(Nikkinen on puettu herrasvaatteisiin, pitkävartisiin saappaisiin.
Susinahkaturkki ja rintalaukku komistavat Nikkisen ensi
esiintymistä).
NIKKINEN. Päivää taloon, päivää! Taidatte olla isäntämies? (kättelee)
Nimeni on Niilo Nikkinen, puulaakin herra asiamies.
METSOLA (hämillään, kumartelee raapien jalalla ja silitellen
tukkaansa). Niinhän tässä... minähän se tässä tätä nykyä isäntä olen.
Herra puulaaki tekee hyvin, heittää vaatetta vähemmäksi (auttaa turkkia
Nikkisen päältä). Kamaripuoli on kylmänlainen ja noin kun
keskentekoinen.
NIKKINEN. Kiitosta vaan, isäntä hyvä, tuntuu täällä tarkenevan. (Panee
turkin peränaulaan; hykerrellen käsiään) Jahhah... jahaa, tämä on
luultavasti emäntänne? (kättelee) Nimeni on Niilo Nikkinen! (kääntyen
Annaan) Entä tämä sievä neiti? On varmasti teidän tyttärenne? (kättelee
Annaa) Nimeni on Herra Nikkinen... puulaakin herra asiamies. Löytyypä
ruusuja salollakin ei vain kasvitarhoissa! Todella on teillä kaunis
tytär, se täytyy minun tunnustaa.
METSOLA (kumarrellen). Mitä ne salonlapset, tuota, noin kuin kauniita
olisivat?
NIKKINEN (kääntyen Anttiin). Eihän tämä vaan poikanne liene?
(kättelee).
ANTTI (joka on tällä välin tarkastellut ja ihmetellyt Nikkisen komeaa
turkkia ja rintalaukkua). Renki minä vain talossa olen, olen Antti
nimeltäni.
NIKKINEN. Jahah... menepäs Autti sitten ja tuo se kapsäkki sieltä
reestäni! (viittaa kädellään ulos).
ANTTI (vikkelästi). Kyllä, herra puulaaki hyvä, kyllä minä toimitan!
(Kipasee ulos).
Seitsemäs kohtaus.