*

Vallankumoukselliset tuomioistuimet voisivat olla ainakin joksikin

hyödyksi, jos voisivat ehkäistä yksityisten kostotoimenpiteitä. Mutta

onko varma, ettei niistäkin tule terrorin välikappaleita? Millaisia

tuomioita ne langettaisivat Svinhufvudista y.m.?

*

"Kullervo den förste" -- "Oskar den store" -- ovat päivän

sveesivitsejä.

*

Tuleva hallitusmuoto.

Parlamenttarismi, kansanvalta, on meillä nyt kukistettu, ja kuka

tietää kuinka pitkäksi aikaa. Sitä on yleensä paljon moitittu

eikähän ole sanottu, että se millään tavoin on maailman paras

hallitusmuoto. Onko se nykyisessä muodossaan meilläkin jo elänyt

lyhyen päiväperhosaikansa? Ei sen ikä ollut pitkä eikä sen lento

kaunis. Ehtiikö se ennen kuolemaansa laskea paremman ajan munan?

Jäädäänkö meillä harvainvaltaan, jossa nyt ollaan, ei tähän, vaan

porvarilliseen? Omaksuuko porvaristo periaatteen, jonka köyhälistö

nyt on omaksunut? Miksei sekin omien etujensa ja kansan onnen nimessä

ja puolesta voisi ryhtyä aseiden, palkkasoturien, avulla hallitsemaan

jonkun Porvariston Pääneuvoston ja sen asettaman Valtuuskunnan

avulla? Tästä kehittyy varmaan direktorio ja diktatuuri -- kuninkuus

jonkunlainen. Tämä kansa ei nähtävästi vielä pysty itse hallitsemaan

itseään. Lujaa valtaa yleensä eikä ainoastaan lujaa järjestysvaltaa

tässä maassa tarvitaan. Isäntä, tomera isäntä, tässä talossa pitää

olla.

Sosialistit riistivät vallan kansalta. Jos he voittavat, eivät he

sitä luovuta sille pitkään aikaan, kansalle kokonaisuudessaan. Onko

porvarien sitten pakko sitä luovuttaa, kun sen saavat? Siitä tulee

sitten se jupakka.

"Maailma on kiperä ja kapera"... -- ja typerä.

*

Lapsellinen luulo.

Suurlakko julistetaan päättyneeksi, mutta vallankumoustaistelu

jatkuu. Julistuksessa m.m. sanotaan: "Ja sitä taistelua se

(köyhälistö) myös loppuun asti jatkaa. Ja kun Helsingin työväestöstä

nyt palaa työhön se osa, jota ei vallankumoukselliseen työhön

eturinnassa tällä hetkellä tarvita, vaan joka paremmin voi palvella

työväen vallan lujittamista työskentelemällä tehtaissa, työpajoissa

ja muissa töissä, niin palaa tämä joukko työhönsä, mielessään luja

vakaumus siitä, että sekin tarvittaessa astuu taistelun ensimmäiseen

rintamaan, vaikka tulisimman ottelun tuoksinaan."

Työmies ja kapitalisti ovat nyt sodassa keskenään. Työmies on

valmis millä hetkellä tahansa tarttumaan aseeseen ja jättämään

työmaansa mennäkseen rintamalle taistelemaan kapitalistin sotaväkeä

vastaan. Toistaiseksi häntä nyt ei kuitenkaan tarvita rintamalla.

Sitä odottaessaan hän menee kapitalistin luo ja vaatii, että tämä

elättäisi ja ylläpitäisi häntä, vihollistaan, vihollisen reserviväkeä.

Työmies on tavattoman lapsellinen, jos luulee, että

kapitalisti-työnantaja noin vain avaa tehtaansa ja ottaa työmiehensä

takaisin sellaisilla ehdoilla. Täytyy olla meikäläinen työmies

voidakseen edes kuvitellakaan sellaista mahdolliseksi. Seurauksena

tulee olemaan, että työpaikat jäävät seisomaan, että työttömäin luku

kasvaa hirvittävästi ja että vallankumoushallitus saa pitää heistä

kaikista huolen työttöminä tai lähettää heidät tuota pikaa rintamalle.

*

Henkinen jääkautemme.

Tänä päivänä julaistu Suomen Kansanvaltuuskunnan Valistusasiain

osaston (O. W. Kuusisen, Jaakko ja Hilja Pärssisen) julistus "Koulun

vapautuksesta" on siksi mielenkiintoinen, että siitä täytyy tehdä

ote. Siinä sanotaan:

"Vuossatainen on ollut maassamme henkinen jääkausi. Opetuslaitokset

ja kansanvalistustyö ovat kituneet taantumusmielisten hallitusten

vallanalaisuudessa pääsemättä sisäisesti kasvamaan ja kukoistamaan."

"Näin on ajan pyörä rynnännyt ohitse jättäen taakseen koulun, jonka

työskentelijät masentunein mielin näkevät, miten sopeutumaton heidän

työnsä on uutta aikaa palvelemaan."

"Mutta eteenpäin rientävää elämää on mahdoton ikuisesti pidättää.

Koululaitoksenkin kovan jääkuoren alta pursuvat uuden toivon ja uskon

väkevät viirat. Vanhojen valheitten sarja vieroittaa rehellisiä ja

valistuneita hengen viljelyksen uurastajia. Ja yhä suurempi on niiden

joukko, jotka pyrkivät kohti väsymättömän tutkimuksen paljastamia

totuuksia. He tuntevat syvästi, että koko koululaitoksemme on

perinpohjin uudistettava. -- -- Vallankumouksen edistysvoima saattaa

vuosisataisen jään liikkeelle, ja kohta tulvehtivat kaikkialla

maassamme keväiset virrat."

"On tullut päivä, jolloin opista miltei osattomaksi jäänyt

työväenluokka astuu toteuttamaan sivistyksensä oikeutusta.

Samalla se laskee perustuksen vapaalle, kansanvaltaiselle ja

yleiselle kansalaiskoululle, johon köyhimmänkin lapsen pääsy

tehdään mahdolliseksi ja jonka opettajisto vapautetaan virkavallan

puristuksesta, samalla kun koulun opetus lakkaa olemasta yläluokan

itsekkäitä tarkoituksia palveleva. Uudessa koulussa lakkaa uskonnon

nimessä harjoitettu Mooseksen aikuisten käsitysten ja harhaluulojen,

opettaminen ehdottomina totuuksina. Sensijaan sisällytetään koulun

ohjelmaan yhteiskuntatieteeseen perustuva siveysoppi. Suuri

koulun uudistus ei voi kunnolla käydä päinsä ilman opettajain

innostunutta myötävaikutusta ja koulun laajaa itsehallintoa. Tästä

ei sosialidemokratien keskuudessa voi olla eri mieltä. Ryhtykööt

sen vuoksi valistuneet opettajat itse alotteeseen näissä asioissa,

ja olkoot varmat siitä että tästä lähtien valtiovalta Suomessa

lämpimästi kannattaa koulun vapautusta ja jalon kasvatuksen

ihanteita. Opettajat alkakoot omasta alotteestaan soveltaa vapaampaa

käsitystä opetuksessaan, tietoisina siitä, että hengen vapauden

suuntaan tulee tästä lähtien viitoitettavaksi koululainsäädäntö ja

uusittavaksi koulujen ohjelmat ja useat oppikirjat. Lasten vanhempia

puolestaan kehottamme antamaan koulujen työlle tukea."

On, jumala paratkoon, koulun alalla kokeiltu loppumattomiin. Nytkö

sitä laajennettaisiin vielä niin, että jokaisella yksityisellä

opettajalla olisi oma kasvatusopillinen teoriansa ja metoodinsa, oma

pedagogiikkansa? Opettaja näkyisi saavan ruveta opettamaan melkein

mitä hyvänsä hänen päähänsä pälkähtää. Voisihan jonkun neropatin

päähän pistää kääntää kirjainten järjestys nurin, muuttaa aakkoset

öökkösiksi.

Kyllähän se kai on ollut koko kamala maanvaiva meillä tuo

"vuosisatainen henkinen jääkausi". Sen ehkä tuhoisin jakso alkoi

Agricolasta ja hänen Aapisestaan, josta Suomen kansa oppi lukemaan.

Sitten se oppi tämän jääkauden aikana kirjoittamaankin, kun sai

kansakoulut ja muut. Sen jääkauden kukkia ne ovat sosialismi

ja työväenliike ja niiden lehdet ja Hilja Liinamaa-Pärssisen

runotkin, ja viimeinen kukka on kai tämä samaisen runottaren

koulureformimanifestikin. Hedelmistäkö se puu tuttaneen?

Mitä niihin Mooseksen aikuisiin käsityksiin ja harhaluuloihin tulee,

joita on opetettu ehdottomina totuuksina, niin eihän todella taida

oikein sopeutua tämänpäiväiseen vallankumoukselliseen siveysoppiin

sellaiset vanhat käskyt kuin "elä tapa, elä tee huorin, elä varasta,

elä sano väärää todistusta lähimäisestäsi, elä himoitse lähimäisesi

vaimoa eläkä hänen tavaraansa" -- ja mitä kaikkia ne ovat, joita on

neuvottu noudattamaan -- lukuunottamatta ehkä säädöstä lepopäivästä,

jonka, ainakin sen, tämä vallankumous näkyy pyhittäneen. Ainakin

pyhitti se sen vielä eilen.

*

"_Mitä tapahtuu Saksassa?_ -- Klo 3-4 välillä i.p. lauvantaina saapui

Turkuun Turun-Ahvenanmaan linnoituspiirin sotilaskomitea, joka

ilmoitti, että suoraan Pietarista on saapunut kipinälennättimellä

ilmoitus, että Saksan keisari Wilhelm on syösty valtaistuimelta.

"Tiedonannon todenperäisyyttä ei ole vielä voitu Helsingistä käsin

tarkistaa." (Tiedonantolehti )

Mutta kyllä kai se sentään on varma!?

*

Luvattomasti poistuneet.

Työasiain valtuutettu Lumivuokko ja Liikenneasiain valtuutettu

Konst. Lindqvist kuuluttavat, että Tie- ja Vesirakennusten

Ylihallituksen virkamiehet ja osa valtionrautateiden virkamiehiä

"ovat Kansanvaltuuskunnalle ilmoittamatta poistuneet tehtävistään".

Jolleivät he viimeistään siihen ja siihen mennessä tule "selvittämään

asioitaan, menetellään heidän kanssaan olosuhteiden vaatimusten

mukaan", "ryhdytään heidän suhteensa kaikkiin toimenpiteihin, johon

(!) katsotaan tilanteen ja asioiden aihetta antavan."

Saa nähdä, noudattavatko päätirehtöri B. Vuolle ja ylitirehtöri K.

