Minusta ei opettajatar olisi voinut valita parempaa ainetta
tunnilleen. Olisi pitänyt jo aikoja sitten opettaa kouluissa
kunnioitusta niitä kohtaan, jotka suojelevat lakia, oikeutta ja
järjestystä anarkiaa, mielivaltaa ja väkivaltaa vastaan. Se on
tietämättömyys siitä, mitä tuo kaikki on, joka on osaltaan vienyt
siihen, missä nyt ollaan.
*
Suomen Kansanvaltuuskunta on lähettänyt lennätintervehdyksen
Venäjän kansankomissaarien neuvostolle, jossa m.m. "lausutaan se
sydämellinen toivomus, että vankkasolidaarisuus vallitsisi Venäjän ja
Suomen työläisten kesken taistelussa kapitalismin kukistamiseksi."
"Solidaarisuus" on kai ymmärrettävä: "aseellinen avustus".
*
Tokoi.
Tokoi jo alkaa ruikuttaa. Ruikutus luultavasti tulee kasvamaan päivä
päivältä. Eikä ihme. Hänen tänpäiväisen julistuksensa mukaan on hänen
tehtävänsä raskas ja vaikea. Kansan viholliset koettavat salata
ja peittää elintarpeita. Porvariskaartilaiset yrittävät hävittää
elintarpeita ja estää niiden kuletusta rikkomalla rautatiet ja muut
kuletusvälineet. Täytyy olla valmiit kärsimään puutetta ja nälkääkin.
Puuttuisi vain, että Tokoi moittisi Mannerheimia siitä, ettei hän
lähetä punaisille muonaa Pohjanmaalta.
Tokoi lupaa kuitenkin koettavansa parastaan. Sopiihan aina koettaa.
Ja kun hän on koettanut, niin hän "livistää", viimeinen kannikka
kainalossaan. Hänen olennossaan on muuten, pohjalaisista eleistä
huolimatta, jotain tavattomasti "livistävää", pehmeätä, pyöreätä,
puotipoikamaista kupetsipulleutta.
*
Eiköhän tullut ereys?
Kansanvaltuuskunta on periaatteessa hyväksynyt _torpparivapautusta_
koskevan lain, joka koskee kaikkia torppia, mäkitupa-alueita sekä
myöskin virkatalojen alaisia.
Se on myös päättänyt lakkauttaa _pappien palkkaukseen ja muihin
kirkollisiin tarkoituksiin_ kannetut verot.
Tämä kaikki on tietysti tehty agitatsiotarkoituksessa. Epäilen
kuitenkin, onko kirkon kimppuun käyminen oikea psykolooginen keino
kansan suosion saavuttamiseksi vallankaappaukselle, jos siitä on
seurauksena, että papisto tekee lakon ja lapset jäävät kastamatta
ja ruumiit hautaamatta. En luule, että punaisimmissakaan on monta,
jotka tyytyisivät siihen, että heidän vaimonsa tai lapsensa haudataan
niinkuin vallankumouksen uhrit jollekin mäntymäelle, vaikka nyt
sitten työväen laulu- tai soittokunta saattaisikin sinne ja joku
"toveri" pitäisi puheen haudalla, jonka ääressä ei anneta toivoa
ylösnousemisesta eikä iankaikkisesta elämästä.
Minä luulen, että tämä laki on yksi tämän uuden hallituksen suurimpia
taktillisia virheitä.
*
Milloin ja minne?
"Työmies" ilakoi yhtämittaa siitä, että vanha senaatti on paennut,
livistänyt tiehensä j.n.e. En luule kestävän kauan, ennenkuin saadaan
kuulla, että _tämä_ senaatti on paennut. Minne? Johonkin laivaan kai,
tai jotain muuta tietä Venäjälle. Soisin, että he eivät viivyttelisi
niin kauan, että heidät on pakko ottaa ja --?
*
Miltä tuntunee?
Miltä tuntunee nähdä eduskunta taas koolla ja senaattorit paikoillaan
ja Pehr Evind tekemässä selkoa toimistaan "laillisen järjestyksen
palauttamiseksi?" Ja Mannerheim salissa ja Pohjanmaan sarkaiset
miehet lehtereillä? Ja miltä näyttänee silloin sosialistien
puoli? Tyhjät rivitkö? Ja huudettaisiinko taas "eläköön" Suomen
itsenäisyydelle, ei vain tunnustetulle, vaan myös omin voimin
otetulle, irtautumiselle ei ainoastaan venäläisestä _vallasta_, vaan
myös venäläisestä _hengestä_.
*
Tuohon on vielä pitkä taival. Verivirtain poikki on kahlattava,
ennenkuin perille päästään. Ennenkuin päästään itsenäisyyteen ja
rauhaan, ollaan luultavasti niin uuvuksissa, että kaadutaan sen
viereen ja nukutaan pitkään uneen.
*
Tihutyöt alkavat.
Ivar Timgrén on vangittu kadulla, viety päämajaan, tutkittu, saatettu
kotiin ja lähellä sitä häntä on ammuttu takaa. Haava ei kuitenkaan
ollut kuolettava.
*
Tulevat näkemään.
Eivät ne mitenkään tule saamaan liikkeelle pyöriä, jotka ovat panneet
seisomaan. Heidän täytyy tulla huomaamaan, että yhteiskunta on
monimutkainen koneisto ja tulee sellaisena pysymään, ja että vanhoja
koneenhoitajia, joita tietysti yhäkin tarvitaan, kun ei ole omia,
ei saada pakottamalla mihinkään. Tulevat näkemään, että maailmassa
on muitakin elämään oikeutettuja kuin ruumiillisen työn tekijät. Ei
työmiehen työ yksin ole luovaa työtä.
Nämä uussortajat unohtavat monen muun ohessa myös senkin, että
porvari ei ole _pakotettavissa_ vetämään niinkuin juhta mikäkin.
