Kuinka Candide pelastautui bulgarialaisten käsistä ja mitä hänelle
sitten tapahtui.
On mahdotonta kuvitellakaan mitään sen kauniimpaa, sorjempaa,
loistavampaa ja paremmin järjestettyä kuin nuo molemmat sotajoukot,
joiden torvet, pillit, oboet, rummut, kanuunat saivat aikaan
sellaisen yhteissoinnun, että sen vertaista ei ole kuultu ikinä edes
helvetissäkään. Kanuunat kaatoivat ensin noin kuusi tuhatta miestä
kummaltakin puolen; senjälkeen riisti muskettituli noin yhdeksän tai
kymmenen tuhatta veijaria pois tästä maailmasta, joka on parhain
kaikista ja jonka pintaa he olivat olemuksellaan saastuttaneet;
pistin muodosti myöskin riittävän syyn muutamien tuhansien ihmisten
kuolemaan. Koko saavutus saattoi nousta noin kolmeenkymmeneen
tuhanteen sieluun.
Candide, joka vapisi niinkuin filosofi, pidättelihe parhaimpansa
mukaan piilossa tämän sankarillisen teurastuksen aikana.
Vihdoin kun molemmat kuninkaat paraikaa laulattivat _Te Deumia_
leirissään, päätti hän valita toisen paikan syitten ja seurausten
mietiskelylle.
Hän raivasi itselleen tien kuolleiden ja kuolevien ylitse ja
pääsi täten ensiksi erääseen naapurikylään; se oli tuhkana. Se
oli arabialais-kylä, jonka bulgarialaiset olivat polttaneet
kansan parasta valvovien lakien mukaisesti. Täällä makasi joka
paikassa pistimien ja luotien lävistämiä vanhuksia sekä heidän
vierellään kuolevia vaimoja, jotka puhkaistuin kurkuin pitelivät
lapsiaan rinnoillaan, tyttöjä, joilta oli vatsat halaistu ja jotka
viruivat henkitoreissaan tyydytettyään ensin muutamien sankarien
luonnollisia tarpeita; toiset rukoilivat puolipalaneina, että
heidät lopetettaisiin kokonaan. Ulos valuneita aivoja näkyi maassa
katkottujen käsien ja jalkojen seassa.
Candide pakeni kiireimmän kautta toiseen kylään: se kuului
bulgarialaisille ja arabialaiset sankarit olivat menetelleet siellä
aivan samoin. Candide jatkoi yhä matkaansa kuolonkamppailussa
nytkähtelevien jäsenten ja suitsevien raunioiden poikki ja saapui
siten vihdoin sotanäyttämön ulkopuolelle kantaen haarapussissaan
vähäisiä eväitään ja muistellen lakkaamatta Kunigundaa.
Kun hän saapui Hollantiin, olivat hänen ruokavaransa lopussa, mutta
koska hän oli kuullut kerrottavan, että kaikki ihmiset olivat
rikkaita tässä maassa ja lisäksi vielä kristittyjä, ei hän ollenkaan
epäillyt, etteikö häntä kohdeltaisi täällä yhtä hyvin kuin häntä oli
kohdeltu herra paroonin linnassa, ennenkuin hän siellä oli tullut
poisajetuksi neiti Kunigundan kauniiden silmien takia.
Hän anoi almua useilta arvokkailta ja vakavilta henkilöiltä, jotka
vastasivat hänelle, että jos hän vielä edelleen jatkaisi tämän
elinkeinon harjoittamista, suljettaisiin hänet kuritushuoneeseen
oppimaan elämisen taitoa.
Hän kääntyi sitten erään miehen puoleen, joka juuri oli
kokonaisen tunnin yhtämittaa suuren kuulijakunnan edessä puhunut
hyväntekeväisyydestä. Tämä saarnaaja katsoi häneen ja sanoi:
-- Mistä syystä te täällä olette? Oletteko kenties hyvän asian vuoksi?
Ei ole mitään seurausta ilman syytä, vastasi Candide vaatimattomasti;
kaikki on välttämättömyyden ketjussa ja parhain päin järjestetty; on
ollut välttämätöntä, että olen tullut poisajetuksi neiti Kunigundan
luota, että olen suorittanut kujanjuoksun, ja on välttämätöntä, että
kerjään leipäni siihen asti, kunnes voin sitä ansaita; kaikki tämä ei
voisi olla toisin.
-- Ystäväni, sanoi puhuja, uskotteko, että paavi on antikristus?
-- En ole ennen kuullut sitä, vastasi Candide; mutta oli hän sitä tai
tätä, niin pääasia on, että olen leivän puutteessa.
-- Et ansaitse saadakaan leipää, sanoi puhuja; mene tiehesi lurjus,
äläkä ikinä enää tule silmieni eteen!
Puhujan vaimo oli tällä välin pistänyt päänsä ulos ikkunasta ja
saatuaan selville, että siellä oli mies, joka epäili, olikohan paavi
antikristus, kumosi hän hänen päähänsä täysinäisen... Oi taivas,
kuinka korkealle naisten uskonnollinen innostus voikaan kohota!
Eräs mies, jota ei koskaan oltu kastettu, eräs kunnon anabaptisti,
nimeltä Jacques, näki tämän julman ja arvottoman tavan, jolla yhtä
hänen veljeään kohdeltiin, olentoa, jolla kuitenkin oli kaksi
höyhenetöntä jalkaa ja kuolematon sielu ja hän vei hänet kotiinsa,
puhdisti hänet, antoi hänelle leipää ja olutta, lahjoitti hänelle
kaksi floriinia ja tahtoipa vielä lisäksi opettaa häntä valmistamaan
persialaisia kankaitakin, jotka kuuluivat hänen erikoisalaansa ja
jotka, kuten tunnettua, tehdään kaikki Hollannissa.
Candide, joka melkein olisi tahtonut langeta polvilleen hänen
eteensä, huudahti:
-- Mestari Pangloss oli totta tosiaan oikeassa sanoessaan,
että kaikki tässä maailmassa on mahdollisimman hyvin; sillä
minua liikuttaa äärettömän paljon enemmän teidän erinomainen
jalomielisyytenne, kuin se kovuus, joka tuli minun osakseni tuon
mustamekkoisen herran ja hänen rouva puolisonsa puolelta.
Seuraavana päivänä hän kävelyllään kohtasi erään kerjäläisen, joka
ylt'yleensâ oli paiseiden peitossa. Hänen silmänsä olivat elottomat,
nenänpää pois tipahtanut, suu vinossa, hampaat mustat, hän puhui
käheästi korahdellen ja sai tavantakaa ankaria yskäkohtauksia ja joka
kohtauksella sylkäisi hän suustaan hampaan.