Snellman kutsua.

*

Myrkytettyjä jauhoja.

"Työmies" kertoo, että lahtarit Hämeenkylässä eilen aamulla ovat

räjäyttäneet erään Palinin torpan. Tämän, räjäytetyn torpan

paikalta on löydetty 2 säkkiä jauhoja, joiden "_luullaan_ olevan

myrkytettyjä". Yksi hullu taitaa paljon kysyä, mutta kysyisin

kuitenkin: Mitä ihmeen jauhoja ne olivat, jotka jäävät paikalleen,

vaikka torppa lentää ilmaan?

*

Palvelijattarien rintama.

Tahdon merkitä muistiin senkin, mitä "Työmiehessä" silloin tällöin

saattaa olla tottakin, ainakin siteiksi. Eräässä tosin hyvinkin

agitatooris-tarkoituksisessa kirjoituksessa "Palvelijattarien

kärsimykset" sanotaan:

"Usealta taholta on viime päivinä tullut valituksia,

miten hävyttömästi 'herrasväki' kohtelee palvelijoitaan.

Perhepalvelijattarien asema on aina ollut orjallista ja kaikkien

tuittupäisten rouvain oikkujen alaista, mutta nyt se on muuttunut

vallan kauheaksi. Isäntäväki syytää suustaan mitä solvauksia

tahansa palvelijoitaan kohtaan. Ennen toki riitti se, kun rouvat ja

emäntäpiiat haukkuivat, mutta nyt on näitten lisäksi tullut vanhat ja

nuoret herrat sekä neidit."

Luulen, että monet porvarirouvamme ovat ymmärtämättömyydessään

kasvattaneet niitä punaisia tyttöjä, joiden ilmiannon pelossa

heidän miehensä ja poikansa nyt piilevät perheissä, joissa ei ole

palvelijoita tai joissa ne paremman kohtelun vuoksi ovat "valkoisia"

tai ainakin "punavalkoisia". Pelkään, ettei tule kuuroille korville

kaikumaan kirjoituksen lopussa oleva yllytyshuuto: "Palvelijattaret,

seisokaa rohkeina rintamassa!"

*

Eräässä toisessa kirjoituksessa "Torpparivapautuksen oikeutus" on

tämmöinen kohta: "Hän (torppari) muokkasi, hänelle (maaruhtinaalle)

pellot, hän kokosi viljan aittaan, hän raatoi yöt päivät hovin

pellolla, vaikka halla turmeli oman niukan sadon. Se ei hovin herraa

liikuttanut. Hän laittoi hoviin öisin reet, rattaat, astiat y.m. Hän

puhdisti hovin pellavat. Hänen vaimonsa ja lapsensa kehräsi hovin

langat, kutoi kankaat, kokosi tuhkat, poimi marjat, pesi pyykit,

puhdisti huoneet, saaden itse ilottoman luolansa pimennossa niukkaa

leipää järsiä. Elon ilo katosi torppariorjain vaimojen ja lasten

katseista, kuolon kalpeus ne kelmennytti. Ennenaikaiseen hautaan ne

sortuivat. Ja uusi sukupolvi jatkoi raadantaa herkeämättä, vailla

toiveen kipinääkään paremmasta."

Semmoista ja sentapaista taustaa vastaan, joka ei ole liioiteltu, on

helppo saada ylistetyksi valtuuskunnan torpparilakia ja kiihoittaa

miehiä rintamalla sen voimassapysymistä puolustamaan.

*

Länsimainen sivistys ja "Työmies".

Tässä samassa kirjoituksessa on muuten kuvaus, näyte siitä, miten

sosialistihistorioitsija käsittää länsimaisen sivistyksen maahan

tuonnin ja sen siunauksen:

"Karusta korvesta raivasi suomalainen maanmies itselleen

peltotilkkunsa. Naapuri raivasi viereisestä alueesta, sitten

toinen, kolmas j.n.e. Niin syntyi kylä ja vihdoin pitäjä. Yhdessä

taisteltiin hallaa ja muita vaikeuksia vastaan. Kun talollisen poika

tai tytär kasvoi isoksi, jotta isän koti kävi ahtaaksi, menivät

nuoret loitommalle takamaalle. Siellä taas talous kohosi, kansakunta

lisääntyi. Lait ja järjestyksen ylläpitämiseksi laati säännöt kansa

itse maakuntakokouksessaan. Oli olemassa kansanvaltainen vapaus.

Yhdessä iloittiin, yhdessä kärsittiin.

"Tuli sitten vieras miekkamies, julisti, että te pakanat ette tunne

jumalaa. Me tuomme teille sen ja teemme tunnetuksi. Raatajakansa

tuumii: 'Meillä on itsellä jumalat, me emme teidän jumalianne

tarvitse!' Vieras kohotti säilänsä uhkaavana: 'Teidän on pakko

uskoa meidän kolmijumalaamme, jos henkenne on teille kallis',

ja osottaakseen totta tarkoittavansa, iski 'pyhä miekka' joukon

viattomia ihmisiä kuoliaaksi. Kun asema kävi näin uhkaavaksi, tuumi

yksi ja toinen: 'Jos tuota nyt sanoisi uskovansa heidän jumalaansa,

pääsisi heistä rauhaan.' Ja niin Kupittaan lähteen verensekainen vesi

tuli 'merkiksi', jolla suomalaisia rauhallisia raatajia otettiin

'taivaallisen itsevaltiaan alamaisiksi'. Nyt luulivat raatajat

rauhaan päässeensä, ja saavansa konnuillansa leipää tuottaa, ja

leipää syödä. Mutta valloittajalle _ei se ollut_ pääasia, vaan

pääasia oli kansan orjuuteen alistaminen. Valloittaja selitti: 'Maa

kuuluu minulle. Sinä saat nuo kauniit raivaamasi vainiot jättää

niille, kelle minä määrään.' Ja talonpojan hämmästykseksi tuli suuri

aatelisherra ja sanoi, että maa on 'kuninkaan lahjakirjalla' hänelle

annettu. Hänellä on 'laki' puolellaan. Hänellä on tähän maahan

'saavutettu oikeus.' Ellet hyvällä alistu, niin -- -- --.' ja taas

miekkaa heilutettiin talonpojan pään päällä.

"Talonpoika kummasteli. Olihan sen vieraan jumaluusopissa, että

lisääntykää, täyttäkää maa ja tehkää se alamaiseksenne. Kuinka tämä

on ymmärrettävää!

"Mutta kiiltopukuinen herra pyssymiesjoukon seuraamana pani hänet

'ymmärtämään', mitä merkitsee 'laki' ja saavutettu oikeus. Se

merkitsee, että hänen on jätettävä esi-isänsä koti ja kontu, ja

mentävä tuonne laitarämeikköön ja sieltä raivattava itselleen uusi

vainio. Herra rakennutti linnansa hänen entisille asuinsijoilleen.

"Karvasteli se talonpojan mieltä ja sai osan heistä vastarintaan

saavutettujen työnoikeuksiensa puolesta. Mutta saavutettujen

rosvo-oikeuksien omistaja pani pyssymiehet opettamaan entiselle

vapaalle talonpojalle, 'ettei esivalta miekkaa hukkaan kanna.' Veriin

hukkui vapaus, Ja suomalaisesta talonpojasta tuli -- torppariorja."

Omituinen sekoitus Lalli-romantiikkaa ja torpparitodellisuutta.

Tiistaina 5 p:nä helmikuuta.

Kuka maksaa kulut?

Kaiken sen, minkä tämä sota tulee maksamaan, saa Suomi itse maksaa.

Se ei tule mistään saamaan sotakorvausta. Voittaja saa suorittaa

voitetunkin sotakustannukset. Mistä ne rahat lopulta otettanee?

Suomen rikkauksista, metsistämme, sillä muuta rahanarvoistahan meillä

ei juuri ole. Onhan tosin vielä myöskin maa, pellot, niityt, s.o.

maanviljelys, se, mikä siitä saadaan irti. Ja sitten työ, etupäässä

työ. Työväki saa työllään vähitellen osaltaan ja suurelta osaltaan

maksella, mitä se on hävittänyt. Ilman työtä eivät luonnonrikkaudet

ole minkään arvoiset. Varsinkin tuottava työ siis saa ponnistaa

kaiken voitavansa. Se se lopulta saa maksaa kaiken.

Tarvitaan ennen kaikkea elintarpeita. Ne otetaan niiltä,

maanomistajilta ja maatyömiehiltä, jotka voivat niitä hankkia. Kaikki

sodat saa lopulta maanmies maksaa ja niin käy nytkin. Hänen laskuunsa

tätä taistelua käydään. Mutta samalla muidenkin työläisten. Kuluttava

työmies saa maksaa leivästä sille, joka sitä hankkii. Se leipä tulee

sitä kalliimmaksi, kuta vähemmän maamies sitä saa tuotetuksi. Kuta

suurempi hävitys on ollut, kuta enemmän on mellastettu, tuhottu,

poltettu, sitä vaikeampi on saada leipää. Ja kun teollisuus on

joutunut lamaannuksiin, täytyy sen palveluksessa olevain tyytyä

vähään ja ponnistella enemmän senkin velkoja maksaakseen. Ei siinä

enää riitä 8-tuntiset työpäivät. Kaikki menee entiselleen, pahempaan

päin. Hävitetty talo ei voi enempää, kuin mitä se voi.

*

Meidän tiemme.

"Teillä pitää aina olla se perustuslaki peränne alla. Ette uskalla

lähteä millekään matkalle istumatta ensin sen päälle, niinkuin

ryssä istuu ennen matkalle lähtöään tuolille huoneen perällä ja

vasta sitten lähtee liikkeelle." Muistelen jonkun sosialistin näin

sanoneen. "Niin juuri -- sanon -- se on meidän oikeudentuntomme,

omatuntomme, josta lähdemme ja jonka me aina otamme mukaamme.

Perustuslakitie on kyllä hiukan mutkallisempi, mutta parempi virsta

väärään kuin vaaksa vaaraan."

*

Metsä arvoton.

On muuten omituista, kuinka vähän merkitystä nyt oikeastaan on

sillä pääomalla, jonka kimppuun he käyvät ja tahtovat vallata.

Suomen suurimmalla kansallisomaisuudella metsällä esim. ei ole tällä

hetkellä mitään arvoa, sillä ei sitä voi syödä eikä myödä. Sen

ainoa ruoka-arvo olisi tätä nykyä petun ja -- marjain. Gutzeitin,

Kymiyhtiön, Ahlströmin liikkeiden kiinteimistöt ja irtaimistot ovat

siinä arvossa, mikä heillä on niistä saatua viljaa makasiineissaan

-- ja se ei ole paljon -- ja mitä saadaan kalaa järvistä ja jäniksiä

ja lintuja metsistä. Vaikka ne kuinkakin takavarikoitaisiin ja

yhteiskunnallistutettaisiin, muuta niistä ei saataisi irti kansalle.

