Kuinka maanjäristyksen torjumiseksi toimeenpantiin juhlallinen
autodafee ja kuinka Candide sai selkäänsä.
Tämän maanjäristyksen jälkeen, joka oli hävittänyt kolme neljättä
osaa Lissabonista, eivät maan viisaat tienneet sen tehokkaampaa
keinoa estääkseen kaupunkia täydellisesti tuhoutumasta, kuin
toimittaa kansalle juhlallinen autodafee. Coimbran yliopisto oli
nimittäin antanut sellaisen lausunnon, että pettämättömin keino
maanjäristysten estämiseksi oli suurilla juhlallisuuksilla julkisesti
kärventää muutamia henkilöitä.
Sentähden olikin jo otettu kiinni muuan biskaijalainen, josta oli
toteennäytetty, että hän oli nainut oman kumminsa, sekä kaksi
portugalilaista, jotka ollen Mooseksen uskolaisia kananpoikasta
syödessään olivat leikanneet siitä rasvan pois. Edellämainitun
päivällisen jälkeen vangittiin myöskin tohtori Pangloss ja hänen
oppilaansa Candide, edellinen senvuoksi, että hän oli puhunut,
jälkimäinen senvuoksi, että hän oli kuunnellut hyväksyvällä ilmeellä.
Molemmille annettiin oma komeronsa, joka oli erittäin raikas ja siitä
hyvä, ettei auringonvalo ainakaan koskaan siellä häirinnyt.
Viikon kuluttua puetettiin molemmat kuolinpukuun ja heidän päänsä
koristettiin paperista tehdyillä hiipoilla. Candiden hiippa ja puku
olivat kirjaillut alaspäin loimuavilla liekeillä ja pirunkuvilla,
joilla ei ollut häntää eikä kynsiä, jota vastoin tohtorin piruilla
oli nämä ruumiinosat ja myöskin hänen liekkinsä loimusivat ylöspäin.
Näin puettuina he saivat kulkea juhlasaatossa sekä kuunnella
sitten hyvin mahtipontista saarnaa, jonka jälkeen tuli erittäin
kaunista kirkkomusiikkia. Candidea lyötiin laulun tahdin mukaan;
biskaijalainen ja ne molemmat henkilöt, jotka eivät olleet tahtoneet
syödä rasvaa, poltettiin ja Pangloss hirtettiin, vaikka tämä oli
vasten tapoja.
Samana päivänä tapahtui uusi maanjäristys hirvittävällä ryskeellä.
Candide oli kauhusta ja hämmästyksestä puolipyörryksissä, hän oli
yltä päältä veressä, värisi koko ruumiiltaan ja sanoi itsekseen:
-- Jos tämä on parhain mahdollinen maailma, niin millaisia
lienevätkään sitten ne muut? Selkäsaunasta en vielä sanoisi mitään,
selkäänihän sain jo bulgarialaisiltakin. Mutta voi sinua rakas
ystäväni Pangloss, suurin kaikista filosofeista, että minun piti
nähdä sinun riippuvan hirressä tietämättä edes miksi! Voi sinä minun
rakas anabaptistini, paras kaikista ihmisistä, että sinun piti
hukkua satamaan! Voi neiti Kunigunda, helmi tyttöjen seassa, oliko
todellakin välttämätöntä, että sinulta piti puhkaistaman vatsa!
Hän yritti lähteä pois, mutta pysyi tuskin jaloillaan kaiken sen
saarnaamisen, ruoskimisen, synninpäästön ja siunauksen jälkeen, mikä
hänen osakseen oli tullut.
Samassa tuli hänen luokseen muuan vanha muori, joka puhutteli häntä
seuraavasti:
-- Älä ole milläsikään, poikaseni, ole hyvällä mielellä ja seuraa
minua.