Kuinka Candiden täytyi erota kauniista Kunigundasta ja muorista.
Kun kaunis Kunigunda oli kuullut muorin tarinan, osoitti hän tälle
kaikkea sitä kunnioitusta, minkä niin ansiokas ja korkeasäätyinen
henkilö oli oikeutettu saamaan. Hän otti myös varteen hänen
ehdotuksensa sekä pani kaikki matkustajat vuoron perään kertomaan
elämäntarinansa. Kunigundan ja Candiden täytyi myöntää, että muori
oli oikeassa.
-- Onpa suuri vahinko, sanoi Candide, että tuo viisas Pangloss on
tullut vastoin kaikkia hyviä tapoja hirtetyksi autodafee-juhlissa.
Hän osaisi puhua meille ihailtavia asioita kaikesta siitä
ruumiillisesta ja henkisestä pahasta, jota on sekä maalla että
merellä ja minullakin olisi nyt tarpeeksi rohkeutta kaikella
kunnioituksella tehdä muutamia vastaväitteitä.
Kun kaikki olivat ehtineet kertoa tarinansa, oli matkakin
lopussa: saavuttiin Buenos-Ayreksen satamaan. Kunigunda, kapteeni
Candide ja muori menivät suoraa päätä kuvernööri don Fernando
d'Ibaraa y Eigueora y Mascarenes y Lampourdos y Souzan luo. Tämä
aatelisherra oli kovin ylpeä, niinkuin ainoastaan niin monella
nimellä varustettu henkilö voi olla. Hän kohteli kaikkia miehiä
mitä ylhäissäätyisimmällä halveksumalla, nosti puhuessaan nenänsä
niin korkealle ilmaan, korotti äänensä niin käskeväksi, esiintyi ja
käyttäytyi kaikin puolin niin mahtipontisesti ja pöyhkeilevästi, että
kaikkien, joilla oli kunnia päästä hänen puheilleen, teki mieli antaa
hänelle selkään. Naisia hän sitävastoin rakasti intohimoisesti.
Kunigunda oli hänen mielestään kauneinta, mitä hän vielä koskaan oli
nähnyt. Ensi töikseen hän kysyi, oliko Kunigunda kenties kapteenin
rouva. Se synkeä ilme, jolla hän teki tämän kysymyksen, pelästytti
Candidea. Hän ei uskaltanut sanoa, että Kunigunda oli hänen vaimonsa,
koska hän itse asiassa ei ollut sitä; hän ei myöskään uskaltanut
nimittää häntä sisarekseen, koska hän yhtä vähän oli sitä; ja
vaikkakin tällainen hätävalhe oli hyvin suosittu jo vanhalla ajalla
ja vaikkakin se voi olla hyödyllinen nykyajankin ihmisille, niin oli
Candiden sielu kuitenkin aivan liian puhdas tässäkään tapauksessa
poiketakseen totuudesta.
-- Neiti Kunigunda, sanoi hän, tahtoo epäilemättä tehdä minulle sen
kunnian, että hän menee kanssani naimisiin ja me anomme nöyrimmästi,
että Teidän Ylhäisyytenne suvaitsisi pitää meille häät.
Don Fernando d'Ibaraa y Figueora y Mascarenes y Lampourdos y Souza
kiersi ylös viiksensä ja hymyili happamesti; sitten antoi hän
kapteeni Candidelle määräyksen mennä pitämään kompanian tarkastusta.
Candide totteli. Kuvernööri jäi kahden neiti Kunigundan kanssa.
Hän tunnusti hänelle intohimoisesti rakkauttaan, vakuutti jo
seuraavana päivänä naivansa hänet alttarin edessä, tai jollakin
muulla tavoin, aivan niinkuin Kunigundalle vain olisi mieluisinta.
Kunigunda pyysi neljännestunnin miettimisaikaa kysyäkseen neuvoa
muorilta ja antaakseen lopullisen päätöksensä.
Muori sanoi Kunigundalle:
-- Neitiseni, teillä on seitsemänkymmentä kaksi sukupolvea esi-isiä
eikä niin killinkiäkään rahaa ja jos vain sanotte yhden ainoan
sanan, pääsette naimisiin Etelä-Amerikan mahtavimman aatelisherran
kanssa, jolla sitäpaitsi on hyvin kauniit viikset. Sopiiko teidän
nyt ylvästellä niin turhan tarkalla uskollisuudella. Bulgarialaiset
ovat raiskanneet teidät, eräs juutalainen ja eräs inkvisiittori
ovat myös molemmat omistaneet suosionne, eikä sitäpaitsi hätä lue
lakia. Sen vain sanon, että jos olisin teidän sijassanne, ottaisin
empimättä miehekseni herra kuvernöörin, jolloin myös samalla tulisin
tilaisuuteen tekemään kapteeni Candiden onnelliseksi.
Sillä aikaa kun muori täten haasteli kaikella sillä viisaudella
ja varovaisuudella, minkä ikä ja kokemus ovat omiaan ihmisessä
kasvattamaan, laski pieni laiva satamaan, laivassa oli "alkadi"
[alkadi = espanjalainen rauhantuomari] ja useita "alguazilejä"
[alguazili = espanj. poliisi].
Asian laita oli nimittäin tällainen:
Muori oli aivan oikein arvannut, että juuri tuo leveähihainen
fransiskaani-munkki oli varastanut Kunigundan timantit ja rahat
silloin kun he tekivät tuon pikaisen pakoretken Candiden kanssa.
Sama munkki tarjosi sitten kaupaksi muutamia näistä kalleuksista
eräälle jalokivikauppiaalle, joka tunsi ne suur-inkvisiittorin
omaisuudeksi. Fransiskaani-munkki hirtettiin, mutta ennen kuolemaansa
tunnusti hän varastaneensa ne, sekä kuvaili, minkä näköisiä ne
henkilöt olivat, joilta hän oli ne varastanut, ja minne päin
he olivat matkalla. Candiden ja Kunigundan pako oli jo tullut
ilmitietoon. Heitä oli lähetetty kiinni ottamaan Cadizissa ja sieltä
taas viipymättä lähdetty laivalla heitä takaa-ajamaan. Ja tämä laiva
oli jo Buenos-Ayreksen satamassa.
Tieto siitä että "alkadi" oli tullut kaupunkiin ottamaan kiinni
suur-inkvisiittorin murhaajia, levisi heti kaikkialle.
Viisas muori oli heti selvillä siitä, kuinka tässä tapauksessa oli
meneteltävä.
-- Te ette mitenkään voi paeta, sanoi hän Kunigundalle, eikä
teillä ole mitään pelättävääkään. Ettehän te ole tappanut hänen
korkea-arvoisuuttaan. Ja sitäpaitsi ei kuvernööri, joka rakastaa
teitä, tule sallimaan, että teitä pahoin pidellään. Jääkää
paikoillenne kaikessa rauhassa.
Samassa riensi muori myös Candiden luo.
-- Paetkaa, sanoi hän, tai olette tunnin kuluttua roviolla.
Ei ollut hetkeäkään hukattavana. Mutta kuinka voida erota
Kunigundasta! Ja minne paeta?