*

Rauhan tarjousko?

Tänään kerrottiin, että Mannerheimin väki olisi lähtenyt liikehtimään

Mikkelistä Kouvolaa kohti. Eräs vallankumouksellisia lähellä oleva

venäläinen siviiliherra oli käynyt erään henkilön luona tarjoamassa

-- omasta puolestaan tietysti, mutta välillisesti Tokoin lähettämänä

-- rauhaa. Eduskunta voisi muka kokoontua. Sai vastauksen, että

valtiopäivät eivät tietysti voisi kokoontua, koska kansanvaltuuskunta

ei voisi mitenkään taata sitä, että ne saisivat rauhassa toimia ja

ettei edusmiehiä ammuttaisi tai vangittaisi, jos joku päätös ei olisi

punakaartille mieleen. "Eduskunta voisi kokoontua jossain muualla."

Kehoitettiin kääntymään Mannerheimin puoleen. Ehdotus nähtävästi oli

saanut alkunsa siitä, että täkäläiset ryssät eivät ole halukkaat

suuremmassa määrin lähtemään rintamalle.

*

Ylipäällikön valta.

Eräs sanitääri kertoi, että punakaarti ei salli Punaisen Ristin

auttaa valkoisia haavoittuneita. Ne ovat kansan asian vastustajia ja

niiden täytyy kuolla. P. R. vangittiin asemalla, vaikka sillä oli

itsensä ylipäällikkö Haapalaisen antama passi. Hänellä nähtävästi ei

ole mitään sanomista, jos kaarti on toista mieltä. On kai niin, että

kaarti yhä edelleen pakottaa mukaansa johtajat niinkuin ennenkin,

heti alussakin.

*

Nälkärintamalla.

Puhutaan niin paljon siitä, millä rintamalla ratkaiseva taistelu

tulee tapahtumaan -- Vilppulan -- Kouvolan -- Antrean. Minä luulen,

että se tulee tapahtumaan -- nälkärintamalla.

*

???

Kauheasti ne puuhaavat ja järjestävät ja kehuvat onnistuvansa,

mutta löyhältä se vielä tuntuu. Ei maata voida hallita niinkuin

puoluetta. Eivät ne tähän asti _ilman porvarillista apua_ ole tehneet

oikeastaan mitään muuta kuin järjestäneet oman agitatsioninsa

ja luokkataistelunsa. Eihän tässä tosin ole kysymys kovinkaan

suuresta yhteiskunnasta ja kai se olisi jossain määrin mennyt,

jos venäläisvallan jälkeen olisi päästy hiukan enemmän oman katon

alle, mutta kun kaikki, mitä uusi asema tuo mukanaan, on luotava

samalla kertaa, kaikki sisäiset ja ulkonaiset asiat. Toivooko ne

ehkä sittenkin porvarillisilta apua? Ilman sitä tämä ei mene. Mutta

kuinka on mahdollistakaan sitä saada? Mikä on heidän ohjelmansa,

jota he tahtovat meidät toteuttamaan? Eihän siitäkään ole muuta

tietoa kuin vain fraaseja. Pitäisikö meidän yleensä vain olla heidän

juhtinaan vetämässä, minne kuski käskee, ja sillä vauhdilla, minkä

kansan ruoska määrää? Niin tekevät raakalaisvalloittajat: mongoolit,

turkkilaiset -- hunnit. Eivät ne kyenneet eivätkä nämä kykene luomaan

mitään korkeampaa ja parempaa kulttuuria, ne osaavat ainoastaan

hävittää ja istua patainsa ääressä, niin kauan kuin se porisee.

*

Tuumiskeluja tulevaisuudesta.

Välistä alkaa minusta näyttää, kuin porvarien _täydellinen_ voitto

kuitenkin olisi heille itselleen vaarallisin. Täytyy ehkä kauankin

turvautua kivääreihin ja kuularuiskuihin, ja silloin on hyvin lähellä

vallan väärinkäyttö ja voitetun voimien vähäksyminen, niinkuin

on ollut tähänkin asti. Ettei tämä vain päättyne porvarilliseen

sotilas-diktatuuriin! Vaikka järjestys palautettaisiin, vaikka

eduskunta ja hallitus taas pääsisikin toimimaan, täytyisi sitä

kaikkea tukemassa olla valkoinen armeija. Eikö tästä armeijasta synny

jonkunlainen pretoriaani-joukko, joka yhtäkkiä voi panna toimeen

vallankaappauksen tai joka ainakin painaa hallitusta ja eduskuntaa

mieleisiinsä päätöksiin? Kyllä meillä on sellaistakin suuntaa.

Jos aseet voittavat, niin on se pääasiassa maalaisväestö, pohjalaiset

ja muut talonpojat, jotka ovat hankkineet voiton ja vuodattaneet

verensä sen puolesta ja kai myöskin, ainakin osaksi, tahtovat korjata

voiton hedelmät. Ne sanelevat rauhanehdot edukseen ja palkakseen.

Uuteen eduskuntaan kaiken varmaan tulee voimakas maalaisaines,

maalaisliitto tai kansanpuolue sulattaa itseensä osan entisiä

puolueita. Jos meillä olisi sopiva kuninkaan alku, ei tiedä, vaikka

sen huutaisivat kuninkaakseen.

Se nyt on varma, että tuottajat ja kuluttajat joutuvat vastakkain

ainakin elintarveasiassa, ellei viljaa ruveta saamaan muualta.

Käy vielä niin, että teollisuusherrat ja työväki, joka elää

teollisuudesta, joutuvat yhteisine leipäetuineen maanomistajain

ja kalastajain etuja vastaan. Maaseudullahan ovat raaka-aineet

ja tuotantolähteet, metsät, pellot ja järvet. Maareformi tulee

polttavaksi kysymykseksi. Vaaditaan maan pakkoluovutusta

viljelykselle, sekä valtiolta, yhtiöiltä että yksityisiltäkin.

Siihen maanomistajat eivät suostu hyvällä. Ehkä maalaisten nousu

vaistomaisesti on siitäkin aiheutunut.

Tuo reformi on kuitenkin pantava toimeen, sillä epäkohdat siinä

suhteessa ovat kai suurena syynä siihen, mitä on tapahtunut. Maa

täytyy saada viljellyksi, täytyy palata maahan. Teollisuuden,

varsinkin puutavarateollisuuden täytyy ymmärtää tämä ja taipua oman

tappionsakin uhalla.

*

Terrori lisääntyy.

Kerrotaan, että joku tänään ammuttiin Eiran luona. Niitä kaatuu tuon

tuostakin. Niitä ammutaan kuin kulkukoiria, rauhallisia miehiä,

joilla ei ole muuta syytä, kuin että ovat kuuluneet suojeluskuntaan.

Tämä lienee ollut joku entinen poliisi, järjestyksen valvoja virkansa

puolesta. Hän on nyt pahempi kuin pahantekijä. Jokainen tällainen

teko tietysti kiihoittaa kostoon, verikostoon.

Toisia etsitään heidän kodeistaan ja murhataan. Näin tänään mustan

auton, punainen lippu, Rehbinderin tiellä -- vietiinkö ketä? Nuo

autot, ainoat, joita kaduilla liikkuu, ovat kuin vankivaunuja,

mestauskärryjä, joissa kuletetaan jo ennakolta kuolemaan tuomituita.

Niiden hyrinä saa minut aina säpsähtämään ja sydämeni täyttymään

inholla.

*

Venäläiset.

Venäläiset eivät kuulu enää viitsivän vartioida edes omaa pesäänsä,

Keisarillista linnaa, vaan täytyy sitä punaisten vartioida.

*

Kyllä ne tietää.

Eräs sosialisti esitti keskustelussa tänään väitteen, että

vallankumous voittaa, jos ryssät lähtevät eivätkä ota osaa

taisteluun. Punaisten armeija tosin miesluvultaan vähenee, mutta

samalla heikkenee myöskin valkoisten rintama, sillä valkoiset on

saatu liikkeelle ryssää vastaan eikä suuri osa heistä tahdo taistella

omia kansalaisiaan vastaan. Voi olla. Mutta kyllä kansa siellä

tietää, mistä on kysymys. Se puolustaa omaa äänioikeuttaan, omaa

valtaansa harvainvaltaa vastaan eikä laske aseitaan, ennenkuin se on

taattu, ennenkuin eduskunta taas voi toimia ja sen asettama hallitus

on katon alla ja tunnustettuna. Kyllä siellä, Pohjanmaalla, Savossa

ja Karjalassa, tiedetään, että jokainen pisara verta vuotaa ryssän

pistimellä isketystä haavasta, että jokainen kanuuna mölisee venättä,

että ne ovat ryssän kuulat, jotka rapisevat. Niin kauan kuin tätä

taistelua kestää, taistellaan sitä punaisten puolelta ryssän aseilla

ja ryssän asian hyväksi. Köyhälistön asia on kyltti! Ryssäläiset ovat

upseerit, ryssäläinen komennuskieli ja yleensä koko komento.

*

Tunnelmia.

Onko vain tilapäistä "tunnelmaa", optimistinen välitila,

hermostostani riippuvainen, että tuntuu rauhallisemmalta ja

valoisammalta? Onko tämä vain tyyntä myrskyn edellä? Räjähtääkö

huomenna jotain?

Milloin taas tullee aika, jolloin voin kirjoittaa jonkun "lastun"?

Olisi nyt draaman aiheita, joka osaisi niitä käyttää.

Tuntee tarvetta lähteä liikkeelle, moralistina, lähetyssaarnaajana ja

saarnata vanhoja totuuksia, tekstinä päivän tapahtumat. Mikä ääretön

määrä ainehistoa ikuisten aatteiden valaisemiseksi -- ja uudelleen

opettamiseksi!

*

He uskovat kykenevänsä.

Vallankaappaajat näyttävät melkolailla hölmistyneen siitä, että

maan virkamiehistö ja sivistyneistö niin yhtenäisenä rintamana

asettui vallankumousta vastaan ja kieltäytyi sitä millään tavalla

avustamasta. Ällistyksestä päättäen he olivat odottaneet toista.