Porvarilliset ottivat sortovuosien aikana vastaan väkivallan
ensimmäiset iskut, oikeastaan kaikkikin iskut, jotka ainoastaan
välillisesti tuntuivat työläisissä. Ne ovat jo tottuneet siihen
taisteluun, joka nyt on alkanut. He osaavat passiivisen vastarinnan
taidon jo vanhastaan. Silloinen oli harjoitusta tänäiseen, ja nyt se
tulee näyttämään voimansa. Porvariston lujuutta lisää se, että ne
taistelevat eivät ainoastaan valtiollista taistelua Venäjää vastaan,
vaan myöskin yhteiskunnallista oman yhteiskuntansa puolesta, sekä
vielä henkensä, omaisuutensa ja kotiensa puolesta.
*
Mies paikallaan.
Kunniaa Svinhufvudille. Kerrankin puhtahin rehellisyys ja
tinkimättömyys jonkun maan johdossa! En tiedä, miten hän muutoin on
mies sillä paikallaan, mutta tällä hetkellä ei olisi voinut löytää
toista hänen vertaistaan. Hän on kansan siveellinen selkäranka ja
muuta ei nyt tarvita. Jospa meillä Bobrikoffia vastaan heti olisi
ollut pantavana sellainen horjumaton mies. Ja sellainen yhtenäinen
rintama. Nyt ei jätetä mitään kenenkään yksityisen harkittavaksi,
kaikkien on ilman poikkeusta oltava mukana. Vaikka Mannerheim ei
voittaisikaan, täytyy hyökkäyksen kukistua jo virkamiestenkin
vastarintaan. Muista "siviili"-rintamista puhumattakaan. Meillä ei
ole venäläisten vallihautoja, mutta meillä on kiviä ja kantoja niin
paljon kuin niitä Suomessa on. Paljoko niitä on?
*
Tulevatko Manner, Sirola, Tokoi y.m. tappiolle joutuneina pakenemaan
Venäjälle kantamaan sieltä nurjaa kilpeä isänmaataan vastaan? Jos
bolshevismi Venäjällä pysyy vallassa, tulevat he mahdollisesti sieltä
tuottamaan meille paljonkin harmia, pysymään "pretendentteinä" Suomen
tasavallan valtaistuimeen.
Mikä ero Svinhufvudin ja näiden miesten välillä, varsinkin hänen
ja Tokoin välillä, josta Stahovitsh sanoi, että hän on maailman
epäluotettavin mies! Häpesin sitä silloin Suomen vuoksi, jonka
ensimmäinen mies hän silloin oli. Nyt on kaikenlaista häpeää niin
paljon, olen siitä niin likomärkä, ettei mikään lisä enää tunnu:
häpeä valuu pois häpeän päältä niinkuin vesi veden.
*
Rauha?
Illalla tuli tieto, että muka on tehty rauha Saksan ja Venäjän
välillä. Eräs nuori mies, sosialisti, riemuitsi, että nyt ei siis
Saksa enää ainakaan tule auttamaan porvareita. Vaikka tämä nuori mies
ei ole mannerilainen eikä tahdo olla mukana kumouksessa, niinkuin
se on pantu toimeen, niin hän siitä huolimatta toivoo taistelussa
voittoa omilleen. Kuinka me tuomitsemmekin keinot, aina me kuitenkin
olemme niin heikkoja, että annamme niiden tekijöille anteeksi, kun
asiamme on yhteinen.
Jos rauha todella on tullut solmituksi, miten se tulee vaikuttamaan
meidän nykyiseen asemaamme? Kuinka venäläiset tulevat suhtautumaan
siihen, että heidän miehiään on ammuttu? Heräävätkö tai herätetäänkö
heidän nationalistiset ja suomiviholliset vaistonsa, jotka
varmaankaan eivät ole kuolleet, vaikka nukkuvat? Saako Mannerin ja
Tokoin hallitus sen sodan estetyksi? Tavarishit eivät ehkä tahdo
ottaa tovereilta _heidän_ Suomeaan. Täytyykö sellainen "palvelus"
maalle tulla merkityksi voittopuolelle heidän hyväkseen lopullisessa
tilin teossa?
*
Valhe kukistuu.
Ei kehityksen kulku tämmöiseen tule yksistään tapahtumisen sisäisestä
välttämättömyydestä, vaan sellaisista tilapäisyyksistä, kuin ovat
johtavien miesten luonteet. Ei työväen asian olisi tarvinnut
mennä tähän valheelliseen, epärehelliseen, raakamaiseen suuntaan,
jos sitä ei olisi ohjattu siihen. Meikäläinen sosialismi on kai
hyvinkin suuressa määrin seuraus johtajien luonteista. Jos ne
olisivat olleet hienompia, jalompia, aatteellisempia, rehellisempiä,
luonteeltaan suurempia, niinkuin johtajat monessa muussa maassa,
olisivat he varmaan voineet nostaa sen korkeammalle tasolle. Se
ei ole sosialismi, joka nyt romahtaa, niinkuin toivon, vaan se
on sosialismi, niinkuin nämä ovat sitä ajaneet. Se on se, joka
tekee vararikon. Se on valhe, joka kukistuu, rikos, joka saa
rangaistuksensa.
Ne tulevat kaatumaan oman taktiikkansa uhreina. Siinä on vikuroitu,
väärennetty, valheteltu, uskoteltu. Yhtäkkiä se ei enää mene. Nyt
pitäisi alkaa uusi taktiikka, rehellisyyden, totuuden, periaatteen
taktiikka. Mutta _sitä_ taktiikkaa he eivät olekaan oppineet.
He seisovat aseettomina siinä turnauksessa, jossa ei enää voida
kieräillä eikä koukkuilla.
*
Se on Venäjän viljaa.
Olen huomannut, että joissain sosialisia parannuksia haaveksivissa
nuorissa olisi taipumusta hyväksyä tämä aseellinen vallankumous
siinä tapauksessa, jos siinä ei olisi käytetty venäläistä apua
tai jos siitä luovuttaisiin. Kumous saisi siis jatkua jos niin
tapahtuisi. Minusta ei väkivallan teko lainkaan muuta luonnettaan
siitä, millä tavalla väkivalta pannaan toimeen, olipa se kotimainen
tai ulkoa tuotu. Vaikka olisin miten kiihkeä sosiaalisten reformien
vaatija tahansa, en voisi ottaa niitä, kun niitä tarjotaan pistimen
kärjestä. Olen siihen määrin uskollinen meidän kansanvaltaisen
parlamenttarismin kannattaja, että kaikki sitä syrjäyttämällä saatu
minusta on ryöstettyä toisen tavaraa. Jos Tokoi vallankaappauksensa
palkkioksi saisikin nyt viljaa Venäjältä, en ottaisi sitä vastaan,
jos suinkin jollain tavalla voisin uskoa pääseväni omaan uutiseeni.
