni, Pangloss, Martin ja Cacambo näin
kertoilivat toisilleen seikkailujaan ja keskustelivat maailman
menon järjellisyydestä tai ei-järjellisyydestä, väitellen syistä
ja seurauksista, henkisestä ja aineellisesta pahasta, vapaudesta
ja välttämättömyydestä ja niistä lohdutuksen mahdollisuuksista,
joita turkkilaisten kaleeriin kytketyllä ihmisellä on
käytettävänään, joutui matka ja he saapuivat Propontiksen rannalle,
transsylvanialaisen ruhtinaan asunnolle.
Ensimäiset olennot, jotka he täällä näkivät, olivat juuri Kunigunda
ja muori, jotka levittelivät pyyheitä nuoralle kuivamaan.
Tämä näky saattoi paroonin kalpenemaan. Itse Candidekin, tuo hellä
rakastaja, peräytyi vaistomaisen kauhun valtaamana kolme askelta
taaksepäin nähdessään kauniin Kunigundan seisovan siinä edessään
ahavan ruskettamana, punareunaisin silmin, kuivunein rinnoin,
ryppyisin poskin, karkein ja sierettynein käsivarsin, mutta
kohteliaisuudesta hän kuitenkin sitten astui lähemmäksi. Kunigunda
syleili Candidea ja veljeään. Muorikin sai tervehdyssyleilyn. Candide
osti molemmat vapaiksi.
Lähellä oli pieni vuokratalo; muori ehdotti, että Candide tyytyisi
ensi aluksi siihen, siksi aikaa, kunnes seurueen asiat saataisiin
paremmin järjestetyiksi.
Kunigunda ei tiennyt, että hän oli tullut rumaksi, sillä kukaan ei
ollut sitä hänelle ilmoittanut. Hän muistutti Candidea lupauksistaan
niin tiukassa äänilajissa, että tuo hyvä Candide ei tohtinut panna
vastaan. Hän teki senvuoksi paroonille tiettäväksi, että hän aikoi
naida hänen sisarensa.
-- Sellainen halpamaisuus hänen puoleltaan ja sellainen hävyttömyys
teidän puoleltanne ei tule ikipäivinä kysymykseenkään. Tällaista
häväistystä en mitenkään voi ottaa edesvastuulleni; eiväthän sisareni
lapset silloin pääsisi edes Saksan aatelisiin luostarikouluihin.
Ei, sisareni ei milloinkaan saa mennä naimisiin muun kuin jonkun
keisarikunnan paroonin kanssa.
Kunigunda heittäytyi hänen jalkoihinsa ja huuhteli niitä
kyynelillään, mutta hän pysyi järkähtämättömänä.
-- Hullu ylimys, sanoi Candide hänelle, minä olen vapauttanut sinut
kaleeriorjuudesta, olen maksanut lunnaasi, olen maksanut sisaresi
lunnaat. Hän oli täällä astiain pesijänä, hän on ruma ja minä
hyvyydessäni otan hänet sittenkin vaimokseni ja sinä kehtaat vielä
muka vastustaa!
Jos antaisin vihalleni valtaa, tappaisin sinut vieläkin kerran!
-- Saat tappaa minut kuinka monta kertaa tahansa, sanoi parooni,
mutta sisartani et saa niin kauan kuin minä elän.