Kun Saksassa on niin paljon sivistyneitä, varsinkin sivistyneeseen

köyhälistöön kuuluvia sosialisteja, niin miksei sitten meillä? Onhan

meilläkin tällaista köyhälistöä. Olisi luullut, että heidän jo oman

etunsakin vuoksi olisi luullut pitävän ymmärtää, etteivät he ainakaan

tulisi menettämään mitään, jos täällä nyt päästäisiin rakentamaan

parempaa yhteiskuntajärjestelmää. Heillä ei ole mitään hyötyä

suurkapitalistisesta yhteiskunnasta. Heidän jälkeläisilleen tulisi

siinä ainakin kolmannessa ja neljännessä polvessa kurjemmat olot kuin

sosialidemokraatisessa. Näin tuumiskellaan tänään "Työmiehessä".

Mistä nyt johtuu tämä mieliala sivistyneiden keskuudessa? kysyy

kirjoittaja. Siitä, että sivistykseen osallisiksi pääsevät

enimmäkseen vain varakkaat tai varakkailta saamiensa lukulainojen

avulla koulua käyneet köyhät. Kaikki he omistavat kouluissa yläluokan

hengen. Saamansa "sivistys" sitoo heitä herrasleiriin. Mutta millä

tavalla saadaan heihin tuo henki? "Sen kehittämiseen käytetään

varsinkin uskonnon ja historian opetusta, jopa kielten opetuksenkin

yhteydessä."

Sen syvemmälle ei tämän tutkijan silmä tunge niiden sieluntilan

tutkimisessa, jotka lainkuuliaisina ja isänmaallisina kansalaisina

eivät ole voineet antautua kapinaa millään tavalla kannattamaan.

Mutta välipä heistä. Tullaan me toimeen ilmankin heitä. Kun

tutkintoja suorittaneet kieltäytyvät, niin tulevat niitä

suorittamattomat heidän toimiinsa.

"Pystyvätkö he?" kysyy "Työmies" ja vastaa: "Tietenkin on useita

tehtäviä, joihin vallankumous ei saa oikein kykeneviä heti alussa

ja joissa tapahtuu kahnausta ja seisausta. Työläisissä on kuitenkin

elämän kovassa koulussa monenlaisiin töihin tottuneita. Heidän

soveltumiskykynsä, kekseliäisyytensä ja kätevyytensä on suuri. Monet

uudet toimet ovat sellaisia, että niitä voi vähän perehdyttyään

hoitaa tavallinen kuolevainen. Vaikka siis tulee olemaan osaksi

suuriakin vaikeuksia, niin asiat tulevat kuitenkin hoidetuiksi,

tietysti toisella tavalla kuin ennen, mutta toinenhan tulee

järjestelmäkin olemaan, ja toiset asiat heti alussa hyvin, toiset

myöhemmin ainakin tyydyttävästi. Vanhan järjestelmän toimihenkilöt,

jotka ehkä luulivat saavansa lakolla ihmeitä aikaan, voivat tulla

huomaamaan, etteivät he olleetkaan niin tarpeellisia. Usea heistä voi

jäädä syrjään pitkäksi ajaksi, jos vallankumous tuottaa työväelle

pysyvän voiton."

On liikuttavaa, että he todella uskovat voivansa suorittaa urakan,

jonka ovat ottaneet... "Maltahan, tässä vielä näytetään!" Asento on

hyvä, ryhti oivallinen. Mutta ah, ollaan vasta taipaleen alussa,

pöyhkeillään kannella. Jahka joudutaan ulapalle, aallokkoon ... näen

meritautisia makaavan kannella ja kannen alla, kapteenit ja miehistöt

ja masinistitkin. Kone pysähtyy, tuuli painaa karille. Haaksirikko.

Rannalla odottaa entinen miehistö, lakossa ollut sivistyneistö,

pelastaakseen, mitä pelastettavissa on.

*

Myöntävät alottaneensa.

On tätä nykyä niin paljon kaikenlaisia "neuvostoja" ja

"pääneuvostoja" ja "valtuuskuntia" ja "järjestöjä" ja "osastoja",

etten tahdollani parhaimmallakaan pääse selville siitä, kuka on kukin

ja mikä on mikin. Pitänee kai ne kerran iskeä päähänsä, jos tätä

kauan jatkuu. Mikä lie tuokaan "Sosialidemokraatinen Puolueneuvosto",

joka on eilen "nykyisen aseman johdosta päättänyt" jotain tavattoman

tärkeää siitä päättäen, että selonteko siitä on varustettu kauhean

lihavalla kahden palstan otsakkeella.

Ei se näykään oikeastaan mitään "päättäneen", se vain

antaa, "ohjeita" Työväen Pääneuvostolle ja itselleen

Kansanvaltuuskunnallekin. Ohjeita on kymmenen.

Muuan on se, että Suomelle on laadittava kansanvaltainen

valtiosääntöehdotus, joka mahdollisimman pian on asetettava kansan

äänestyksen alaiseksi. Saisiko Suomen kansa siis todellakin kerran

sanoa oman sanansakin vallankaappauksesta sen tekijöille? Kun ei vain

kurki kuolisi, ennenkuin suo sulaa.

Punainen kaarti on katsottava valtion armeijaksi ja sen vakinaista

aseellista voimaa on vähennettävä vasta sitten, kun työväen edut

näyttävät "vakavasti turvatuilta". Kaarti siis tulee olemaan aseissa

ainakin niin kauan, kunnes on saatu tuo mieluinen valtiosääntö. On

siis olemassa ennakko-ohje valkoisten varalle, kun he voittavat. Ei

ole oikeutta mukista, kun he voitettuaan pitävät väkensä pystyssä --

siksi, kunnes heidän etunsa ovat vakavasti, oikein vakavasti turvatut.

Nämä vallankumouksen tekijät ovat yhtä mittaa toitottaneet, että

työväki tarttui aseihin itsepuolustukseksi. Nyt puolueneuvosto

paljastaa vallankumouksen todellisen syyn. Kumous ei johtunutkaan

siitä satunnaisesta seikasta, että porvaristo aikoi hyökätä,

vaan oli "historiallinen välttämättömyys". Työväenluokka on

noussut "muuttamaan yhteiskunta- ja valtiojärjestyksen perusteita

kansanvaltaisemmiksi". Kaiken yhteiskunta- ja valtiojärjestyksen

perustana meillä oli mitä kansanvaltaisin parlamenttarismi. _Sitä_

perustaa siis noustiin muuttamaan. On siis olemassa positivinen

ohjelma täksi kansanvaltaisemmaksi perustaksi, jonka toteuttamiseksi

täytyy tarttua aseihin. Kai saadaan pian nähdä, kummoinen tämä

ohjelma on.

Ja vielä kerran: vallankumous ei siis ollut itsepuolustusta, vaan

hyökkäystä erikoisen tarkoituksen saavuttamiseksi.

*

Ursin ja koulupojat.

Turun "Sosialisti" kertoo, että "kun toveri, tohtori Ursin meni

opetustunnilleen sikäläisessä suomalaisessa klassillisessa lyseossa,

poistuivat oppilaat mielenosoituksellisesti luokalta. Toisella

tunnilla saapuivat he luokalle, mutta 'herraskaisten häpeämättömyyttä

osoittavalla röyhkeydellä huusivat tohtori Ursinin alas'." Teko

on lehden mielestä häpeällinen ja siveellisesti pöyristyttävä.

"Harmaahapsista kunnon miestä ovat kohdelleet kuin alhaisen rikoksen

tehnyttä. Miestä, joka aatteelleen uskollisena on koko elämänsä

ahertanut kansansa onnellisempi tulevaisuus päämääränään. Koko

valistunut Eurooppa luo kunnioittaen katseensa tähän samaan mieheen

-- vähätietoiset, röyhkeät herraspojat ajavat hänet täältä pois

omasta työhuoneestaan."

Valistunut Eurooppa ei tuota kunnioittavaa katsetta luodessaan tiedä,

mitä Turun pojat tiesivät harmaahapsisen viimeaikaisesta toiminnasta

kansansa onneksi.

*

"Svinhufvudin rintama."

Tällä kauniilla nimellä kunnioittaa eräs kirjoittaja tämän päivän

"Työmiehessä" sitä passiivista vastarintaa, johon on ryhdytty ja

joka viimeksi on ilmennyt siinä, että työnantajat, kauppiaat y.m.

lakon päätyttyä eivät ole panneet töitä käyntiin. Nähtävästi on

tämä vastarinta vallankumouksellisille tullut suurena yllätyksenä.

Hän koettaa uskotella, että vastarinta ei tule onnistumaan ja että

rintama pian murtuu. Työnantajat yrittävät kyllä nyt "äkäpäissään

suunnitella muka samaa keinoa, kuin mitä me olemme käyttäneet,

yrittävät pakottaa työväestöä luopumaan vaatimuksistaan. Mutta se on

mahdotonta. Suurlakkokeinon käyttäminen on mahdollinen ainoastaan

työväenluokalle siksi, että se pitää liikkeellä koko yhteiskunnan

monimutkaisen koneiston. Riistäjät eivät voi tuntea mitään vastaavaa

keinoa."

Kirjoittaja kyllä myöntää, että työnantajain menettely synnyttää

sekasortoa. Mutta kun hallitusnyörejä nyt hoitelevat työväen

luottamusta nauttivat miehet ja kun niiden takana seisoo

yksimielisenä kansan suuri enemmistö, niin työnantajain jäykät

niskat kyllä pian nujerretaan. Se tapahtuu siten, että tärkeimpiä

teollisuuslaitoksia tullaan ottamaan yhteiskunnan huostaan. Olisihan

tässä oikeastaan jo "työnnyttävä" yhteiskunnalliseen vallankumoukseen

kokonaisuudessaankin, jos vain Keski-Euroopan maissa se vallankumous

olisi suoritettu. Mutta pian se kuitenkin tapahtuu, "jotakuinkin

lähiaikoina".

Näin siellä haaveillaan, uskotaan ja uskotellaan. Svinhufvudin

rintama samaan aikaan vain lujittumistaan lujittuu. On turvallista

keskellä kuulasadettakin laskeutua levolle sen taa sillä

iltayötoivotuksella, että kestäköön yhtä hyvin Mannerheiminkin

rintama.

Keskiviikkona 6 p:nä helmikuuta.

"Ei edes tsaarin aikana ollut tämmöistä sorto- ja pakkovaltaa", se on

tätä nykyä kaiken laulun alku ja loppu.

*

Liekö räikeämpää väkivaltaa, kuin että vanhat, harmaantuneet

virkamiehet, jotka ovat vannoneet valan olla kuuliaiset maan

lailliselle hallitukselle, vastoin tätä vannomaansa valaa tahdotaan

pakottaa tekemään työtä käskettyä. Samalla se on mitä ilmeisin

köyhäntodistus. Ne, jotka lähtevät liikkeelle parantaakseen ja

uudesti luodakseen tätä yhteiskuntaa, eivät kykene omin päin

astumaan edes ensimmäisiä askeleitaan, vaan tarvitsevat opastusta

niiltä, jotka he tahtovat syrjäyttää. Se on aivan samaa kuin vaatia

valloitetun maan kansalaisia ilmaisemaan sotasalaisuuksia, olemaan

oppaina, jopa tarttumaan aseihinkin.