Olen kuin isännälleen siihen määrin uskollinen koira, joka ei huoli
palaa vieraan kädestä ennen kuin ehkä nälkäkuoleman uhatessa. Tokoin
leivässä, jos hän sitä saa bolshevisminsa palkaksi, on aivan liian
paljon venäläistä hajua, ollakseen etomatta suomalaista sydäntäni.
Torstaina 31 p:nä tammikuuta.
Rouva Erkko soitti, että edusmiehiä vangitaan ja etsitään. Onko
tarkoitus ottaa ja pitää heitä panttivankeina vastaisten tarpeiden
varalta?
Olin E. Erkon luona. Kuulin, että edusmiehet Mikkola ja Paavolainen
olisi vangittu. Varsinkin kuulutaan maalaisliittolaisia etsityn.
Erkolla omituinen tunnelma, joka muistutti Bobrikoffin aikoja vähää
ennen heidän maasta karkoittamistaan.
*
Kapitaaliketun ajojahti.
Kuuluvat pyrkivän Suomen pankkiin, mutta eivät liene vielä päässeet.
Paksut holvit täytyisi kuulema räjäyttää, ennenkuin ne aukeaisivat.
Se vihattu kapitaalihan ei tästä päättäen olekaan itsessään niin
paha ja kelvoton, kuin miksi sitä leimataan. Voittosaaliina se
on hyvä olemassa. Sitä ajetaan takaa, se pujahtaa kuin kettu
luolaansa, kun sitä ahdistetaan. Sen saamiseksi on ajojahti jo kauan
ollut käymässä, koko ajan, kun kaappausta valmistettiin. Manner
on uljas ajokoira, herrasrotuinen, joka haukkuu jälkiä; Tokoi on
talonpoikaistiisti, joka seuraa miten kuten perässä, viekkaana ja
varovaisena, useimmin ääneti, ärähtäen silloin tällöin; Kuusinen
on viekas sekarotuinen kylän piski, joka jäniksen jäleltä haihtuen
heitäkse nalkuttamaan oravaa. Valpas on itse metsästäjä, joka on
päästänyt koppelin liikkeelle ja yhä usuttaa ja vie haihtuvat jälille
ja seisoo hiiskumatta passissa ampuakseen, mitä muut ajavat. Gylling
on hienokarvainen foxterrieri, joka päästetään luolaan ajamaan ulos
sinne piiloutunutta kapitaalikettua. Saa nähdä, saako ne sen sieltä
ulos. Kapitaaliketulla on monet salakäytävät, joita myöten se pärjää
päänsä.
*
Hyödyllisten valheiden levittämistoimisto.
Eräs herra tulla huohotti kadulla vastaani ja kertoi, että Saksa
auttaa. Minä sanoin, pilan päiten, kuulleeni, että Saksa _ei_ auta.
"Sitä huhua pitää kuitenkin levittää". -- Hän sanoi myöskin, että
Venäjän laivasto olisi jo lähtenyt täältä, mutta että Sirola on
kieltänyt. -- On nähtävästi olemassa tiedonantotoimisto, samoin kuin
Bobrikoffin aikana, "hyödyllisten valheiden" levittämistä varten.
*
Tunnelma.
Mitä ihanin talvinen päivä. Ja mikä inhoittava tunnelma samalla.
Kuinka mahtanee taas tottua sortoon ja mukautua siihen ainakin
sikäli, että voi ryhtyä tavallisiin töihinsä. Ajatus seisoo. Kynä ei
kulje, silloin tällöin vain tökkää paperille, mitä johtuu mieleen.
*
Hajamietteitä.
Olisi todella hullunkurista, jolleivät Suomen pankin holvit
aukenisikaan. Tarvitaan kuulema kolme avainta, jotka kaikki ovat
eri miesten takana. Jos yksikään puuttuu tai hukkuisi, ei toisilla
päästä. Ei aukea, vaikka henki menköön, vaikka mitä meteliä pitäisi,
vaikka vallankumouksellisen kansan tahto kuinka huutaisi ja meluaisi
ja ponsiaan paukuttaisi. Holvin ovi siinä vain murjottaa, sulkuilee,
tekee passiivista vastarintaansa sekin.
He pyrkivät toisen raha-arkkuun, kun ei ole omaa. Heillä on rahapaja
hallussaan, mutta vaikka he saisivatkin siellä seteleitä painetuksi,
ei kukaan niistä välittäisi, eivät heidän omansakaan. Heidän täytyy
turvautua vihollisensa luottoon. Kun se on lopussa, kun pankin holvi,
jos ne saadaan auki ja kai lopulta jotenkuten saadaan, ovat tyhjät --
mitä sitten? Ei mitään. Oma konkurssi ja ryöstetyn konkurssi. Alkaako
tuhatvuotinen valtakunta vasta kaiken kaaoksesta? Luodaanko maailma
uudestaan kuutena tulevana päivänä? Siihen luomiseen tarvittaisiin
toinen mies kuin Manner.
Ehkei yhteiskunnan monirattainen hieno koneisto sentään ehdi kokonaan
turmeltua, vaikkakin se pysähtyy. Selviääkö heille, näille, jotakin?
Huomaavatko he, että yhteiskunta on koneisto eikä mitään muuta. Että
kelloa käynnissä pitämään tarvitaan muutakin kuin se voima, joka
on vieterissä tai luodissa. Siinä on rattaita ja regulaattoreja,
hienoimman aivotyön aikaansaamaa kaikkien eri osien sopusuhtaa ja sen
ylläpitämistä aina valvovan älyn avulla. Yksi ainoa rikottu ratas
sen pysähyttää. Kello seisoo. Ärjy, huuda, kiroile sen ääressä,
uhkaile: käytkö, perkele, taikka minä isken! Kello ei käy. Täytyy
noutaa ammattimies, viisas mies, sitä korjaamaan. Mutta viisas miespä
ei tulekaan korjaamaan -- ilman ehtoja. Häntä kutkutetaan kylkeen
pistimen kärellä. Hän on tekevinään jotain ja kello käy hetken,
pysähtyy taas.
