(Honkanen ja Mäntynen ovat puetut lyhyviin lammasnahkaturkkeihin,
savonreuhkat päässä ja pitkävartiset saappaat jalassa).
HONKANEN. Hyvää iltapäivää taloon!
MÄNTYNEN. Terveeksi, isäntä Metsola! (Kättelee).
METSOLA (kätellen). Mitä kuuluu vieraille?
HONKANEN (leikillisesti). Hyvin kuuluu, kun hyvin huutaa; mitä vaan
tänne kuulunee?
METSOLA. Vieraat ovat hyvät ja käyvät peremmälle, näkyy täällä tilaa
olevan!
HONKANEN. Taitaa olla kaupat tekeillä, koska pullokin on pöydällä?
METSOLA. Eihän meillä tässä mitä kauppaa... herra puulaaki vain vähän
tarjosi.
NIKKINEN. Otimme pienet tervetulijaiset vähän kuin kaupan aluksi.
Pankaa tupakiksi täältä, miehet! (Tarjoaa sikaria).
HONKANEN. Mitä siinä sitten muuta on, lyökää kaupoiksi vain isäntä!
NIKKINEN (kävelee edestakasin). Paljonko vaatisitte salostanne?...
METSOLA (kynsien korvallistaan). En tuota osaa oikein sanoa, mikä tuo
kohtuus olisi... Minä kuulustelen vähän vaimoltani, mitä mieltä hän on
kaupasta... Se on Sanna aina olevinaan tuota niinkuin viisaampi
kaupoissaan.
(Menee keittiöön).
Kolmastoista kohtaus.