*

Juttu.

Kerrotaan -- luultavasti tekaistu -- juttu siitä, kuinka punaisten

veturi Nikkilän mäessä Porvoon radalla pysähtyi, kun pyörät alkoivat

pyöriä paikallaan, samalla kun valkoiset vimmatusti ampuivat.

Täytyi lopulta palata takaisin Keravalle. Kiskot olivat voidellut

vaseliinilla. Tuommoiset jutut hetkeksi virkistävät mieltä. Toivon

niitä kuulevani, vaikka niissä olisikin totta vain siteiksi.

*

Salamurhia.

Eräs tuttava, joka asuu Kottbyssä, kertoi, että siellä tuon tuostakin

pamahtelee ja että tavataan miehiä kuolleina metsissä. Luultavasti

ne ovat useimmittain yksityisiä kostomurhia, joita nyt tehdään

yleiseen laskuun. Jokainen sellainen laukaus on yksi naula lisää

vallankumouksen omaan kirstuun.

*

Suhteemme Saksaan.

Erään tuttavan luona. Hän on vakuutettu siitä, että Englannilla on

sormensa mukana Suomen vallankumouksessa. Kun ei Englanti enää muuten

voi vahingoittaa Saksaa, koettaa se vahingoittaa sitä bolshevismilla,

avustamalla sen leviämistä Suomen kautta Skandinaviaan ja sitä

tietä Saksaan, heikontaakseen Saksaa sisällisesti. Englanti muka

antaa rahaakin. Se olisi Suomeen nähden katala teko, mutta kyllä

ymmärrettävää ja "näköistä". Englanti näkee ja tietää, että me

kaikessa tapauksessa luisumme Saksan syliin.

On ollut liikkeessä huhu, että Saksa olisi kieltänyt apunsa. Tämä

tuttavani on vakuutettu, että tämä tieto on perätön. Sotapuolue on

Saksassa sillä kannalla, että on päästävä lähelle Pietaria, jota

vastoin liikemaailma ehkä tahtoisi rauhan solmittavaksi pikemmin,

jotta pian päästäisiin kauppasuhteisiin eikä siis olisi kiristettävä

välejä liiaksi Suomen tähden. Sieltä tulevat nyt kuitenkin "pojat" ja

tulee myös aseita.

-- Suhteet Saksan kanssa ovat saatettavat niin läheisiksi kuin

suinkin -- _vaikka sieltä saataisiin prinssikin_ -- jotta meillä

olisi rauhankin aikana panna sulkuja venäläiselle maanalaiselle

invasionille.

-- Entä saksalainen invasioni?

-- Se ei ole niin vaarallinen, koska saksalaiset ovat kauempana ja

koska se olisi kulttuuri-invasionia, sivistystason korottamista.

Vaikka he meitä aineellisesti vallitsisivatkin, he samalla meitä

kouluuttaisivat, opettaisivat, järjestäisivät, neuvoisivat tekemään

työtä. Nuo toiset nylkisivät, hävittäisivät, vetäisivät omalle

tasolleen.

*

Sama tuttavani luulee, että Mannerheim jättää Tampereen rauhaan,

kunnes saa Kouvolassa radan eristetyksi Pietarista.

*

Punaisten venäläiset upseerit.

Saavatko punaiset apua vanhoilta tsaarivallan upseereilta? Jos

he ja heidän väkensä täällä voittavat, jäävät ne kaikki tänne

olemaan ja komentamaan ja vaatimaan palkkojaan. Punaisten on vaikea

saada heidät tilitetyiksi ja lähtemään. He jäävät tänne heidän

seisovaksi palkkasoturiesikunnakseen. Jos taantumus Venäjällä

pääsee valtaan, ovat he varmasti sen ostettavissa. Varsinkin

silloin, jos vallankumous pääsee järjestymään siellä pysyväksi

kadettihallitukseksi ja sen etu vaatii Suomen riippuvaisuutta. Ne

ovat ja pysyvät täällä ja antavat palttua työväen asialle, jos

se joutuu ristiriitaan heidän omain asiainsa kanssa. Ja siinä

meni työväen asia ja Suomen itsenäisyys. Nyt taistellaan _sekä_

kansallisen Suomen itsenäisyyden _että_ myöskin Suomen kansallisen

sosialismin puolesta. Mannerheim taistelee lopulta Mannerinkin

puolesta.

*

Viipurista.

Tapasin erään rouvan, joka tuli Viipurista. Siellä jo otetaan

elintarpeita yksityisiltä. Hackmannilla on viety ruoka pöydästäkin ja

jätetty vain hiukan viiniä rouvalle.

Oli ollut tarkastus rouvan asunnossa. Eräs tarkastajista, nuori mies,

oli hävennyt asettaan ja sanonut olleensa pakotettu siihen tarttumaan.

*

Erään Varakkaan miehen luona.

Olin tänään erään varakkaan miehen luona, jolla on oma huvila.

Koti kuin linna, mitä komein ja hienoin. Kaikki mukavuudet. Eikä

missään tunnu niin turvattomalta kuin täällä. Sinne ne semmoisiin

taloihin tietysti tulevat ensiksi tarkastamaan ja takavarikoimaan.

Palvelijat eivät ole varmoja, vaikka niillä on vähän työtä ja hyvät

palkat ja kaikki samat mukavuudet kuin herrasväellä. Ensimmäinen

punakaartilainen hetken tuttava voi panna pyörälle tytön pään ja

villitä hänet; hän ei usko mitään siitä, mitä herra tai rouva, heidän

hyväntekijänsä, sanovat. Ja vaikka herra olisi työmiehilleen kuinka

ystävällinen tahansa, vaikka hän juttelisi, vaikka välit näyttäisivät

olevan kuinka hyvät tahansa... Ei auta koettaa olla alentuvainen,

ei toverillinen, sillä se tosi-asia, että _on_ rikkautta, että ne

katsovat sen itseltään tai vertaisiltaan otetuksi, että ne sen

yli näkevät toisia pahempia herroja ja lapsuutensa, sukulaistensa

kurjuuden -- sille ei voi mitään, se juopa ei mene kiinni. Sen yli

voidaan vain rakentaa väliaikainen silta, joka voi hajota ensi tulvan

tullen. Niitä siltoja maailmassa rakennetaan ja tuhotaan, alituisessa

vaihtelussa. Ei auta sillat kuilujen yli. Kuilut ovat täytettävät,

jottei siltoja tarvittaisi.

*

Ryssän rumpu -- ainakin pärisee.

Eräs venäläinen matruusi on sanonut jollekin, että on vain 200

venäläistä, jotka menevät rintamalle. Eivät ikinä tule pommittamaan

Helsinkiä. Eivät voisikaan, sillä kaikki kanuunat ovat epäkunnossa.

Tulee telefoonitieto, että venäläiset pakenevat Tampereelta ja

Riihimäeltä kauhun valtaamina. Liekö "hyödyllinen valhe"?

Ei ehkä niinkään valhe, päättäen siitä yllytyksestä ja nostatuksesta,

joka näyttää olevan tarpeen. "Isvestija" lyö eilen suurta rumpua:

"Ja me, venäläiset sotajoukot, meidän on välttämättä sekaannuttava

riehuvaan taisteluun. Se meidän täytyy tehdä ensiksikin sentähden,

että porvariskaarti on käynyt meidän joukko-osastojemme kimppuun ja

riisunut ne aseista. Toiseksi saattaa meidät ottamaan osaa taisteluun

punaisen kaartin ja valkoisen rosvojoukon edustajien välillä se, että

me vallankumouksellisina ja sosialisteina sekä samalla tasolla ollen

olemme pakoitettuja seisomaan niiden riveissä, jotka vuodattavat

vertansa työn punaisen lipun ja sosialismin edestä taistelevien

puolesta, välittämättä siitä, kuka taistelee, suomalainenko,

itävalta-unkarilainen, ruotsalainen tai romanialainen, katsomatta

siihen, missä taistelu tapahtuu, Venäjälläkö vai Suomessa, Saksassako

vai Ruotsissa. Työläisten edut ovat yhteiset. Työläisten rintaman

porvareita vastaan tulee olla yhteisen, kansainvälisen. Ja pääasiassa

tämän vuoksi me emme saa istua ristissä käsin."

Ja joku arvattavasti pietarilainen sotilaskomisario kipinäsähköttää

Suomen aluekomitean puheenjohtajalle Glasunoville:

"Seisokaa viimeiseen saakka! Ponnistakaa kaikki voimanne! Kiireesti

lähetetään ja muodostetaan lentäviä tykeillä varustettuja

sissiosastoja jokaisen seudun suojaksi. Vielä kerran toistan, kootkaa

kaikki voimat, apu tulee, on välttämätöntä mitä pikemmin lyödä

hajalle valkoinen kaarti."

Kuta enemmän tämmöistä, sitä parempi meille. Kuta selvemmin ryssä

kannattaa punaisia, sitä pahempi heille.

*

Joukkomurhat alkavat.

Kaukaan vanutehtaalla Jokelassa oli yleensä ollut hyvät välit

työmiesten kanssa. Lakko oli loppunut ja työ alkanut. Ilmaantuu

seinään julistus, että aseet ovat annettavat pois. Joku herroista

pysähtyy sitä lukemaan ja repäisee sen pois moittien, että mitäs nyt

täällä semmoisia, eihän täällä kenelläkään ole sellaisia aikeita.

Jonkun ajan kuluttua piiritetään konttorirakennus ja insinööri

Wahlberg menee ulos rappusille. Ainoastaan kahdella miehellä on

kivääri. Kuuluu huuto: "Kädet ylös!" -- "Ei!" -- Silloin kuuluu

komennus: "Ammu!" Kuula menee ohi. Wahlberg sanoo, että koska asiat

on niin, niin hän antautuu ilman muuta. Kassööri Bauer tulee ja

moittii ampujaa: kuinka on mahdollista, että hän ampui aseetonta

miestä? Ampuja vastaa: "Kun käsky kuului, niin täytyi."

Työmiehet alkavat vaatia palkkaansa lakkoajalta. Osoitetaan

kirjoista, ettei ole rahaa niin paljon kuin tarvittaisiin. Kassööri

pakotetaan lähtemään Helsinkiin hankkimaan rahaa. Hän lähtee sinne

punaisten saattamana, saa rahat suurella vaivalla ja jää itse

Helsinkiin. Jonkun ajan kuluttua hän lähtee takaisin Jokelaan, jossa

ei ole hevosta saatavana, vaan täytyy hänen, rouvansa kanssa, kulkea

jalkaisin. Tällä matkalla hän kuulee, että kaikki insinöörit ja

toimihenkilöt, Wahlberg, Lindfors, Lanko ja Dahlström ovat tapetut.