Yhteiskunnan konetta ei sitäpaitsi mikään mestari saa millään pakolla
käymään, vaikka tahtoisikin, olkoon hän kuinka taitava tahansa,
sillä jokainen sen ratas on elävä olento, joka _voi_, jos tahtoo,
tehdä tenän omin päinsä. Ei mikään kontrolli voi estää niitä sitä
tekemästä, ei mikään voi estää niitä salavehkeilemästä, kun ne kerran
tahtovat. Ei mikään pakko auta, kun ne ovat jotain päättäneet. Ei
auta muu kuin uusia kaikki. Mutta se ei käy käden käänteessä, seisaus
tulee niin pitkälliseksi, että ei voi enää odottaa. Porvari on nöyrä,
tahdoton ratas kellossa, niin kauan kuin häntä ei ärsytetä. Kun se
tehdään, kun hänelle tehdään väkivaltaa, suuttuu hän ja äkäytyy.
Vallankaappaus teki sen, ja kaikki seisoo. Ei mikään saa koneistoa
liikkeelle vastoin sen omaa tahtoa. Punaiset kai laskivat siihen,
että routa ajaa porsaan kotiin. Virkamies ja muu meikäläinen saa
kuitenkin luottoa. Rahaa on siksi liikkeellä, että sitä riittää
vaihtorahaksi. Ja jos ei ole rahaa, on luottoa. Luotto porvarien
kesken näyttää olevan rajaton. Niin kauan kuin elintarpeita _on_,
saavat niitä ne, joilla on luottoa.
Sittenkuin ei enää ole, mitä ostaa, ei luottoakaan tarvita. Kun
rahalla ei enää saa elintarpeita, jaetaan, mitä kullakin on. Kannikka
pannaan kahtia, kolmia. Sosialisti, joka on ehkä saanut enemmän
väkivallan etuoikeudella, tulee luultavasti heltyneen sydämensä
pakoituksesta antamaan jotain nälkää näkevälle porvarillekin.
Inhimilliset tunteet pääsevät toisaalla vaikuttamaan. Silloin on ehkä
myös sovinnon aika tulossa. Me kerjäämme toisiltamme. Olemme tulleet
tasa-arvoisiksi. Raadellaan ja tapetaan, mutta samalla autetaan
toinen toista. Silloin on todella tapahtunut vallankumous.
Mutta oliko se _tämä_ vallankumous, jota lähdettiin tekemään?
*
Se pysyy.
On oikeastaan samantekevä, voittavatko porvarit vai joutuvatko
tappiolle. Heidän yhteiskuntansa pysyy, joskin jossain määrin
heikentyneenä, kun ei kuitenkaan mitään uutta ja parempaa ehditä
rakentaa sijaan.
*
Tuleva taantumus.
Eräs nuori sosialisti sanoi minulle tänään: tämä kaikki on
mieletöntä. Minä sanoin: jos porvarit nyt voittavat, tulee minusta
sosialisti. Hän sanoi: kyllä onkin tarpeen, sillä niitä tulee tämän
jälkeen olemaan vähän. Luulen, että taantumus porvareissa tulee
olemaan hyvin suuri, että syntyy äärimmäisen vanhoillinen puolue,
joka tulee panemaan kaikki voimansa liikkeelle ei ainoastaan uusia
reformeja vastaan, vaan myöskin jo tehtyjen reformien tyhjäksi
tekemiseksi. Siltä varalta olisi edistysmielisten ajoissa koottava
voimansa. Mutta kai tulee olemaan työtä revityn talon rakentamisessa
ja tallatun vainion kyntämisessä ja kylvämisessä niin paljon, ettei,
vaikka halua olisikin, voimia riitä uudisviljelyksiin.
*
Mikä on mikä?
Ovat julistaneet uuden torpparilakinsa. Siinä on -- kolme pykälää.
Kaikki torpparit, lampuodit ja mäkitupalaiset julistetaan
maanomistajista riippumattomiksi. Maanomistajat eivät saa mitään
korvausta siitä maasta, joka heiltä otetaan. On kuitenkin
poikkeuksia. Pienten tilojen omistajille luvataan vastedes
mahdollista korvausta valtion varoista. Mikä on "pieni" tila? -- Mikä
yleensä on heillä mikä? Tiennevätkö oikein itsekään?
*
Saksa ja me.
Jos Saksa todellakaan ei tee meidän hyväksemme mitään rauhan
neuvotteluissa, eikä auta meitä suoriutumaan Venäjästä, jos se
virallisesti tai epävirallisesti hyökkää, niin on todella nolo
asemamme rakentaessamme toivomme Saksaan. Sen voitto tuotti meille
itsenäisyytemme ja se tunnusti sen. Sitten se jätti meidät siihen.
Sehän ei voi sekaantua Venäjän ja Suomen väliseen sotaan enemmän kuin
Venäjän sisällisiinkään sotiin. Ehkä vielä Venäjän ja Ukrainan, josta
se mahdollisesti saa viljaa. Mutta täällähän sillä ei ole mitään
saatavana -- ei muuta kuin nälkäisiä. Jahka joutuu, ehkä se kuitenkin
tulee, kun porvaristo joko on tapettu tai taloudellisesti menehtynyt.
Sitten se saa meidät halvalla, metsämme, koskemme, teollisuutemme,
kauppamme. Lyypekin ja Riian "saksa" on ennenkin pitänyt sitä
kaikkea hallussaan monilla privilegioillaan. Samoin se kai tulee
tekemään Venäjälläkin. Se ottaa molemmat konkurssipesät hoitoonsa
ja selvittää ne omaksi edukseen. Saksalainen on työläiselle ankara
herra, toista kuin meidän omat isännät. Sen pehtori ja upseeri osaa
kyllä käyttää työtä toisella tarmolla kuin meidän omat hyväntahtoiset
isäntänahjuksemme. Kyllä meidän laiskajussin tupen täytyy heilua,
ennenkuin talon velat ovat maksetut. Kuinka käynee, mutta tulkoon hän
kuitenkin, kaikitenkin.
