TIINA (joka on hiljalleen tullut sisälle Antin ja Annan syleilyn
aikana). Täälläpä lempi jo on liekissänsä.
ANTTI (säikähtyen irtaantuu Annasta). Leikittelet sinä aina vaan ja
säikyttelet tässä ihmiset! (vihaisesti) Pahempi olisin, niin panisin
niskaasi.
TIINA (pilkallisesti). Herran kummat, hyvä talonvävy, mitä minua noin
säikähdyit? (sivulle) Tapasinpa heidät vihdoinkin!
Viides kohtaus.
EDELLISET, SANNA sitten METSOLA.
SANNA (vihaisesti). Mitä ääntä täällä pidetään, vai joko riita alkaa
taaskin uudellensa?
TIINA. Antti täällä vaan jo...
ANNA (hyppää Tiinan luo; lyö vasemman kätensä Tiinan kaulaan ja
oikealla tukkien Tiinan suuta). Ole, Tiina kulta, puhumatta, kyllä minä
kerron kaikki äidille!... (menee Sannan luo ja hyväilee häntä) Antti
täällä teki sovinnon Tiinan kanssa, pyysi anteeksi. Nyt he eivät
koskaan riitele, eivätkä pilkallisesti puhu toisilleen.
SANNA (liikutettuna). Se oli hyvin tehty, lapsikullat. Riita,
eripuraisuus, on perheen pahennus.
METSOLA (tulee kiireesti sisälle). Saamme vieraita tuossa paikassa!
Siellä kellot, kulkuset kilisevät, että metsä vastaan raikaa.
SANNA (hyvillään). Täällä kuuluu hyvät sanomat! Antti on Tiinan kanssa
tehnyt sovinnon.
METSOLA (hommaillen). Minä vähät heidän sovinnoistaan! Puhdistakaa edes
huonetta... ettekö kuulleet? vieraita tulee!
(Tiina menee kiuluineen keittiöön, Sanna korjailee rukin ja
villakopat sivummalle nurkkaan. Antti korjaa verkonkudoksen
pöytäjalkalaatikkoon. Anna pyyhkii räsyllä pöytää ja penkkejä).
Kuudes kohtaus.