Kun rahat olivat saapuneet ja palkkain maksun piti alkaa, ilmestyi

40 punaista Hyvinkäältä. Syntyi jotain sananvaihtoa Wahlbergin

kanssa, joka oli kiivas ja kopea mies, hänet ja muut vietiin ulos ja

ammuttiin. Ruumiit heitettiin pumppukaivoon. Siellä ne olivat monta

päivää. Punaiset veivät kassan ja työväki jäi ilman. Eräs vanhempi

työmies koetti pelastaa W:n, mutta onnistumatta. Erään toisen hän

kuitenkin sai pelastetuksi vakuuttamalla, että se mies on aina ollut

hyvä työmiehille, kaikkein parhaimpia.

Olivat piirittäneet W:n huvilan ja pitäneet asetarkastuksen ja

syöneet ja juoneet. Rouva oli kuullut laukaukset.

W:n ruumis saatiin vihdoin ottaa kaivosta. Häntä oli ammuttu sydämeen

ja kättä ja vatsaa viilletty pistimellä.

Vanuteollisuus on uusi Suomessa, ins. Wahlberg oli ainoa spesialisti.

Tehdasta ei voida panna käyntiin.

Olivat sitten ottaneet haltuunsa tehtaan, karjan, ruokavarat,

hevoset. Ratsastelleet hevosilla. Kerran syntyy pakokauhu, huudetaan:

"Kaarti tulee!", kaikki miehet katoavat. Olivat luulleet Mäntsälän

valkokaartin tulevan.

*

Asejuttu.

Eräs matruusi oli luvannut myödä aseita jollekin valkoiselle ja

kutsunut hänet silloin ja silloin asuntoonsa. Saatuaan asiasta vihiä

punaiset menevät yöllä tarkastamaan matruusin asuntoa. Matruusi

huutaa oven takaa, ettei hän päästä ketään sisään, jollei ole mukana

aluekomitean määräämää. "Se on mukana!" Tarkastajat päästetään

sisään. Matruusi puhuu jotain venäjäksi toiselle, luvaten luultavasti

osaa voitosta. Tämä toinen silloin selittää punaisille, että tässä on

ilmeisesti erehdys, ettei aseita ole, ettei tarkastusta saa pitää, ja

tarkastuksen täytyy päättyä siihen.

*

Pikakuva.

Hirveä sekasorto senaatissa, jossa joidenkin senaattorien sanotaan

asuvankin perheineen. Käytävät täynnä punakaartilaisia ja tupakan

savua. Sirola syöksee ovesta ja kiljuu ja riitelee: "Talo miehiä

täynnä eikä saa yhtä lähettiä liikkeelle!" -- joku riitelee ja

väittelee vimmatusti hänen kanssaan.

*

Toistupaiset.

On jo kauan luultu tiedettävän, että vallankaappauksen tielle

alussa lähti ainoastaan osa sos. dem. puoluetta. Tämän päiväinen

"Työmies" sen avoimesti myöntää, koettaessaan saada tähän asti

haluttomat liittymään riveihin. Haluttomuus näyttää olevan niin

suuri, että ne eivät tahdo ryhtyä edes kunnallisiin tehtäviin,

"koska he olisivat tahtoneet asiat järjestettäviksi uusien

kunnallislakien mukaan toimitettavien kunnallisvaalien kautta."

Tekopyhästi "Työmies" on olevinaan sitä mieltä, että "sillä tavalla

asiat ovatkin järjestettävät, niin pian kuin se käy mahdolliseksi."

Nyt se ei vielä ole mahdollista m.m. -- "jo siitäkin syystä,

ettei uusia vaaliluetteloita ole olemassa." Kunnan asiat ovat

kuitenkin hoidettavat. Puoluetoverien pitäisi ottaa siihen osaa

"riippumatta siitä, mikä käsitys heillä kullakin on nykyisestä

vallankumoustaistelusta ja työväen diktatuurista."

Tuo toistupainen ryhmä, josta lisäksi vielä sanotaan, että se

"valtiolliseen taisteluun nähden on ankarasti parlamentaarisella

kannalla", mahtanee olla melkoisen suuri, koska "Työmiehen"

täytyy ottaa se huomioon siihen määrin, että sen on pakko myöntää

sen olemassaolo. Semmoinen ei yleensä kuulu lehden taktiikkaan.

Parlamenttaarinen ryhmä näyttää olevan niin suuri, että ilman sen

apua ei voida tulla toimeen. Kivääriä näiden "laillisen omantuntonsa

vuoksi kieltäytyneiden" käteen ei tyrkytetä. Heille tyrkytetään vain

kunnallisia tehtäviä.

Vaikka äsken isoisesti kehaistiin, että me kyllä hoidamme asiat, nyt

melkein ruikutetaan, että ne menevät päin mäntyyn. Porvarit tekivät

lakon, on saatava nämä puoliporvarit rikkureiksi. Kunnallisten

asiain hoitaminen sellaisessa suurkaupungissa kuin Helsingissä on

"raskas tehtävä työväelle". Meillä ei ole "käytännöllistä kokemusta

kunnallishallinnon tehtävissä". Työvoimat "joutuvat nyt kovalle

koetukselle, kun täytyy omin avuin pitää kunnallista koneistoa

käynnissä." Kunnan arkuissa ei ole rahaa. Kaupungin menot nousevat

7 milj. markkaan kuukaudessa. "Lainoja ottamalla on siis nykyisin

koetettava raha-asioita järjestää."

Sopiihan koettaa. Liekö Mannerilla vielä mitä lainata? Vai antaneeko

Lenin luottoa?

Mutta kai ne nyt nuo kieltäytyjät ennemmin tai myöhemmin kuitenkin

saadaan tukahduttamaan "laillisen omantuntonsa" äänen. Tähän asti

siitä äänestä tuskin on kuulunut kuiskaustakaan.

*

Tapetaan, tuhotaan, kidutetaan...

Joka kerta kun minä luen heidän lehdistään jonkun kehoituksen

inhimillisyyteen sodankäynnissä, säpsähdän ja päätän, että taaskin

he siis tietävät tapahtuneen jotain, josta ovat estävinään,

peseytyvinään puhtaaksi. Tänään tehdään selkoa "kansainvälisestä

oikeudesta ja sotatavoista", mutta melkein sillä tavalla, kuin

pidettäisiin niiden noudattamista vain hurskaana toivomuksena,

ei velvoittavana pakkona. Tämä sota on kansalais-sota ja samalla

luokkasota, jossa on vaikea sovelluttaa sodan sääntöjä esim.

"taisteluun osaaottamattomiin nähden". Kun kuitenkin "saattaa olla

hyödyllistä" niistä jotain tietää, ne nyt julaistaan. "Hyvä olisi,

jos _varsinkin päälliköt_ leikkaisivat ne muistiin ja lomahetkinä

niistä miehistönkin kanssa _keskustelisivat_."

Siitä päättäen, että ovat kieltävinään käyttämästä räjähtäviä

luoteja, on niitä käytetty; -- tappamasta aseensa luovuttanutta,

suojatonta tai haavoittunutta vihollista, on niitä tapettu; --

vihollisen omaisuuden tuhoamista tai ottamista, on sitä otettu ja

tuhottu; -- vankeja häpäisemästä ja kiduttamasta, on heitä häväisty

ja kidutettu; -- käyttämästä väärin valkoista lippua, neuvottelijan

merkkiä, on niin tapahtunut.

*

Haapalaisen päiväkäskyt.

Voi heidän lehtiään lukemalla saada hiukan hupaisempiakin tietoja.

Eero Haapalainen on savolaisena suuri suupaltti, joka ei osaa

pitää saamiansa tietoja ominaan. Hänen eilisestä päiväkäskystään

päätän, että meikäläisten on onnistunut käyttää tarkoituksiinsa

tuota "kaikkein halpamaisintakin keinoa": omilla apparaateillaan

kuunnella linjoilla heidän puhelujaan, jopa antaa "heille puhelimessa

kaikenlaisia vääriä ja harhaanjohtavia tietoja paikkakunnalta

toiselle." Edelleen totean mielihyvällä, että meikäläisten on

onnistunut särkeä heikäläisten telefooni- ja telegraafi verkkoa,

siltoja, rautateitä y.m. -- siihen määrin, että ylipäällikkö

yhtäkkiä hoksaa, että hänen intendenttilaitoksensa yhteyteen on

perustettava ei enemmän eikä vähemmän kuin -- Teknillinen jaosto.

Vilpitöntä tyydytystä tuottaa minulle myöskin Haapalaisen omasta

päiväkäskystä saatu tieto, että punaiset palavat niin sokeasta

innosta mitellä voimiaan vihollisen kanssa ja vuodattaa vertansa

kalliin asian puolesta, että "pikkujoukoissa omapäisesti sotaa

käyden ovat joutuneet saarroksiin ja tulleet tuhotuksi." Ja kun hän

vaatii "seuraamaan yhteistä johtoa", niin ei sitä siis ole seurattu.

Sotaväki, joka ei tottele johtoaan, joutuu ehdottomasti tappiolle.

*

Yllytystä verikostoon.

Terrori on tulossa. Sen täytyy tulla. Hirmuisin ja verisin. Sitä

on mahdollisesti jo ollutkin. "Työmiestä" ylös alasin lukemalla

tuntuu siitä kamalan kalman haju. Syytetään valkoisia seuraavista

hirmutöistä:

Vangeilta riisutaan aseet ja ammutaan sen jälkeen kuula otsaan.

Kun punaisella ristillä varustettu sairaanhoitaja koettaa auttaa

teurastettua, revitään pistimellä maha auki. -- Alastomia ihmisiä

kieritellään lumihangessa, lapsia ajetaan ja pelotetaan kivääreillä.

-- Talojen kellareista ja ullakoilta ammutaan rauhallinen kävelijä,

huolimatta siitä, mitä hän on miehiään ja kuuluuko mihinkään joukkoon.

Minä en toistaiseksi usko, että yhtään mitään kaikesta tästä on

valkoisella taholla tapahtunut. Mutta minä uskon, että jos tätä

punaiselta taholta ei vielä olekaan tapahtunut, niin se tulee

tapahtumaan ja että "Työmies" tieten tahtoen siihen yllyttää. Sillä

tämä kirjoitus ("Raakalaiset") "Työmiehen" tänpäiväisessä n:ossa

päättyy seuraavaan uhkaukseen:

"Tähän mennessä punakaartilaiset eivät ole loukanneet aseettomien

porvarien ja vielä vähemmin heidän naistensa ja lastensa

turvallisuutta. Mutta mikä saattaa olla seurauksena, jos edelleen

toiselta puolen moisia kauheita tekoja harjoitetaan? Sillä mikään

esimerkki ei ole herkempi tarttumaan kuin _verikosto_. Parempi olisi

siis porvarien luopua julmuuksistaan ja kostomurhistaan ajoissa,

ennenkuin se on myöhäistä. Jukka --la."