*
Näenkö aaveita?
Virkamiehiä, jotka omantuntonsa pakoituksesta ovat tehneet lakon,
vangitaan ja koetetaan pakottaa rikkureiksi. Mikähän melu siitä
nousisi, jos sellaista pakoitusta harjoitettaisiin työmiehiä kohtaan?
Mutta turhaa on päivitellä mistään johdonmukaisuuden puutteesta;
ovathan ne johdonmukaisia: kaikessa, ilman poikkeusta väkivaltaisia.
Ei nyt tänä yönä eikä seuraavina monikaan korkeampi virkamies eikä
edusmies mahda maata omassa vuoteessaan. Heitä tullaan tietysti
raa'asti pilkkaamaan siitä, että "pakoilevat". Saa nähdä, eikö
sitten, kun loppusuoritus alkaa ja viimeinen villitys tulee, ruveta
muitakin vangitsemaan ja tappamaan.
*
Alakuloisia mietteitä.
Taas on yksi päivä mennyt. On niin painostavaa ja hermostuttavaa. Ei
tee mieli enää telefonoidakaan. Luultavasti siellä kuunnellaan. Jos
veri on oleva turhaan vuodatettua, mikäli sitä isänmaankin vuoksi
vuodatetaan? Jos kaikki menee ennalleen, ryssänaikuiseksi jossain
toisessa muodossa?
Mikä ääretön katkeruus tästä syntyykään, mikä mahdoton tilanne,
jos porvaristo joutuu tappiolle ja sen täytyy ainakin jonkun
verran ruveta yhteistoimintaan sosialistien kanssa, joilla ei
tietysti ole tarpeeksi voimia mihinkään todelliseen rakentamis- ja
järjestämistyöhön. Onhan isänmaa kuitenkin pelastettava aineellisesta
perikadosta tai ainakin koetettava pelastaa. Yksin jätettyinä ne
eivät voisi mitään muuta kuin lisätä sekasortoa ja anarkiaa. Sitä
kurjuutta ei kai tulisi kestämään paljoa kauemmin kuin Venäjälläkään,
mutta niin kauan kuin bolshevikit Venäjällä pysyvät vallassa, pysyvät
ne täälläkin, ja kuka tietää, kuinka kauan sitä kestää.
Huligaanivalta täällä tulee varmasti jatkumaan, sillä niin luja
meikäläinen bolshevikkihallitus ei tule olemaan, että se saisi ne
pitkään aikaan kurissa pidetyksi. Meidän huligaanit ovat aivan
erikoista lajia, ilman mitään sääliä, ritarillisuutta, kunniantuntoa
ja hellyyttä, kostonhimoisia, pitkävihaisia. Venäläiset ovat kyllä
julmia, mutta samalla sydämellisiä ja hetkellisiä ja helpommin
liikutettavia. Niissä lie ainakin jotain kylähenkeä, jota meiltä
puuttuu.
Jos porvarit voittavat ja järjestys palautetaan, alkaa luultavasti
salainen sissisota salamurhineen, murhapolttoineen, kostoineen ja
muine tihutöineen. Mikä suunnaton järjestysvalta tarvitaankaan
alkeellisimmankaan turvallisuuden ylläpitämiseksi! Ja pohjalla elää
koko työväen luokan masennuksen, katkeruuden ja vihan jäytävä tunne,
menetetystä taistelusta ja sortuneista toiveista. Tulee kulumaan
miespolvi, ennenkuin vuodatetun veren muisto häipyy ja haudoilta --
molemmin puolin -- voidaan kukkia poimia. Ellei joku yhteinen vaara
ja sen yhteinen torjuminen sulata kansaa yhteen?
*
Värväystä.
Joka päivä tulee heiltä tupruamalla uusia asetuksia ja lakeja,
ylimalkaisia, periaatteellisia lupauksia, joilla ei, enemmän kuin
muullakaan tähänastisella sosialistisella lainsäädännällä, ole muuta
merkitystä kuin värväys vallankaappauksellisten riveihin.
*
Huhuja.
Soitettiin myöhään illalla, että Keravalla on käymässä taistelu.
Valkoiset ovat vallanneet aseman, mutta venäläiset ovat tulleet
avuksi ja valkoiset ovat joutuneet tappiolle. Taistelu jatkuu
parhaillaan, klo 1/2 11 illalla. Joku nuori Cronstedt on kaatunut.
-- Pori on kuulema valkoisten hallussa. -- Valkoiset eivät mene
Tampereelle, koska työväki siellä ei muka ole täysin punaisten
puolella, vaan kulkevat etelää kohti Pälkäneen kautta. -- Venäläiset
menevät punaisten puolelle. -- Ammuntaa kuuluu jostain kaduilta.
-- Keravalla on kapteeni Hjeltin poika surmattu juuri, kun hän
oli nousemassa junaan viedäkseen isäänsä hautaan. Kuinka monesta
tällaisesta teosta saaneekaan vielä kuulla!
*
Minusta tuntuu kuin tämä nyt alkanut kansalaissota olisi jollakin
tavalla saatava keskeytetyksi, ennenkuin se pääsee kehittymään
edemmä. Jonkunlainen sovintoyritys olisi saatava aikaan. Mutta kun
ei kukaan pääse edes kosketukseen toisensa kanssa ja kun ei yleistä
mielipidettä voi mitenkään saada julkisuudessa siihen valmistetuksi.
Niin, _tuntuu_, että pitäisi jotain tehdä. Mutta mitä?
Perjantaina 1 p:nä helmikuuta.
Sovinnon ja rauhan haaveita.
Herätessäni tänä aamuna varhain sain kuin sysäyksen siitä, mitä nyt
olisi tehtävä. Sota on saatava keskeytymään tavalla millä tahansa.
Panin heti paperille sen, mikä tässä seuraa.
