NIKKINEN. Sievällä paikalla talonne on, vaikka näin salon sisällä,
(tarjoa sikarin) Pannaan tupakiksi, isäntä hyvä, nämä ovat parasta
laadultaan (tarjoaa tulen myös).
METSOLA (kumarrellen). Kiitosta paljon, herra puulaaki, osannenko minä
näitä poltella? En ole vielä oikeastaan puotitupakoihin tottunut, olen
vain kotikasvuja, nurkantakasia sauhuttanut.
NIKKINEN (naurahtaen). Kyllä näihin pian tottuu, eivät ole väkeviä.
METSOLA (naisille). Menkää te nyt, helmaväki ja pukekaa parempaa
yllenne! Vieraiden kunniaksi sopii olla siistinä.
SANNA (niiaillen). Tuota noin, rohkenen kysyä, että jos herra puulaakin
sopisi, niin otetaan kuppi kahvia?...
NIKKINEN. Nöyrin kiitos, emäntä hyvä, kyllä se hyvin soveltuu; etenkin
kun on viehättävä tarjoilija talossa, (kumartaa Annalle) kuten teidän
tyttärenne.
(Sanna ja Anna menevät keittiöön).
Kahdeksas kohtaus.