Kuka lienee tämä "Jukka --la"; mutta ennenkuin tämä taistelu on

lopussa, on hänen omallatunnollaan oleva monta hirmutekoa. Hänellä ja

sen lehden päätoimittajalla, jossa tällaista yllytystä harjoitetaan.

*

Mitä he ovat saavuttaneet.

Kun tämä sota puhkesi, kysyimme jokainen, mitä varten se oikein oli

alotettu ja mitä oli se, jota ilman sitä ei olisi saatu aikaan.

Mitkä olivat ne päämäärät, joihin pyrittiin? Ennen sodan alkamista

annetaan aina uhkavaatimus ja kun siihen ei suostuta, alkaa paukkua.

Mitään ultimatumia ei kuitenkaan annettu, ei hallitukselle eikä

eduskunnalle. Vasta sodan puhjettua on vähitellen alettu esittää sen

tarkoituksia. Jopa saamme tänään "Työmiehestä" tietää, mitä näistä

tarkoituksista on saavutettukin.

Uusi vallankumoushallitus on 1) _toteuttanut_ torpparivapautuksen;

2) _poistanut_ kuolemanrangaistuksen; 3) _alottanut_ kirkon eron

valtiosta lakkauttamalla papinmaksut; 4) antanut koululle ja

opetuslaitoksille oikeuden jo heti alkamaan opetustyönsä nykyaikaisen

tieteen hengessä (s.o. poistanut uskonnon opetuksen kouluista);

5) _tulisella kiireellä ryhtynyt valmistamaan_ lakeja, joiden

tarkoituksena on kansan aineellisen ja henkisen tason kohottaminen;

6) _hyvällä menestyksellä ilmoittanut ryhtyvänsä_ toteuttamaan

Suomen ja Venäjän välistä pesäeroa, ja 7) _ilmoittanut aikeenaan

olevan saada_ maamme kehityksen vaurastumiselle niin tärkeän

valtamerisatama-alueen.

Näitä saavutuksia varten siis täyttyi lähteä "luokkasodan veriselle

tielle". Niissä ei ole mitään paitse saavutukset 3) ja 4), jotka ehkä

olisivat kohdanneet vastustusta porvarilliselta taholta, vastustusta

kyllä, mutta tuskinpa lopulta kuitenkaan aseellista. Kaikki muut

kohdat ovat jo aikoja sitten kuuluneet porvarillistenkin ohjelmaan,

jopa valtamerisatamankin saaminen. Onhan tässä kaiken aikaa meidänkin

taholtamme "alotettu", "ryhdytty" ja "ilmoiteltu" ja "aiottu" ja

touhuttu ja olisi varmaan voitu touhuta edelleenkin, ainakin yhtä

suurella menestyksellä kuin vallankumoushallitus.

Näyttää kuin alkaisi loppujen lopun paholainen jo maalautua

vallankumouksen seinälle. "Mitä seuraa, jos porvaristo voittaa, jos

se saa työväestön tuhotuksi?" kysyy "Työmies" samassa kirjoituksessa

ja vastaa: "Taantumus, musta ja pitkä taantumus. Porvariluokka on

silloin iskevä kyntensä entistä syvemmälle työläiseen. Saattaa mennä

vuosikymmeniä, ennenkuin Suomen työväenluokka pääsee jalkeille siitä

orjuuden ja riiston tilasta, johon se syöstään."

*

Runebergin päivänä.

Eilen oli Runebergin päivä. Ei tietysti mitään laulua patsaalla, ei

ilotulitusta eikä juhlanäytäntöjä. "Työmies" sen sijaan juhlii päivää

ilkkuen näin:

"Porvaristo aikoi viettää sotarunoilija Runebergin syntymäpäivää

oikein suuremmoisilla juhlallisuuksilla. Pääkaupungin soittokuntien

tuli käydä soitolla ja laulukuntien laululla palvomassa tätä

porvariston kivistä sotajumalaa. Kaupungin palokunnan ja

muiden porvarillisten yhdistysten aikomuksena oli toimeenpanna

soihtukulkueita. Ja koko kaupunki piti lisäksi yleisellä

ilotulituksella valaistaman. Mutta toisin kävi. Porvariston

ilonjuhla muuttuikin heidän surunjuhlakseen. Ei laulu kajahdellut.

Ei soitto torahdellut. Ei soihdut loimunneet. Ei kaupunki valomerenä

valahtanut. Eikä ihmisvirta sotajumalaa jumaloinut. Se aika oli

mennyt."

"Muutamia kukkia oli tuotu patsaan juurelle, jossa ne kylmässä

värjöttäen lakastuvat ja kuolevat samoin kuin se maailmankatsomuskin,

jota edustamaan ne sinne olivat asetetut. Synkkänä seisoo patsas

muistuttaen entisaikain ihanteita. Entisaikain kansallisuusvihaa,

suvaitsemattomuutta ja sortoa. Seisoo kuin muumio, muistuttaen meille

menneitä aikoja."

"Synkässä saloseudussa taistelee vielä pieni joukko tämän vanhan

järjestelmän ihailijoita. Mutta he ovat tuomitut ehdottomasti

häviöön."

En sano mitään.

Torstaina 7 p:nä helmikuuta.

Eräs pankkimies kertoi, että ne luultavasti ovat saaneet haltuunsa

koko Suomen pankin, siis myös vahvimmatkin holvit. Se tietysti

suuresti vahvistaa heidän asemaansa, kun voivat maksaa palkkoja

työväelle ja kaartille ja ostaa aseita. Nyt siis koko Suomen kansan

varoilla käydään sotaa itseään Suomen kansaa vastaan. Toinen käsi

sahaa toista kättä poikki ja toinen toista.

*

Huhuja.

Tampereen ympärillä olevat kylät ovat valkoisilla. -- 2000 ryssää

ja punakaartilaista kaatunut tai otettu vangiksi Korkeakoskella. --

Mannerheim käskenyt ampua johtajat. -- Puola ja Viro julistaneet

sodan Venäjää vastaan. -- Brest-Litowsk puolalaisten vallassa.

Trotski ei pääse pois. -- Krylenko käskenyt venäläisten ja siviilien

poistua Suomesta ennen 28 p:ää helmikuuta. -- Viaporin tykistö on

puolalainen. -- Laivat eivät voi ampua Helsinkiä, koska kaikki

metalliosat ovat viedyt eikä upseereja ole. Sotamiehet eivät osaa

niillä ampua. -- Keravalla taas taistellaan. -- Koria joutunut

valkoisille.

Keskustelin näistä eilen illalla telefoonissa. Keskeytettiin. Siis

vartioidaan joko häntä tai minua. Menin hänen luokseen. Hän kertoi

kuulleensa, että Ukraina olisi puhdas bolshevikeista ja että Krylenko

olisi Mohilewissa puolalaisten vankina.

*

Puolueettomat.

Kaartin kasarmin portin päällä on valkoinen lippu, kai merkkinä

siitä, että ryssät tahtovat pysyä puolueettomina.

*

Mistä taistellaan.

Kirottu olkoon se, joka pakotti rehellisen, rauhallisen Suomen

työmiehen tarttumaan venäläiseen pistimeen, vuodattamaan verta

ja tappelemaan -- sitä varten, että murhamies, ryöväri, ei saisi

rangaistusta teoistaan. Jopa uskoteltiin, että oli kysymys hänen

onnestaan ja asiastaan, kun ei ollut kysymys muusta kuin hänen

viettelijäinsä valtaanpääsystä. Sillaikaa kuin hän rintamalla

vuodattaa vertansa, särkee päänsä muuriin, jota hän ei voi murtaa,

kulkee rosvo ja ryöväri hänen selkänsä takana ja ryöstää ja murhaa

ja tekee tyhjäksi kaiken. Se on huonoin, laiskin, joka pani parhaan

käteen pistimen, taistelemaan huonouden ja laiskuuden etujen puolesta.

*

Työn tasavalta.

Katselin tänään lumenluontia kadulla. Siinä _seisoi_ kymmeniä,

_työskenteli_ pari kolme. Ja millä lailla? Lapion isku silloin,

toinen tällöin ja rupatusta välillä. Sama kuva, vielä räikeämpi, kun

raitiorataa puhdistettiin. Jos työväen tasavalta aikoo tällä tavalla

jatkaa ja yleensä sitä tahtia pitää, kyllä tulee tämä uusi Suomi

toisten rakennettavaksi -- totisesti.

*

Rikos ja rangaistus.

Ei minusta ole pitävä se pohja, että tässä voi sovittaa rikoslakia

maankavalluksesta, sillä ensiksikään ne eivät tekoaan semmoiseksi

itse käsitä, se on tapahtunut vallankumouksen huumeessa ja hyvässä

uskossa, että he näin ajavat Suomenkin asiaa -- se käsitys on varmaan

suurimmalla osalla, joskaan ei johtajilla, joille se on valtakysymys,

vaikkei ehkä kaikille, sillä heidänkin joukossaan täytynee olla

jonkinlaisia idealisteja. Rikoslain sovittaminen on käytöllisesti

mahdotonkin, kun niin suuri osa kansaa on mukana. Heidän paras

rangaistuksensa on heidän asiansa menetys ja olojen kurjistuminen ja

heidän täytyy luonnonlakien pakosta tyytyä siihen, mikä seuraa.

Ei, tässä täytyy arvioida kaikki arvot uudelleen, ottaa huomioon

mielentila, joka syntyi m.m. siitä, että työväkeä uskoteltiin sillä

ja saatiin uskomaan se, että sitä vastaan valmistettiin hyökkäystä ja

kaappausta.

Kun se sille selviää, jakaa se itse oikeutta.

On saatettava työväki itse sovittamaan lakia pettäjiinsä, karjan

sarvet seivästämään kaitsijansa, petolliset paimenensa.

*

Toverit, sotilaat...