Sosialistien on annettava vakuus siitä, että venäläisiä ei missään
muodossa enää käytetä avuksi ja että heidän taholtaan totisesti
vaaditaan heidän poistumistaan. Aseellinen välirauha pysyy olemassa,
kunnes se on tapahtunut. Aseet lasketaan molemmin puolin heti,
kun venäläiset ovat poistuneet tai muuten käyneet vaarattomiksi.
Helsingissä ja suuremmissa kaupungeissa ja muissa paikoissa, joissa
se näyttää tarpeelliselta, ylläpitää järjestystä kaarti, jossa on
yhtä monta sosialistia ja porvaria, mieluimmin niitä, jotka eivät ole
ottaneet aktiivisesti osaa taisteluun.
Eduskunta päästetään kokoontumaan ja virastot alkavat toimia.
Eduskunta kokoontuu hajotakseen ja määrätäkseen uudet vaalit. Sitä
ennen se julistaa amnestian niin laajan kuin suinkin mahdollista.
Se voi jättää senkin uudelle eduskunnalle tai sen asettamalle
tuomioistuimelle, joka toimii valaoikeustapaan s.o. vastaa
kysymykseen, onko syytetty syyllinen vai ei. Amnestiatapauksissa
korvaa valtio yksityisten kärsimät vahingot. Valtio korvaa yleensä
vahingot yksityisille. Kun tuomioistuimen työn alkaminen näin
viivästyy, ehtivät syyllisimmät poistua maasta, mikä olisi suotavaa,
jotta heistä siten päästäisiin.
Ennen hajaantumistaan eduskunta julistaa seuraajaansa sitoviksi
joitakin tärkeimpiä reformiperiaatteita (torppariasia, vanhuuden
vakuutus, luonnonrikkauksien y.m. jonkunlainen sosialiseeraus).
Eduskunta asettaa vaalien ajaksi ja kunnes uusi hallitus on saatu
muodostetuksi koalitsionihallituksen tai muun sen nimellisen elimen
hoitamaan juoksevia asioita, valvomaan järjestystä, hoitamaan
ulkopolitiikkaa y.m.s. Elintarvehallitus toimii itsenäisesti
rajattomalla budjetilla ja avoimilla valtuuksilla.
Uusi eduskunta valitaan etupäässä antamaan hallitusmuotoa. Nopean
tuloksen saavuttamiseksi ja jarrutuksen estämiseksi asia siinä
ratkaistaan yksinkertaisella äänten enemmistöllä.
Tämä eduskunta toimii ainakin niin kauan, kuin uusi hallitusmuoto
saadaan toimeen.
Mutta voidaanko nyt vielä ollenkaan tarjota rauhaa ja ryhtyä
minkäänlaiseen keskusteluun rauhan ehdoista vallankumouksellisten
kanssa?
Niinkuin asiat nyt ovat kehittyneet ja kai yhä enemmän
kehittyvät, ei voitane enää lähteä siitä, että kysymys
on vain punakaartilaisrosvouksien, -murhien ja -kapinan
kukistamisesta. On todellisuudessa olemassa vallankumouksellinen
ja vastavallankumouksellinen säännöllinen _sota_, jossa ei voi
kiinnittää huomiota yksinomaan sen alkusyihin ja keinoihin, koska
ainakin osa ja luultavasti hyvin suuri osa valtiollista puoluetta käy
enemmän tai vähemmän aktiivisesti aseellista vallankumouksellista
taistelua eikä tule tyytymään _status quo'hon_, vaikka tulisikin
tällä hetkellä voitetuksi, mikä ei ole ollenkaan varmaa. Epäilen
vielä Mannerheimin armeijan menestystä (jollei tule ulkoa apua),
vaikka se joksikin ajaksi pääsisikin aseman herraksi. Sissisotaa näet
tulee jatkumaan, elleivät sosialistit itsekin ryhdy oman asiansa edun
vuoksi sitä estämään.
Rauhanneuvottelut ovat luultavasti kerran kuitenkin alotettavat,
niinkuin ne alotetaan sotaa käyvien kesken. Varsinaisesti sotaa
käyvät vallat s.o. aktiivisesti sotaan osaa ottavat sitä eivät
voine tehdä. Sen on tultava ja sitä on valmistettava syrjästä päin,
ainakin aate heitettävä esiin, ennenkuin lopullinen yhteentörmäys
tapahtuu. Mutta vaikka tämä olisi tapahtunutkin jommankumman voitoksi
tai muuttumassa pitkälliseksi asemataisteluksi niin, että sisämaa
ei voi valloittaa Helsinkiä eikä Helsinki tunkea sisämaahan, täytyy
luultavasti kaikessa tapauksessa ryhtyä sovitteluihin, ja kai
jotenkin edellä viitotulla pohjalla. Mutta kuta kauemmaksi mennään,
sitä vaikeampi on sopia ehdoista. Amnestiakysymys ja kysymys mieliä
rauhoittavista reformilupauksista ovat vaikeimmat ratkaista, sitä
vaikeammat kuta pitemmälle mennään. On uhrattava, mitä suinkin
voidaan, jotta päästäisiin uusiin vaaleihin, joihin sosialistienkin
täytynee lopulta suostua omassa keskuudessaankin tapahtuvasta
puristuksesta, varsinkin maaseudulta päin, sillä eihän siellä sentään
voitane valtuuttaa pistinvallan jatkuvaan käyttämiseen. Mutta heidät
on voitettava myöskin annetuilla takeilla reformeista.
Nykyinen hallitus ja nykyinen eduskunta eivät ole mahdolliset
jäämään paikoilleen, ellei toinen puoli kokonaan voi määrätä
rauhanehtoja ja panna mielensä mukaisia tuomioita täytäntöön. Ne
ovat joutuneet riitapuoliksi ja edustavat vain toista taistelevista.
Eduskunta valittiin sitäpaitsi aivan toisissa oloissa, aikaansaamaan
itsenäisyyttä ja sen se nykyisen hallituksen avulla on suorittanut
niin hyvin, kuin on voinut. Ei muutenkaan voi ajatella, että sen
toiminta olisi mahdollinen kireiden mieskohtaisten välien vuoksi.
