Yhdeksästoista kohtaus.
EDELLISET paitsi ANNA ja ANTTI.
METSOLA. Joko sitä ollaan lähdössä?
NIKKINEN. Lähteä täytyy taaskin taipaleelle, mutta otetaan nyt piiska
lähdöksi! (Kaataa pullosta kuppeihin ja laseihin). Maljanne, isäntä
hyvä, kaupan muistoa!
METSOLA. Terveydeksi herra puulaakille! (Miehet kaikki ryyppäävät. sekä
Sanna ja Tiina).
NIKKINEN (pukee turkit yllensä ja laukun kaulaan). Honkanen! Vie rekeen
kapsäkkini. Menemme siinä kaikki kolmisin.
HONKANEN (vikkelästi). Heti valmis, sanoi Samperi. (Pistää pöydältä
toisen pullon povellensa ja ottaa kapsäkin vasempaan käteensä). Hyvästi
vaan, isäntä, emäntä: kiitos paljon kestistänne! (kättelee) Hyvästi
sinä simpukkani! (Panee veitikkamaisesti toisen kätensä Tiinan
olkapäälle). Ikävällä täytyy eritä, mutta lähdehän nyt edes saattamaan.
(Menevät ulos).
Kahdeskymmenes kohtaus.
METSOLA, SANNA, NIKKINEN ja MÄNTYNEN.
NIKKINEN. Yhden neuvon, isäntä, annan teille. Varokaa renkiänne
tyttärestä. Poika näkyy mieliksivän Annaa... ja miltä se nyt sitten
näyttäisi jos rikas, toimelias talollinen saisi vain rengin vävyksensä.
MÄNTYNEN. Naurettavaa se on kokonansa.
SANNA. Tuskin Antti sitä tosissansa vielä lienee edes ajatellut.
NIKKINEN. Parasta on poika erottaa mitä pikemmin pois palveluksesta.
Häpeän se vielä voisi saattaa käytöksellään koko talolle.
Yhdeskolmatta kohtaus.