Taas täytyy venäläisen aluekomitean koettaa yllyttää omiaan

auttamaan suomalaisia tovereita. "Monet joukko-osastot ovat siitä

kieltäytyneet, perustellen kieltäytymistään sillä, että he ovat

väsyneitä ja haluttomia sekaantumaan suomalaisten asioihin." Mutta

aluekomitea on kuitenkin vakuutettu siitä, että toverit sotilaat,

muodostavat erikoisia taisteluosastoja sekä lähettävät ne toveri

Svetsnikowin johtoon. "Toverit, sotilaat, eivät voi jäädä tämän

epätasaisen taistelun välinpitämättömiksi katselijoiksi. Toisella

puolella on joukko, jonka kuri ja asestus on hyvä, kaikki, mitä se

tarvitsee, toisella on kokematon, huonosti varustettu punakaarti." --

Toverit, sotilaat!... viruvat mieluummin kasarmeissaan ja laivoillaan

ja retkuilevat katuja pitkin tyttöineen ja odottavat aikaa, jolloin

pääsevät ryöstämään.

*

Tunteeni venäläisiä kohtaan ovat olleet monenlaisten vaihtelujen

alaiset. Vallankumouksen alussa vuosi sitten tunsin heitä kohtaan

kiitollisuutta ja veljellisyyttä ja annoin anteeksi sen, että he

täällä hummasivat kuin kotonaan. Kammottivat he minua kuitenkin ja

aavistelin heistä pahinta, kun alkoi kuulua upseerimurhista y.m.s.

Kesemmällä alkoivat "toverit" käydä vastenmielisiksi, varsinkin kun

veljeily alkoi ja heistä alkoi tulla turva väkivallan tekijöille.

Nyt, kun he vihdoinkin näyttävät olevan lähtöhommissa, minä taas

heitä suosin. Milteipä syleilisin heitä -- hyvästiksi.

Perjantaina 8 p:nä helmikuuta.

Viljaa Siperiasta.

Harmaalta, kylmältä talviselta taivaalta leimahti tänään salama

-- saadaan viljaa Siperiasta! Tai oikeastaan: toivotaan saatavan.

Tai ehkä oikeammin: uskotellaan saatavan. Toveri Tokoi on käynyt

Pietarissa. Sieltä ei saada viljaa, kun sitä ei siellä ole, mutta

sieltä saadaan "avustusta" sen saamiseen.

"Suunnitelma on rohkea ja suurenmoinen", sanoo hallituksen

äänenkannattaja. Lähdetään omalla hevosella hakemaan: järjestetään

omat junat. Polttoaineita saadaan matkan varrelta. Suomen valtio

panee oman miehistönsä ja tarpeelliset vartijat, joilla arvatenkin on

oikeus käyttää aseitakin. Siellä olisi ensi aluksi saatavissa noin

400 vaunulastia. Sitä varten tarvittaisiin 8 junaa. Näin monta junaa

ei ensi aluksi voida järjestää, täytynee tyytyä lähettämään vain --

muutamia. Jos yritys onnistuu, voidaan junien lukua myöhemmin lisätä.

Matka edestakaisin kestää 2 viikkoa -- ehkä enempikin.

*

Työläiset eivät saa palkkojaan.

Eilenkö se oli vai toissa päivänä, kun kehuttiin, että kyllä me

hoidamme kunnan asiat. Ei ole rahaa, mutta hankitaan. "Ryhdyttiin

heti tarmokkaasti hankkimaan varoja menojen suorittamiseksi." (S.o.

murrettiin auki Suomen pankin holvit.) Niitä saatiinkin, mutta

ei riittävästi. Useat työläiset ovat saaneet odottaa palkkaansa

eivätkä kaikki ole sitä vieläkään saaneet. Työläisten ei pidä tämän

johdosta kuitenkaan tulla kärsimättömiksi, "Palkkojen maksamisen

kiirehtimiseksi tehdään kaikki, mitä voidaan."

*

Heti.

Tähän aikaan tapahtuu kaikki paukkuen. Vapautta, oikeutta, leipää

ja mitä kaikkea -- pang! ja se putoaa kuin lintu puusta --

kuolleena tosin. Lakeja ja asetuksiakin pamahtaa senaatin linnasta

kuin pommeja. Tänään räjähti sieltä niitä kolme: Pang! -- tuli

torpparilaki. Pang! -- uusi elintarvelaki. Pang! -- uusi pankkilaki!

Ja samalla tavalla on tulta tupruten poistettu kuolemanrangaistus,

pantu papit viralta, uudistettu koululaitos, yhteiskunnallistettu

tehtaat.

On kiire, ei tiedä, kuinka kauan tätä kestää. Täytyy hörppiä

keitto kuumiltaan, ei ole tällä köyhällä malttia keittämään, vielä

vähemmin jäähdyttämään. Kaikki niiden lait "astuvat voimaan _heti_".

Torpparilaki astuu voimaan heti, vaikka se ei vielä ole valmiskaan.

Laista "johtuvan lopullisen vapautuksen toimeenpanosta säädetään

erikseen." Siitä huolimatta, että laki ei ole lopullinen, se

kuitenkin astuu heti voimaan.

*

Lupaavat poistaa köyhyyden.

Ei enempää eikä vähempää.

Näin se käy (ks. tämän päivän "Työmies").

Mikä on syynä yhteiskunnassa vallitsevaan kurjuuteen? Köyhyys.

Mistä se johtuu? Sen alkusyy ja aiheuttaja on kapitalistinen

tuotantojärjestelmä. Työläisten ohjelma on, että luokkataistelun

kautta tämä järjestelmä kukistetaan ja sen sijalle asetetaan

sosialistisen tuotantojärjestelmän perustukselle rakennettu uusi

sosialistinen yhteiskunta. "Me tiedämme, että tämä yhteiskunta vielä

ei voi tulla ihanneyhteiskunnaksi, mutta se on kuitenkin pitkä askel

kohti tämän lopullisen päämäärän saavuttamista. Taivaan valtakuntaa

me emme luule pystyvämme luomaan, mutta _köyhyyden me lupaamme

poistaa_ ja sen kautta tiedämme luoneemme suuremmat onnenehdot

ihmisille, kuin mitä tämä yhteiskunta koskaan on voinut ja voi

tarjota. Me kukistamme tämän yhteiskunnan vallankumouksen kautta ja

asetamme sen sijalle paremman."

_Me_ lupaamme ... _me_ kukistamme ... _me_ asetamme sijalle paremman.

Ketkä "me"? Me Manner, Sirola, Tokoi!... Menkää suolle!

*

"Virkamies"

Tänään on nimimerkki "Virkamies" pantu "Työmiehessä" houkuttelemaan

lakon tehnyttä, lainkuuliaista suomalaista virkamiestä liittymään

vallankumoukseen. Sen pitäisi tapahtua suomalaisuuden ja kansan asian

vuoksi. Hänen olisi nyt asetuttava ruotsalaisen virkamiehen paikalle,

noustava ruotsalaisen päällikön sortoa vastaan.

"Virkamies" kuitenkin tietänee tai ainakin pitäisi hänen tietää,

että suurin osa virkamiehiämme, varsinkin korkeammat, senaatista ja

ylihallituksista alkaen jo ovat suomen-, kansallis- ja kansanmielisiä

ja että virkamiesten suomalaistuminen on jatkumassa luonnon voimalla.

Eikä vain suomalaistumassa ja kansanvaltaistumassa kielellisesti,

vaan ennen kaikkea mielellisesti. Siihen on oltu menossa ja menty

sitä mukaa kuin venäläisistä on alettu päästä eroon. Eihän tämäkään

ole muuta kuin kömpelö syötti jonkun tyhmän kalan houkuttelemiseksi

onkeen tai jonkun sellaisen, joka jo tähystelee jotain syöttiä, johon

tekee mieli tarttua, saadakseen tekosyytä tarttua onkeen.

Mitä lajia miehiään tämä "virkamies" oikeastaan on, se käy ilmi siitä

karakteristiikasta, minkä hän itsestään antaa. Hän kysyy: "Onko

kansallamme tai meillä itsellämme ollut toiminnastamme mitään hyötyä?

Ei, minä en ole hyödyttänyt ketään. Olen istunut virastossani ja

virkatuntien päätyttyä kotonani ja katsellut, miksi maailma muuttuu.

Hallituksien muuttuessa olemme me nöyrästi kallistaneet päämme ja

sanoneet vain: 'Tapahtukoon sinun tahtosi.' Meillä on tähän asti

ollut samaa, kuka meitä hallitsee."

Ei ole suomalainen virkamies se, joka noin puhuu. Se on bobrikoffin- ja

seyninaikainen kätyri, santarmikätyri, joka ei tiedä mitään

Krestyn miehistä ja Siperiaan karkoitetuista ja kaikista niistä,

jotka vapautensa ja henkensä menettämisen uhalla ovat vuosikymmenien

kuluessa totelleet ja palvelleet ainoastaan maansa laillista

hallitusta -- eivätkä koskaan tule mitään muuta palvelemaan.

*

Leivättömyys sodan syy -- kenen syy sota?

Kuinka monta kertaa ovatkaan sosialistit huutaneet sitä, että

syynä uhkaavaan nälänhätään on ollut porvarillinen hallitus ja

sen elintarvepolitiikka. Jahka tässä työväki pääsee valtaan,

hankkii se myös kaiken muun hyvän mukana leipääkin. Nyt ovat

sosialistit päässeet valtaan, mutta leipää ei vain tule. Ei näytä

kansanvaltuuskunta keksivän keinoja eikä myöskään ottavan kantaakseen

siitä vastuuta. "Työmiehessä" lykätään syy maailmansodan niskaan.

"Palo on ensin sammutettava, sitten vasta voidaan jotain järjestää.

Me olemme yksin voimattomia maailmanpaloa sammuttamaan, mutta meidän

on kuitenkin osaltamme otettava osaa siihen, ainakin soitettava

hälytyskelloa kaikin voimin. Alas militarismi! alas sota!" Näin ne,

jotka sotkivat sodan jalkoihin vielä senkin maan, joka oli siitä

tähän saakka säilynyt ja joilla ei nälänhädänkään uhatessa näytä

olevan aikomustakaan edes _sen_ sodan lopettamisesta, jonka olivat

itse julistaneet. "Alas militarismi!" huutavat ne, jotka tulevat

tekemään tästäkin rauhanmaasta militaristisen maan.

*

Lahjomisyritys.

"Työväestön kanssa teidän on joko seisottava tai kaaduttava.

Yksinänne olette avuttomia suurkapitalismin kynsissä. Tukekaa siis

Suomen työväen asettamaa hallitusta!" -- kehoitetaan taas tänään

"Työmiehessä" talonpoikia. "Älä pelkää, että työväestö vallan

saatuaan vie _sinun_ maatilkkusi tai peltosarkasi. Riittää, kunhan

vain suurten herraskartanoiden ja tukkiyhtiöiden maat palautetaan

valtiolle, joka jakaa ne halullisille viljelijöille." Bobrikoff

koetti aikoinaan hänkin harjoittaa samantapaista maanjakamisyllytystä.

*