Eivät porvarit voi työskennellä vallankumousmiesten kanssa,
jotka ovat verenkin vuodatuksesta vastuussa. Ei ainakaan missään
säännöllisessä lainsäädäntätyössä.
Nykyinen senaatti taas ei missään tapauksessa voine eikä tahtonekaan
jäädä.
Jos nyt saataisiin aikaan jonkinlainen pohja neuvotteluille, onko
ehdotus tehtävä sotaakäyville ohi senaatin ja eduskunnan? Eikö
ehkä syrjästä tullut alote ole tarpeen siksikin, että eduskunta ja
senaatti eivät pääse kosketukseen vallankumouksellisten kanssa,
niin kauan kuin vallankumousta jatkuu, ja vallankumoustila tietysti
jatkuu, niin kauan kuin kosketusta ei tapahdu.
Varmaan kohtaisi rauhan välitys vielä tällä hetkellä strategisista
ja oikeudentunto- ja tunnesyistä vastustusta, ehkä suuttumustakin
porvarillisten puolelta, jotka nyt haluavat taistella loppuun, tuli
mitä tuli, ja se mieliala on minussakin vielä vallalla. Rintamamme
on kai katsottava fyysillisestikin voimakkaammaksi. Aatteellisesti
ja moraalisesti se sitä ehdottomasti on. Mutta kuinka kauan se pysyy
fyysillisesti voimakkaampana, jos Venäjä kannattaa vallankumousta?
Ja onko sanottu, että rauhan kaipuu ei pian kasva niin voimakkaaksi,
myöskin porvarillisissa, että se vaatii kompromissiin kaikesta
huolimatta? Jo nälkäkin Helsingissä voi asettaa eteen joko kuoleman
tai taipumisen. Sosialistien rintama taas voi murtua ainakin osaksi
niin, että heidän lopullinen kukistamisensa asevoimalla ei tarvitse
välttämättä tulla kysymykseen.
Ennenkuin tahdoin ryhtyä vaikuttamaan tämän päähänpistoni tunnetuksi
tekemiseen, oli minun mielestäni keskusteltava siitä eräiden
ystävieni kanssa. En totta puhuen uskonut saavani sille suurtakaan
kannatusta. Vaikka jotkut sen hyväksyisivätkin, oli tuskin ketään,
joka olisi voinut ruveta välittämään, joka olisi mennyt Mannerin tai
Tokoin puheille ja päässyt Mannerheimin ja Svinhufvudin puheille.
Eikähän ollut mitään mahdollisuutta keskustella asiasta julkisuudessa
ja vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Hetki ei tietysti vielä
ole tullut rauhan neuvotteluihin. Mutta kun sota kuitenkaan ei
asiallisesti vielä ollut puhjennut, kun vasta oltiin n.s. rajalla,
niin ajattelin, että sota ehkä vielä voitaisiin estää puhkeamasta,
joskin laukauksia jo oli vaihdettu ja ehkä joku määrä vertakin
vuotanut.
Päätin ensin kääntyä Ståhlbergin puoleen. Soitin ja sain tietää, että
hänet oli -- viety. Mihin, sitä en saanut tietää. Ståhlberg vangittu
-- ei, rauhanneuvotteluihin ei nyt näytä olevan aika ryhtyä.
Sain kuulla, että Keravalla on ollut verinen taistelu ja paljon
kaatuneita. Verta on vuotanut ja veri huutaa kostoa. Valkoisen lipun
nostamisen aika on ohi. _Fiat justitia, pereat mundus_. Siihen kai se
menee.
Illemmalla Ståhlberg soitti ja kertoi, että hänet oli viety Suomen
pankkiin, jossa kassaholvien ovet olivat sulattamalla murretut,
olemaan läsnä tarkastusta tehtäessä. Ståhlberg oli kieltäytynyt ja
päässyt vasta illalla takaisin.
*
Antti Mikkola murhattu.
Valtiopäivämies Antti Mikkola on murhattu. Ei tiedetä enempää
siitä, kuinka se on tapahtunut, kuin että kai vartijat nähtävästi
ovat ampuneet hänet ilman tutkintoa ja tuomiota. Toisaalta
kerrotaan, että häntä olisi tutkittu Smolnassa ja sitten ammuttu,
ei takaa niinkuin on ollut tavallista, vaan edestäpäin otsaan.
Mikkolan veri tulee huutamaan verta eikä mikään sovittelu enää ole
onnistuva. Tulee mieleeni Hilja Pärssisen huudahdus eduskunnassa,
että Turun ryöstöt olivat Mikkolan toimeenpanemat. Mielettömät sen
uskoivat ja "kostivat", -- Ei nyt ole epäilystäkään siitä, ettei
asevelvollisuutta pantaisi toimeen tässä maassa. Sen _vastustajat_
ovat sen siihen ajaneet.
*
Kaupungilla ammutaan.
Klo 10 illalla, juuri kuin olin kirjoittanut puhtaaksi ylläolevan
esitykseni rauhan ehdoista, alkoi kuin vastaukseksi siihen kuulua
kiihkeää ammuntaa kaupungilta. Soitettiin pariin paikkaan Erottajan
varrella ja saatiin kuulla, että punakaartilaiset vimmatusti ampuvat
Ruotsalaista teatteria, tehden "taktillisia" liikkeitä lumikinosten
takaa.
*
"Vallankumoustuomioistuimet tarpeen."
Otan tähän kokonaisuudessaan näin kuuluvan "Työmiehen" kirjoituksen:
"Vallankumoustuomioistuimet tarpeen":
'Työväen jalo taistelu tarkottaa yhteiskunnan uudistamista
sellaiseksi, että siinä olisi hyvä elää jokaisen, joka
tahtoo tehdä rehellistä työtä. Mutta tuolla taistelulla on
vihollisia, työnriistosta eläviä ja kun työväen taistelu paisuu
vallankumousliikkeeksi, joutuvat sen viholliset ihan raivoon. Silloin
he joko itse tekevät tai palkkaavat toisia, usein ymmärtämättömiä tai
rappeutuneita joukkoja, tekemään sellaisia tekoja, jotka aikaansaavat
yhteiskunnalliseen elämään turmiollisia häiriöitä sekä ovat
vallankumoukselle vahingoksi ja vaaraksi. Tuollaiset teot kuohuttavat
tietysti kumoustaisteluun nousseen kansan mieliä, ja kun sellaisten
tekijät joutuvat kiinni, voi seurata välittömiä kostotekoja.
