Viisituhatta markkaa nyt maksettuna kuitataan, aika ja paikka kuin
yllä:
Matti Metsola. Susanna Metsola.
M. M. S. M.
Todistavat:
Onko kontrahtia vastaasi mitään sanomista?
METSOLA Mikä on tehty, se on tehty, ja tehty seisoo.
(Kerääntyvät kaikki pöydän ympärille).
NIKKINEN (antaa kynän Metsolalle). Pankaa tuohon nimimerkit, isäntä ja
emäntä! (osottaen paikat) Tuohon noin ja sitten tuohon. Molempiin
kirjoihin.
METSOLA (piirtää paperille). Vapisee tuo käsi vähän, mutta (tekee
ristit nimiensä alle) eikö sitä jo siinä liene?
SANNA (ottaa kynän ja piirtää paperille, tavaillen). Ässä aa ännä...
aa Sanna... No niin se on tehty.
NIKKINEN. Jos Honkanen ja Mäntynen todistavat. (Ottaa lompakon
poveltaan) Minä luen rahat pois. (Lukee S kappaletta 500 markan
seteleitä ja loppusumman pienemmissä paperirahoissa pöydälle).
HONKANEN ja MÄNTYNEN. Kyllä me todistamme. (Kirjoittavat nimensä
molempiin kauppakirjoihin).
NIKKINEN (ottaa toisen kauppakirjan ja setelitukon käteensä ja antaa ne
Metsolalle). Tämä toinen kauppakirja kuuluu teille, isäntä.
(Naurahtaen) Eikö ole kauniit setelit, juuri pankista nostetut.
METSOLA (pidellen vapisevin käsin setelitukkua, kumartelee). Kiitoksia,
herra puulaaki; tuota, osanneeko näitä rätnätä? (Metsola, Sanna ja Anna
lukevat rahoja pöydän päässä).
NIKKINEN (kokoillen jäännöspaperit, musteen ja kynän kapsäkkiinsä).
Kymmenentuhatta Suomen markkaa, se vaan löytyy harvalla; koettakaa nyt
hyödyksenne käyttää nämä varanne!
METSOLA. Kyllä, tuota, niin on tehtävä... Mistä vaan paremman koron
saisi?...
NIKKINEN. Hyvän neuvon annan teille, kuulkaa, isäntä Metsola! Nyt kun
olette metsän myyneet, koettakaa maata viljellä; suota kuivata, heinää
viljellä, maata muokata hurjasti. Karja, se on nykyajan talonpoikain
tukena. -- Rakennukset tilallanne voitte myöskin kohentaa, maalata ja
sisustaa yltäpäältä kunnollensa.
SANNA (mielissään). Kyllä neuvo hyvä oli, kun vaan voisi seurata.
HONKANEN (joka on puhellut Tiinan kanssa). Mikä sitä on seuratessa, kun
on kerta varoja.
NIKKINEN (juhlallisesti). Kouluttakaa tyttärenne näppäräksi neidiksi.
Kansanopisto, meijerikoulu ja sen sellaiset sopisi. Ruoanlaitto- ja
keittokoulu ei olisi myöskään hulluutta... Kun on tytär ainoanne,
sopisi sitä nyt kustantaa, että kerran miehellensä olisi hyötyä,
kunniaa. (Ottaen Annaa kädestä puhuu hyvin sulavasti) Teille, nuori
neiti hyvä, toivotan myös onnea. Olette rikas, sievä muuten, sekä talon
perijä, kun vanhempanne kerran kuolevat. Sulhasista ei siis teillä
ollenkaan ole puutetta. Valitkaa vaan mieleisenne rikkaitten joukosta,
mutta niistäkin vaan se, jolla on hyvä sivistys. Oppi, tieto,
taitavuus, se on miehen kunnia, jos sen kunniakseen käyttää. (Kumartaa
ja pudistelee Annan kättä) Hyvästi nyt, Anna neiti; joskus vielä
tavataan, --
ANNA (joka Nikkisen puhelun aikana on katsonut lattiaan, niijaa).
Kiitoksia hyvin paljon.
(Menee tunteidensa valtaamana keittiöön).
Kahdeksastoista kohtaus.
EDELLISET paitsi ANNA.
NIKKINEN (ottaa liivinsä taskusta rahaa). Tästä annan sinulle, Antti,
juomarahaa. (Pistää Antin kouraan) Menehän ja käännä hevoseni!
ANTTI (reippaasti). Kiitoksia, herra puulaaki, kyllä minä toimitan.
(Kipasee ulos).