ANTTI (tuoden kapsäkin sisälle). Tässä on herran kapusäkki!
NIKKINEN (viittaa kädellään). Pane se tuohon penkille vaan.
ANTTI (panee peräpenkille, pöydän taa). On siinä vähin painoa... eihän
vaan rahoja liene?
NIKKINEN. Korjaa nyt hevonen ja hoida se hyvin, tuossa on vähän
vaivoistasi. (Antaa 2 markkasen).
ANTTI. Kiitoksia, herra puulaaki hyvä, kyllä minä siitä huolen pidän.
(Menee ulos).
Yhdeksäs kohtaus.
NIKKINEN (availlen kapsäkkiään). Teillä on hyvää metsää vielä, kehuivat
tuolla kirkolla.
METSOLA (kehasten). No ei se salo siitä somene, vaikkapa itse sanon. On
siellä tukkia sekä hirttä, honkaa ijänikuista!
NIKKINEN. Ei talo siis suotta nimeään kanna, kun Metsolaksi kutsutaan,
(Ottaa tinakaulapullon kapsäkistään) Mutta eiköhän, isäntä hyvä,
maisteta vähän kaupungin tuomisia? Olisiko teillä pikkulasi ja jos
vähän sokeria?
METSOLA. Eiköhän niitä talossa liene... (menee keittiöön).
Kymmenes kohtaus.
NIKKINEN (itsekseen). Tuhmaa kansaa totisesti näkee näillä seuduilla.
(Avaa korkin pullosta) Oikein aika pölkkypäitä ovat joka ainoa; luulisi
täällä voivansa tehdä kaupat mielensä mukaiset. (Sytyttää sikarinsa)
Mutta missä viipynevät vielä metsänlukijat, kuu ei niitä vieläkään
kuulu. (Hykertelee käsiään) Annan isännälle tästä ensin hiukan
voidetta, ehkä sitten kaupat luistaa tavallista paremmin. (Kävelee
edestakasin).
Yhdestoista kohtaus.