Kuinka Candide tappoi rakkaan Kunigundansa veljen.
Koko elämäni ijän tulen säilyttämään muistossani sen hirveän päivän,
jolloin näin isäni ja äitini tapettavan ja sisareni raiskattavan.
Kun bulgarialaiset olivat menneet, ei jumaloitua sisartani löytynyt
mistään. Mutta äitini, isäni, kaksi palvelijatarta ja kolme
pientä poikaa, jotka kaikki oli surmattu, sekä minut heitettiin
erääseen kärryyn, jossa meidät piti viedä haudattaviksi erääseen
jesuiitta-kappeliin, kahden peninkulman päässä isäni linnasta.
Muuan jesuiitta priiskoitti päällemme pyhää vettä, joka oli kamalan
suolaista; siitä pirskahti muutamia pisaroita silmilleni; pyhä isä
huomasi silloin, että silmäluomeni värähtivät. Hän pani kätensä
sydämelleni ja tunsi, että se vielä sykki. Minulle annettiin apua ja
kolmen viikon kuluttua olin yhtä terve kuin ennenkin.
Kuten tiedätte, rakas Candideni, olin hyvin kaunis nuorukainen. Kävin
päivä päivältä vain kauniimmaksi ja niinpä hänen pyhyytensä isä
Croust, luostarin apotti, kiintyi minuun hyvin hellillä ystävyyden
siteillä. Hän antoi minulle noviisinpuvun ja joku aika sen jälkeen
lähetettiin minut Roomaan itse pyhän päämiehemme luo, joka tarvitsi
käytettäväkseen nuoria saksalaisia jesuiittoja. Paraguayn hallitsijat
ottavat nimittäin hyvin epäkernaasti vastaan espanjalaisia
jesuiittoja; he pitävät enemmän muukalaisista, joita he luulevat
voivansa paremmin hallita. Hänen pyhyytensä ylipäämies katsoi minut
otolliseksi liittymään tämän viinamäen työntekijöihin, ja niin me
sitten lähdimme matkaan, eräs puolalainen, eräs tyrolilainen ja minä.
Tänne saavuttuani tehtiin minulle se kunnia, että minut nimitettiin
alidiakooniksi ja luutnantiksi. Nyt olen jo eversti ja pappi.
Mitä sotaan tulee niin valmistamme Espanjan kuninkaan joukoille
lämpimän vastaanoton. Minä vannon teille, että he kaikki joutuvat
kirkonkiroukseen ja saavat selkäänsä. Itse Kaitselmus on lähettänyt
teidät tänne meitä auttamaan. Mutta onko siis todellakin varma,
että rakas sisareni Kunigunda on täällä lähellä, Buenos-Ayreksen
kuvernöörin luona?
Candide otti asian valalleen. Heidän kyyneleensä alkoivat uudestaan
tulvia.
Parooni ei väsynyt syleilemään Candidea, hän nimitti häntä veljekseen
ja pelastajakseen.
-- Ah! kenties on niin sallittu, sanoi hän, että vielä yhdessä
saamme, rakas Candideni, astua voittajina kaupunkiin ja vapauttaa
sisareni Kunigundan.
-- Se on minunkin korkein toivoni, sanoi Candide, sillä aikomukseni
oli naida hänet ja toivon vieläkin voivani tehdä sen.
-- Te häpeämätön lurjus, vastasi parooni, tekö rohkenisitte luoda
silmänne sisareeni, jolla on seitsemänkymmentäkaksi sukupolvea
esi-isiä! Mikä kuulumaton röyhkeys puhua minulle niin uhkarohkeasta
suunnitelmasta!
Candide, joka kerrassaan kivettyi senkaltaisesta puheesta, vastasi:
-- Pyhä isä, tässä asiassa ei auta kaikki maailman sukupolvet. Minä
olen pelastanut sisarenne juutalaisen ja inkvisiittorin sylistä, hän
on minulle suuressa kiitollisuuden velassa ja tahtoo mennä kanssani
naimisiin. Mestari Pangloss sanoi minulle aina, että kaikki ihmiset
ovat yhdenvertaisia ja saatte olla varma siitä, että minä nain hänet.
-- Senpä saamme nähdä, senkin vintiö, sanoi jesuiitta-parooni
Thunder-ten-Tronckh. Ja samassa antoi hän hänelle aimo läimäyksen
miekkansa kahvalla vasten kasvoja.
Heti veti myös Candide omansa esille ja upotti sen kahvaansa
myöten jesuiitta-paroonin vatsaan. Mutta vetäessään sen siitä ulos
vertahöyryävänä, pillahti hän itkuun.
-- Oi Jumalani, valitti hän, minä olen tappanut entisen herrani,
ystäväni ja lankoni. Minä olen paras ihminen koko maailmassa ja nyt
olen tappanut jo kolmannen ihmisen. Ja näiden kolmen joukossa oli
kaksi pappia.
Cacambo, joka koko ajan oli ollut vahdissa kuistikon suulla, riensi
heti saapuville.
-- Nyt ei meillä ole muuta neuvoa kuin myydä henkemme mahdollisimman
kalliisti, sanoi hänelle isäntänsä. Pian tulee varmaankin ihmisiä
tänne lehtimajaan; täytyy kuolla ase kädessä.
Cacambo, joka ei suinkaan ensi kertaa ollut pappia kyydissä,
ei menettänyt mielenmalttiaan. Hän riisti paroonin yltä
jesuiitta-kauhtanan ja verhosi Candiden siihen; sitten hän löi hänen
päähänsä vainajan kolmikulmaisen hatun ja istutti hänet hevosen
selkään.
Kaikki tämä tapahtui yhdessä silmänräpäyksessä.
-- Menkäämme nyt täyttä neliä, rakas isäntäni. Kaikki ihmiset
luulevat teitä jesuiitaksi, joka on menossa jakamaan käskyjä. Ja
ennenkuin kukaan ymmärtää lähteä meitä takaa-ajamaan, olemme jo rajan
ulkopuolella.
Ja näin sanoessaan hän oli jo kaukana huutaen espanjan kielellä:
-- Tehkää tilaa, tehkää tilaa, hänen ylhäisyydelleen everstille!