Ljot eli kotonaan Skomedalissa. Sydäntalven aikaan tuli Veterlide
hänen luokseen käymään. Ljot otti hänet hyvin vastaan, ja sukulaiset
iloitsivat yhdessäolosta.
Skomedal sijaitsee laaksossa, joka myöskin on nimeltään Skomedal. Sen
molemmin puolin on korkeita tuntureita, ja laakson läpi virtaa joki.
Toisella puolen joen oli siihen aikaan koivulehtoja, ja talolla oli
hyviä karjamaita ja kalavesiä. Ljotilla oli paljon karjaa. Veterlide
tarkasti nyt kaikkea valppain silmin ja huomasi Ljotin hoitavan taloaan
paljon suuremmalla taidolla, kuin mitä saattoi odottaa sen ikäiseltä
mieheltä. Hän sanoi tämän hänelle eräänä päivänä heidän käytyään
yhdessä maita katsomassa.
"Täällä on kaikki niin hyvässä kunnossa, etten huomaa puuttuvan muuta
kuin yhden seikan -- sinun olisi aika naida, että talo saisi emännän.
Kaikki sujuu sentään paremmin silloin. Emännöitsijä-naisesi saattaa
olla hyväkin, mutta hän alkaa käydä vanhaksi -- ja karttuisihan sinulle
lisää maitakin, jos solmisit rikkaan naimakaupan."
Ljot arveli tulevansa toimeen vanhan apuvaimonsakin kera, joka oli
hoitanut taloa Steinvorin kuolemasta asti.
"Ja vielä minä ehdin naidakin", sanoi hän sitten.
"Vai niin sinä arvelet", vastasi Veterlide. Ljot oli vaiti. Silloin
sanoi Veterlide:
"Ethän sinä vain muistele Vigdis Gunnarintytärtä?"
Ljot punastui ja ehätti sanomaan:
"En minä tiedä, mistä minä kävisin kysymässäkään ja rukkasia en huoli."
"Sinähän puhelit kesällä Leikny Lytingin tyttären kanssa", sanoi
Veterlide. "Mitä pidit hänestä?"
"Paljon", sanoi Ljot hitaasti. "Hän on kaunis ja puhuu ymmärtäväisesti.
Mutta en ollut ajatellut käydä siinä talossa kosimassa."
"Hän on viisas ja lempeä", sanoi Veterlide, "ja hyvä palvelusväelle,
sekä sukkela ja varma työssä. Minä olen puhunut hänelle sinusta, enkä
usko sinun tarvitsevan pelätä rukkasia. Hänen naittamisestaan päättää
Torbjørn, ja myöskin hän itse sekä Gudrun. Totta puhuen, sukulaismies,
minä olen ajatellut teidän sopivan hyvin yhteen, ja moni olisi
mielissään, jos kävisi niin."
Veterlide pyysi häntä ajattelemaan asiaa, eikä puhunut siitä sitten
enää. Hän piti tarkasti silmällä Ljotia ja huomasi tämän nukkuvan
huonosti ja muutenkin kulkevan raskaissa ajatuksissa.
Ollessaan viimeistä päivää Skomedalissa kysyi hän uudestaan, oliko Ljot
tullut mihinkään päätökseen Leiknyyn nähden, ja Ljot vastasi silloin:
"Suuret kiitokset huolenpidostasi, sukulaismies. Sinä saat nyt auttaa
minua tässä asiassa, sillä ymmärrän sinun tarkoittavan parastani."
Ja Ljot lähti Veterliden matkassa kosioretkelle. Gudrun ja Leikny
iloitsivat hänen tulostaan, ja naimiskauppa sovittiin valmiiksi. Häät
päätettiin pitää keväällä, ja Veterlide laittoi ylen komeat pidot. Ljot
ja Leikny lähtivät Skomedaliin, ja heidän yhdyselämänsä sujui hyvin.