Korpilain käytäntöön ottaminen tuottaisi kuitenkin vallankumoukselle
mitä vakavimpia häiriöitä. Kun kosto pelkkien epäluulojen perusteella
saattaisi kohdistua viattomaankin, herättäisi se kansan keskuudessa
epävarmuuden tunnetta sekä sellaisia käsityksiä, että vallankumous ei
kykene tekemään oikeutta. Ilman järjestettyä tutkintomenetelmää ei
myöskään voida tarkoin todeta rikoksen todellista luonnetta, ei sen
merkitystä vallankumoukselle eikä harkita, millaisia toimenpiteitä
on tarpeen. Voisi sattua, että pienestä, tietämättömyydestä tai
ymmärtämättömyydestä tehdystä rikkomuksesta seuraisi ankara
rangaistus, kun taas vahingollisemman teon tekijä voisi päästä
vähällä. Henkilöjä, joista ei asiallisesti enää voisi olla
vallankumoukselle vauriota, ehkä pidettäisiin vangittuina ja
vaaralliset vehkeilijät kuljeksisivat vapaina. Vieläpä saisi
yksityinen kostonpyyntökin tilaisuuksia väärillä ilmiannoilla johtaa
vihastuneen kansan mieliä harhaan. Syntyisi yleisen turvattomuuden
tunne ja hävitettäisi monen kansalaisen luottamus vallankumouksen
oikeudellisuuteen.
Niin ei saa tapahtua. Vallankumouksen kilpeä ei saa sallia kenenkään
yksilön tai väkijoukon tahrata välittömillä kostoteoilla eikä
korpilain mukaisilla menettelytavoilla. Järjestys ja johdonmukaisuus
on vallitseva kumouksellisessa oikeudenkäytössä. Se on oleva
sellainen, että se herättää kaikessa kansassa sen tunteen, että
vallankumous kykenee jakamaan oikeutta, samalla kun se tekee
vihollisensa vaarattomiksi. Siksi on viipymättä käytävä luomaan
_vallankumouksellisia tuomioistuimia_. Siihen on sekä oikeutettu
että velvollinen vallankumouksellinen, työtä tekevä kansa itse.
Tarkan tuntemuksen perusteella valitkoon se tuomarit kumouksen
valtaelimien antaman lain mukaan. Hankkikoot nämä kaikkialla maassa
kansan kunnioituksen vääjäämättömällä oikeudentunnollaan ja vakavaan
harkintaan perustuvilla tuomioillaan. Periaatteena olkoon:
täysi selvyys asianomaisen rikkomuksesta on hankittava;
syytetyllä olkoon kieltämätön oikeus asettaa itse puolustajansa ja
esittää näytteitä;
tuomio langetettakoon omantunnon ja terveen järjen, ei kaavojen
mukaan;
ymmärtämättömiä tuomion kautta ohjattakoon, tietämättömiä
valistettakoon, lyhyeksi aikaa pidätetyksi tuomiten annettakoon
pienten rikkomusten tehneille harkinnan tilaisuus ja aivan
vaaralliset eristettäköön niin kauaksi aikaa, ettei heistä enää voi
olla vallankumoukselle vahinkoa.
Kaikissa tapauksissa noudatettakoon uuden ajan periaatetta, että
keltään älköön henkeä otettako. Älköönkä myöskään muita raakalaisajan
rangaistustapoja missään muodossa elvytettäkö! Henkilökohtainen
häpäisy on tarpeeton ja kaikkinainen ruumiillinen loukkaaminen
sekä kidutus työväen taistelulle arvoton. Se jääköön vihollistemme
etuoikeudeksi. Olkoon työtätekevän kansan oikeus yhtä vakava kuin
järkähtämätön, samalla terveellistä pelkoa ja kunnioitusta herättävä.
Noudattakoon kansa yhteisiä ohjeita, ja oikeudentunnetta. Pidettäköön
horjumatta kiinni periaatteesta, että taistelumme on yhtenäistä
ja johdonmukaista, ei hajallista, anarkistista. Väärinkäsityksen
välttämiseksi huomautettakoon, että tässä ei ole puhetta
sotaoikeuksista, joista on annettava eri säännökset.
Työtä tekevä kansa, ota omiin käsiisi tuomiovallan hoito ja käytä
sitä ylevän oikeudentuntosi mukaan.'
Käy rivien välistä ilmi, että on jo tehty kaikenlaisia tihutöitä,
jopa siihen määrin, että ne ovat kuohuttaneet kumoustaisteluun
nousseen kansankin mieliä. Nämä näyttävät käyneen panemaan täytäntöön
korpilakia. Luettuani otsakkeen luulin ensin, että tuomioistuin oli
asetettu murhattujen ja ryöstettyjen suojaksi. Perustelusta käy ilmi,
että se oikeastaan on tarpeen murhaajien ja ryöstöjen suojaksi.
Tihutekoja näytään näet siinä tultavan tuomitsemaan sen mukaan, mikä
merkitys niillä on vallankumoukselle.
On muuten kuvaavaa, että tuomareille täytyy oikein kädestä pitäen
tyrkyttää, että täysi selvyys asianomaisen rikkomuksesta on
hankittava ja että syytetyllä on oleva oikeus käyttää puolustajaa
ja esittää näytteitä. Luultavasti ei tähänastisia tuomioita
langetettaessa ole näin menetelty. Ei myöskään liene omatunto ja
terve järki aina olleet mukana, päässeekö se siihen nyt vaikuttamaan.
Saa nähdä, tuleeko heillä nyt käytäntöön periaate, ettei ole
henkeä otettava. Henkiä on otettu, samoin on kai myös "elvytetty"
"raakalaisajan rangaistustapoja", on tapahtunut kidutuksia j.n.e.
Nähtävästi voi tällaisten kirjoitusten avulla konstruoida paljon
sellaista, mitä kulissien takana tapahtuu.