aikovat rosvot tehdä siitä maan "hallitsevan liikepankin". Se tulee
_muutamassa kuukaudessa_ semmoiseksi kohoamaan, "vakavuudellaan,
suhteellisesti suurilla varoillaan ja halvalla luoton annollaan se
voi vetää ison osan suurteollisuutta vaikutuspiiriinsä."
Yksityispankkiparat eivät kuitenkaan tarvitse käydä kovin
alakuloisiksi uhkaavasta kilpailusta. Ne saavat luvan avata
liikkeensä ja "luonnollisesti" ne "ennen pitkää" tulevat sen
tekemäänkin; kansanvaltuuskunnan puolelta ei tätä tulla vastustamaan.
"Mutta pankeilta vaaditaan ehdottomasti, etteivät saa avustaa
vastavallankumouksellista liikettä."
Lauantaina 9 p:nä helmikuuta.
Kävelin aamulla Töölööseen päin. Ihana luminen aamu. Raitioliike
pyrkii käyntiin, mutta hitaasti se näyttää menevän.
*
Yhä piteneviä jonoja. Jonon pituus on kuin ilmapuntari, joka
ennustaa yhä pahempaa säätä. Jonoissa on tähän saakka vimmatusti
agiteerattu porvarillista hallitusta vastaan. Siellä on kuulema
ollut akkoja, jotka kulkevat moneen kertaan jonon läpi ja
kiihoittavat pitkin päivää. Näistä jonoista voi pian aikaa syntyä
vastavallankumouksellisenkin kiihoituksen orgaaneja.
*
Eräs minulle tuntematon herra, joka tunsi minut, rupesi kadulla
puhelemaan kanssani. Hän luuli, että mieliala työväen parissa
tulee muuttumaan, että alkavat huomata, ettei tämä mene. En luule,
että he mitään huomaavat ja uskovat, ennenkuin näkevät lopullisen
romahduksen. Tuskin ne uskovat omien aistimiensakaan todistusta.
*
Huhuja: Ryssiä mennyt pois. -- Sipoossa valkoiset perääntyneet muka
houkutellakseen punaisia "rysään", jossa kaikki ammuttu. --
*
"Tiedonantolehden" sävy ei tänään ole oikein toivehikas.
*
Ettei tämä jo ala loppua! Käy jo yksitoikkoiseksi tällainen elämä;
onhan tätä kestänyt jo kohta kaksi viikkoa. Olisi jo aika vaihteen
vuoksi tulla -- vastavallankumouksenkin.
*
Smolnassa.
Matilda Wrede kertoi käynnistään "Smolnassa". Hän tapasi siellä
päällikkönä kaksi vanhaa tuttavaansa Kakolasta. Olivat kovin
kohteliaita. Puhuttelivat vapaaherrattareksi "Neiti -- hm --
vapaaherratar on hyvä!" -- Kun miehet kiroilivat, komensivat
johtajat: "Tyst!" -- Salissa makaili ja sihtaili ja korjaili
pyssyjään joukko kaartilaisia. Taulut verhottu papereilla, joissa
reikiä. -- Eivät huolineet rahaa vankien ruokaan. "Ennen söivät
vartijat vankien ruuan, nyt on toinen aika." -- Kun hän kysyi, mitä
varten nyt on ryhdytty tällaiseen, tuli "imatra" Työmiehen fraaseja,
pintapuolista, opittua, sorrosta y.m.
*
Makian leivän päivät.
Punaiset ne nyt saavat ruokaa enemmän kuin muut ja ovat vallassa ja
viroissa ja heidän vaimonsa ovat mahtavia tästä asemastaan. Ei mahda
olla aivan helppoa luopua tästä asemasta ja palata ennalleen. Joka
saisi olla mukana seuraamassa retkeä ylös ja alas!
*
Olemme olleet tavattomasti laiskoja ja velttoja ja syöneet enemmän
kuin olisi ollut tarvis. Nyt, kun kaikki ovat pakotetut elämään
kohtuullisesti, huomaan ainakin minä, kuinka paljon vähemmällä
voi tulla toimeen. Ei työkyky ehkä kuitenkaan ole sama. Mutta sen
kuitenkin huomaa, että täytyy tehdä ja voida tehdä henkistä ja
ruumiillista työtä puolta enemmän kuin tähän asti. Ei millään muulla
tavalla saada rakennetuksi uutta ja parempaa Suomea.
*
Tuikahti ja sammui.
Meidän oma kapitaalimme nyt hävitetään, mutta ilman kapitaalia emme
voi tulla toimeen. Meidän täytyy ottaa "vallankumouksen laina"
t.m.s. Otamme sen sieltä, mistä sen saamme, saamme luvan alistua sen
ehtoihin ja joudumme sen kiristykseen entistä kovemmin. Se on se,
joka on reaalinen tulos, vieraan pääoman valta; kuta huonompi luotto,
sitä ankarammat ehdot. Niin joutui Ranskakin kommuunin jälkeen
rahamiesten valtaan, mutta oli kuitenkin paljoa edullisemmassa
asemassa kuin me, koska sillä oli omaa kapitaalia ja se oli rikas
maa. -- Nyt tuskin voidaan saada aikaan edes niitä pikkuparannuksia,
joita sosialistit ovat niin kovin ylenkatsoneet, vielä vähemmän
kaikenlaisia suuria "sosialiseerauksia" ja muita mullistelevia
uudistuksia. Täällä tuikahti ja sammui.
*
Huhuja.
Valkoisilta taitaa puuttua tykistöä Mäntyharjussa päin. Punaisilla
sitä on. Ryssät ne sittenkin ratkaisevat, niitä vastaan me
taistelemme. -- Ei taida olla luottamista Ruotsin eikä liioin
Saksankaan apuun.
