METSOLA (viittaa kädellään Sannan jälkeen). Eukko näkyy vähän
tuskailevan koko noissa emäntähommissaan; (nyökyttäen päätään) mutta
kyllä ajan päälle talttuu.
SUTKI. Minullakin olisi asiaa, mutta voinenko nyt tuota kysyä?
METSOLA. Mikä siinä sitte kysyessä. Kysynythän ei tieltä eksy.
SUTKI. Asia on näet senlainen, että tarvitseisin vähän rahoja. Vekseli
on juuri lankeamassa, johon täytyy saada vaikka silmästä.
METSOLA. Se on kyllä paha asia, mutta minä sille en nyt voine mitään.
Rahavähäni ne ovat lainoina; (kynsien korvatustaan) ja takauksia olen
tehnyt päälliseksi.
NIKKINEN. Jos isännällä on halu miestä auttaa, kyllä sitte keinon
keksimme. (Panee kätensä Metsolan olkapäälle) Minä voisin olla
välittäjänä, tuttava kuu olen kauppiaalle.
METSOLA (hyvillään). Jos herralle se kerran soveltuu, niin mitä siitä
sitten puhetta!
NIKKINEN. Tukkikauppakontrahtimme mukaan toinen maksu olisi talvella,
mutta tässä, miestä auttaissanne, voisin rahat antaa teille paikalla.
METSOLA (mahtavana seisten, kädet lantioilla). Paljonko kauppamies
sitten tarvitseisi?
SUTKI (huokaisten). Kyllä kaksituhatta mun täytyy saada.
METSOLA. Se on, hemmetissä, koko paukku! (Kynsien korvallistaan)
Tarvitseisin rahaa itsekin, velkamiehiltä ei ole pyytämistä...
NIKKINEN (nauraen). Jääpihän tuhat markkaa vielä itsellenne.
METSOLA. No sitte tepsii, jos se sitä on! Toisen maksuterssaalin saan
kokonansa?
NIKKINEN (ottaa lompakon poveltaan). Niin saatte, heti kolme tuhatta.
(Lukee seteleitä pöydälle). Tässä kaksituhatta on suuremmissa, tuossa
tuhat markkaa pienissä papereissa.
SUTKI (iloissaan, tarttuu Metsolaa käteen). Te, isäntä, nyt olitte
kunnon mies! Auttava enkeli te olette hädässäni.
METSOLA (mielissään). Kissa kiitoksella elää, koira päätä silitellen:
miesten kesken niin ei puhuta.
SUTKI (Nikkiselle). Palkinnoksi isännän hyvyydestä meitä kohtaan, ole
ihminen. (Lyö Nikkistä olkapäälle) Säästä hänen saloansa hyvin!
Tarkasta sormiesi lomin jäännösmetsä.
METSOLA. Tunnon mukaan, hyvät herrat, vaan; vaikka onhan luvallista
leikkipuhe.
SUTKI (ottaa poveltaan velkakirjan). Olen laatinut tähän velkakirjan.
Takuumiehenä on tämä herra tässä. (Osottaa Nikkistä).
METSOLA (vakavana). Mitäpä se nimienkään paljous siinä sitten suuresti
herättää, mies jos asiastaan itse kerran huolen pitää, tuota, aikanaan.
SUTKI. Se on järkevää puhetta se.
METSOLA (antaa Sutkille 4 kpl. 500 nukan seteliä). Tässä on nyt teille
kaksituhatta. -- Mutta mitenkä se kuuluu velkakirja?
KIRKINEN (lukee velkakirjan). Talolliselle Matti Metsolalle maksan
allekirjoitettu vaadittaessa, kuuden koron kanssa, summan suuren 2,000
markkaa kullassa. Rahat saatu. Vakuutan Salovaaran kappelissa,
kirkonkylän kauppakartanolla Kesäkuun 10 p. 1899.
Sakari Simonp. Sutki.
Kauppias, sinetti.
Todistavat: Petter Petterqvist, nimismies.
Kaape Käiväräinen, konstaapeli.
Yllä seisovasta velasta menen ominaiseen takaukseen. Aika ja paikka
kuin yllä.
Niilo Nikkinen.
Puulaakin asiamies.
METSOLA. Hyvin tehty, selvä kaikin puolin, nimismies kun vielä
todistaa.
SUTKI (panee rahat povelleen). Kyllä se nyt tepsii, sinettini on alla
vakuuttamassa.
NIKKINEN (Metsolalle). Tuokaa tukkikauppa-kontrahtinne tänne, kuitataan
pois summat molempiin. (Ottaa poveltaan kauppakontrahdin pöydälle).
METSOLA (nostaa piirongin päältä mustepullon ja kynän pöydälle). Jaa,
se on tosi, pitää nämä vielä kuitata. (Panee saamansa 1,000 markkaa ja
velkakirjan piirongin laatikkoon, sekä ottaa siellä kauppakontrahdin
esille). Jos kauppamies on hyvä nyt ja kuittaa, kyllä minä panen
puumerkkini.
NIKKINEN (kirjoittaa ja lukee samalla). Tänä päivänä olemme me
allekirjoittaneet saaneet tukkikauppakontrahtia vastaan toisen siinä
määrätyn maksusumman 3,000 Suomen markkaa. Salovaaran Metsolassa
Kesäk. 10 p. 1899.
Matti Metsola. Sanna Metsola,
Pankaa tuohon noin nyt puumerkkinne. Kauppias sitten todistaa.
METSOLA (asettaa rillit nenällensä käyden pöydän ääreen tuolille
istumaan ja piirtää puumerkkejä kirjoihin).
Kolmastoista kohtaus.
EDELLISET, TUKKIMIEHIÄ (tulee suuri joukko sisälle eteisovesta).
NIKKINEN (ylpeästi). Mikä miehillä on asiana?
1:n TUKKIMIES (Röyhkeästi). Ostosalla ovat täällä viinat, sakuskat myös
kovin kalliita, rahaa olisimme tarpeessa.
2:n TUKKIMIES (kynsien korvallistaan). Ei kunnon nakkipeliin päästä,
kuin on matti tullut kukkaroon. Rahaa, rahaa pitäisi nyt saada.
3:s TUKKIMIES (juovuksissa). Täälläpä istutaan kun kansselissa, itse
mahaherra pöydän päässä!
NIKKINEN (kiivaasti käskien). Ulos heti täältä, joka sorkka! Ei ole
aikaa teidän kanssanne. Huomenna saatte rahaa joka mies.
3:s TUKKIMIES (hoiperrellen). Ei se siinä ole mitä yksi sanoo, mutta
niin se on kuin sakki päättää!
NIKKINEN (hyppää kiivaana ylös). Ulos hävyttömät, heti paikalla!
(Kaikki menevät ulos, vieden juopuneen mennessänsä).
SUTKI. Kyllä ne ovat niitä roikaleita, häpynsä tuntemattomia raukkoja.
Neljästoista kohtaus.