Kuningas Olav Trygvenpojan kuoltua, tuli Illuge vaalea Aasloon. Hän ei
tahtonut palvella ketään muuta päällikköä tämän miehen jälkeen, jonka
vertaista ei ole ollut Pohjolan maissa. -- Illuge päätti perustaa oman
talouden ja ottaa vaimon, ja hän kosi uudestaan Vigdistä. Vigdis soi
hänelle hyvän vastaanoton ja piti komeat vieraspidot. Hän pyysi niihin
myös Kaaren, Grefsinin herran, ja osoitti mitä suurinta kunnioitusta
molempia kohtaan.
Eräänä päivänä hän sitten pyysi heitä kanssaan aittaan, sanoen
haluavansa puhua heidän kanssaan kahdenkesken. Ja hän sanoi:
"Te olette nyt kumpikin kosineet minua vaimoksenne, ja minulle on suuri
kunnia, että kaksi noin uljasta ja arvossapidettyä miestä tahtoisi
minut puolisokseen. Mutta minä en tahdo enää naimisiin -- ainoa toivoni
on, että poikani saisi rikkautta ja valtaa, niin ettei hänen tarvitsisi
kaivata liian kipeästi isää ja sukua -- ja en siis tahdo hänen
joutuvan jakamaan minun tavaraani aviossa syntyneiden lasten kera. Te
olette molemmat tehneet minulle niin paljon hyvää, etten osaa valita
välillänne. Neuvon teitä tekemään näin: Anna sinä, Kaare, sisaresi
Helga Illugelle vaimoksi, jolloin Illuge ostaa itselleen Baugstadirin
tuolta harjun takaa, ja sinä, Kaare -- kosit Ragna Grjotintytärtä,
sukulaistani, jonka olette nähneet täällä tänään. Kumpikin ovat
kauniita ja rikkaita neitoja, ja jos solmitte ystävyyden, saatte
langoksina enemmän valtaa kuin kukaan. Kun nyt siis olette kuulleet
neuvoni, pyydän teitä sanomaan, mitä siitä ajattelette."
Kaare lausui:
"Otan mielelläni Illugen langokseni, jos hän suostuu tekemään, kuten
sinä sanot. Uskon, että tämä liitto olisi meille molemmille suureksi
hyödyksi, enkä minä ole kitsasteleva sisartani naittaessani."
Illuge vastasi:
"Suostun liittoon, jos sinä lupaat kihlata Ragnan samana päivänä, kuin
minä juon naittajaisia Helgan kanssa."
Kaare ei vastannut mitään, mutta Vigdis sanoi:
"Voit luottaa siihen, etten minä milloinkaan ole menevä naimisiin. Vaan
te voisitte molemmat lisätä valtaanne ja rikkauttanne, jos suostuisitte
sovintoon. Olette yhtä mahtavat, jos kuljette kumpikin omaa tietänne,
mutta jos lyöttäydytte yhteen, on mahtinne kasvava kahdenkertaiseksi."
Kaare ojensi nyt kätensä Illugelle, joka tarttui siihen, ja sitten he
sopivat asiasta tarkemmin.
Vigdis meni nyt suuren kirstun luo, joka oli täynnä kalleuksia, ja
pyysi molempia valitsemaan sieltä mieleisensä kappaleet.
"Ottakaa nyt minutkin samaan liittoon", sanoi Vigdis. "Ja sitten
minä tekisin teille vielä sellaisen pyynnön, että opettaisitte
Ulvarille aseenkäyttöä ja säädyllisiä tapoja, niin että hän varttuisi
kaltaiseksenne kaikessa."
Toiset lupasivat sen ja kiittivät Vigdistä hänen rikkaista lahjoistaan.
Kukaan ei lähtenyt näistä pidoista ilman vieraslahjaa, ja Vigdiksen
arvo kasvoi siitä suuresti.