*
Kerrotaan, että Porvoo on valloitettu ja että valkoiset ovat
vetäytyneet saaristoon jollekin niemelle ja joutuneet saarroksiin.
Siinä oli siis tuo "rysä", joka muka oli valmistettu punaisille.
Kerrotaan, että Porissa olisi tapettu sanomalehdentoimittaja W. Hänet
otettiin kotoa ja vietiin jonnekin, josta hän ei palannut. Rouva
meni "Sosialistin" toimistoon, jossa sanottiin, ettei ole annettu
mitään määräystä hänen vangitsemisestaan; arveltiin, että se on --
yksityistä kostoa. Varmaankin tullaan monta samanlaista katoamista
panemaan yksityisen koston syyksi!
*
"Spiriti jest?"
Eräs taiteilija kertoi kotitarkastuksesta luonaan. Ryssä mukana.
Etsivät väkijuomia. "Spiriti jest?" -- "Ei ole" -- vaikka oli.
Palvelijatar, vaikka onkin punainen, pelasti varaston tarkastuksesta
siten, että sanoi: "Herralla kyllä on ... minä tiedän, missä herran
viinit on" -- ja veti jostain komerosta joitakin pulloja, jotka oli
vartavasten tätä varten juuri ikään piilottanut pelastaakseen loput.
*
Olisi tarpeen selittää valkoisille toisella puolella rintaman,
että vaikka ryssät lähtevätkin, he yhä edelleenkin taistelevat
ryssiä vastaan eivätkä omia veljiään vastaan. Sieltä punaiset
saavat aseensa, päällikkönsä ja tulevat edelleenkin saamaan ja
että se liitto tulee aina jatkumaan eikä Suomen itsenäisyyttä voi
ajatellakaan mahdolliseksi, ennenkuin Suomi voi torjua kaiken sieltä
päin tulevan vaaran. Vaikka kyllä kai ne sen selittämättäkin tietävät.
*
Rotat lähtevät.
Venäläiset myövät kampsujaan Turun kasarmissa ja sen edustalla.
Joku oli muutamilla sadoilla ostanut hienot vaunutkin, jotka
alkuaan olivat maksaneet joitakin kymmeniä tuhansia. Rotat lähtevät
uppoavasta laivasta. Se on sitä heidän vallankumoustaan. Meillä kai
menee samaan malliin.
*
Mieltäni jäytää epämiellyttävä tunne suojeluskunnan tappion tähden
Porvoossa. Retki oli kaikesta päättäen huonosti järjestetty ja
suunniteltu. Pintapuolista hommaa, niinkuin monet muutkin.
*
Porvoolaisilla kerrotaan olevan lujat varustukset saaristossa.
*
Yhä uusia virkamiehiä nimitetään, yhä uusia virastoja vallataan.
Niitä kiipee joka päivä uusia vallattuun laivaan. Ne aikovat todella
saada sen liikkeelle _omine_ voimineen, ilman porvarillisten apua.
Toivoisin melkein, että tätä kestäisi niin kauan, että ne saisivat
koettaa ja näyttää, mihin kelpaavat.
*
Lumipyry koko päivän. En ole liikkunut missään. Ajattelen poikia
rintamalla. Sinne kulkevat ajatukseni alati, olipa sää millainen
tahansa.
*
Auttaako Saksa?
Tänään tulee kuluneeksi kaksi viikkoa siitä, kun kapina puhkesi. En
tiedä, kuinka pitkä lienee se aina mainittu iankaikkisuus, mutta
äärettömän pitkä on tämä sen sekunti ollut. Iankaikkisuudestahan
ei tule koskaan loppua, mutta minusta tuntuu, kuin tämä
kapina-iankaikkisuus jo ainakin alkaisi lähestyä loppunsa alkua.
"Työmies" ilmoittaa tänään, että "porvaristo hapuilee apua
ulkomailta". Ilmoittaapa vielä, mistä me sitä hapuilemme. Me,
porvarit, _olemme pyytäneet apua Saksalta_.
Olemmeko? En tiedä, mutta varmaankin olemme. Tänään olen taipuvainen
uskomaan, että kerrankin on totta, mitä "Työmies" sanoo.
"Työmies" uskoo, että olemme pyytäneet apua. Mutta se ei usko
meidän sitä saavan. Saksan hallitus _ei uskalla_ sitä meille antaa.
Siellä on kuulema tapahtunut "huomattavaa vallankumouksellista
liikehtimistä". "Saksan sosialidemokratia nousisi jyrkästi tuollaista
hanketta vastaan ja siten voisi Suomen kansan valtaa vastaan
suunniteltu isku muodostua uudeksi sysäykseksi Saksan työväen
vallankumousliikkeelle."
Enhän tiedä, mitä Saksa uskaltaa. Tähän asti se on sentään uskaltanut
yhtä ja toista. Onhan se parhaallaan sodassa itseään pääpaholaista,
vallankumouksellista Venäjää vastaan.
Mutta jos siellä asiat ovat niin täperällä, että Suomen retki
olisi oleva se pisara, joka saisi astian vuotamaan yli reunojensa,
niin ehkä todella Wilhelm viisas ei ole ainoastaan auttamatta
Suomen porvareita, vaan sosialistisen vallankumouksensa pelossa ja
valtaansa tukeakseen päinvastoin auttaa Suomen sosialisteja heidän
vallankumouksessaan. En ihmettelisi, jos Haapalainen huomenna
rohkaisisi joukkojaan sellaisella tiedonannolla.
Kierrän nyt sentään sähkön sammuksiin sillä hiljaisella
toivotuksella, että jos emme itse auttaa itseämme jaksa, niin
auttaakohan meitä sitten Saksa.