Missä kurjassa kunnossa Candide, Kunigunda ja eukko saapuvat Cadiziin
ja kuinka he lähtevät laivamatkalle.
-- Kukahan on voinut varastaa minun tukaattini ja timanttini! sanoi
Kunigunda itkien. Millä me nyt elämme? Mitä teemme? Mistä nyt löydän
sellaisia inkvisiittoreita ja juutalaisia, jotka antavat minulle
uusia sijaan.
-- Valitettavasti, sanoi eukko, epäilen kovasti erästä
kunnianarvoista fransiskaani-isää, joka viime yönä nukkui
kanssamme samassa majatalossa Badajozissa. Jumala minua varjelkoon
langettamasta liian äkkipikaista tuomiota, mutta hän kävi kaksi
kertaa meidän huoneessamme ja lähti matkalle kauan ennen meitä.
-- Niin, huokasi Candide, hyvä Pangloss todisti minulle usein, kuinka
kaikki maallinen hyvä on kaikkien ihmisten yhteis-omaisuutta ja
kuinka jokaisella on siihen yhtä suuri oikeus. Näitä periaatteita
seuraten olisi tuon fransiskaanimunkin kuitenkin pitänyt jättää
meille sen verran, että olisimme voineet päättää matkamme. Teillä ei
ole siis enää yhtään mitään, kaunis Kunigundani?
-- Ei niin killinkiäkään, vastasi hän.
-- Mikä nyt neuvoksi? sanoi Candide.
-- Myykäämme yksi hevosista, sanoi muori. Minä istun satulassa neidin
takana, vaikkakaan en voi istua kuin yhdellä takapuoliskollani, ja
siten pääsemme kuitenkin Cadiziin.
Samassa ravintolassa oli muuan benediktiinipriori; hän osti hevosen
pilkkahinnasta. Candide, Kunigunda ja muori jatkoivat sitten
matkaansa Lusenan, Chillaksen ja Lebrixan kautta ja saapuivat vihdoin
Cadiziin.
Täällä varustettiin paraikaa laivastoa ja koottiin sotaväkeä ampumaan
järkeä Paraguayn kunnianarvoisiin jesuiitta-isiin, joita syytettiin
siitä, että he lähellä Pyhän Sakramentin kaupunkia olivat yllyttäneet
erästä heimoa kapinaan Espanjan ja Portugalin kuningasta vastaan.
Candide, joka oli ollut bulgarialaisessa sotapalveluksessa, antoi
tuon pienen sotajoukon kenraalille näytteen bulgarialaisesta
äkseerauksesta ja teki sen niin suurella siroudella, nopeudella,
taidolla, ylevyydellä ja notkeudella, että hänen käsiinsä uskottiin
erään jalkajoukko-osaston ylin johto.
Hän oli siis nyt kapteeni; ja hän astui laivaan mukanaan nti
Kunigunda, muori, kaksi palvelijaa ja ne molemmat andalusialaiset
hevoset, jotka aikoinaan olivat kuuluneet Portugalin hra
suurinkvisiittorille.
Laivamatkalla he keskustelivat paljon Pangloss-paran filosofiasta.
-- Me olemme nyt matkalla toiseen maailmaan, sanoi Candide;
epäilemättä on tämä maailma juuri se, jossa kaikki on hyvin, sillä
täytyypä myöntää, että tämän oman maailmamme fyysillisissä ja
moraalisissa olosuhteissa voisi löytyä yhtä ja toista valittamisen
aihetta.
-- Rakastan teitä kaikesta sydämestäni, sanoi Kunigunda, mutta
mieleni on vielä aivan järkytetty kaikesta mitä olen nähnyt ja mitä
olen kokenut.
-- Kaikki käy kyllä hyvin, vastasi Candide. Tämän uuden maailman
merikin on jo paljon ansiokkaampi kuin meidän Europamme meret; se on
tyynempi ja tuulet ovat tasaisempia. Varmasti on tämä uusi maailma
paras kaikista mahdollisista maailmoista.
-- Suokoon Jumala, että niin olisi, sanoi Kunigunda, mutta minä olen
tässä vanhassa ollut niin hirvittävän onneton, että sydämeni melkein
kieltäytyy enää mitään toivomasta.
-- Kaikki tässä valittavatkin! tokaisi muori, eikä teistä kukaan
sentään ole kokenut sellaisia onnettomuuksia kuin minä.
Kunigunda oli vähällä purskahtaa nauruun ja hänen mielestään tämä
kelpo muori oli kovin leikillinen väittäessään olevansa onnettomampi
kuin hän.
-- Ohoh, muori-kulta, sanoi hän, ellette nuoruudessanne ole tavanneet
kahta bulgarialaista ja tullut kahdesti raiskatuksi, ellette ole
saanut kahta puukon-iskua vatsaanne, ellei teiltä ole hävitetty
kahta linnaa, ellei teiltä ole silmienne edessä murhattu kahta
äitiä ja kahta isää ja ellette ole nähnyt kahta rakastajaanne
ruoskittavan autodafee-juhlallisuuksissa, niin en ymmärrä, että
voisitte onnettomuuksissa millään lailla kilpailla kanssani. Ottakaa
vielä lisäksi huomioon, että olen synnynnäinen paroonitar, jolla
on seitsemänkymmentäkaksi polvea esi-isiä, ja kuitenkin olen ollut
kyökkipiikana.
-- Neitiseni, vastasi vanhus, te ette tunne minun syntyperääni; ja
jos näyttäisin teille takapuoleni, niin ette puhuisi, niinkuin nyt
puhutte, vaan ottaisitte takaisin sananne.