Auringonlaskun jälkeen rannalle tuli kolme miestä, he huusivat;
amiraali lähetti heille veneen, missä he tulivat laivalle mukanaan
kukkoja ja tuoretta leipää: tämä oli karnevaalipäivä. He toivat paljon
muutakin, mitä saaren (joka on portugalilaisten vallan alainen)
kuvernööri Juan de Castañeta oli lähettänyt amiraalille, jonka hän
vakuutti tuntevansa sangen hyvin. Hän pyysi anteeksi, ettei päässyt
itse tulemaan yön lähestyessä, päivän koittaessa hän kuitenkin tulisi
hänen luokseen tuoden lisää suunvaraa ja palauttaisi kolme hänen
miestään, jotka hän oli pidättänyt maalla saadakseen itselleen huvin
kuulla heidän kertovan lähemmin hänen matkansa vaiheista.
Amiraali käski ottaa kuvernöörin lähetit vastaan kaikella kunnialla;
hän valmistutti heille vuoteen laivalla, jotta he voisivat viettää
yönsä aluksessa, koska oli jo myöhäistä ja kaupunki oli etäällä.
Kun miehistö oli viime torstaina, kuten jo oli kerrottu, myrskyn
ollessa pahimmillaan, antanut lupauksen mennä paitasillaan kulkueena
ja pyhää neitsyttä tervehtien kirkkoon, missä ikään he ensiksi
pääsisivät maihin, amiraali päätti, että puolen miehistöstä oli
täytettävä annettu lupauksensa rannalla olevassa kylässä; toisen
puolen kanssa hän menisi sitten itse.
Vakuuttuneina siitä, että he olisivat tällä saarella kokonaan
turvassa, sekä täydellisesti luottaen kuvernöörin vieraanvaraisuuteen,
kun Espanjan ja Portugalin välillä lisäksi vallitsi rikkomaton rauha,
hän pyysi luokseen saapuneita lähettejä palaamaan kaupunkiin ja
kutsumaan pappia, joka lukisi miehistölle messun. Puolet miehistä
lähti nyt paitasillaan kylään täyttääkseen siellä luvatun
toivioretken; mutta kun he olivat parhaillaan rukoilemassa,
hyökkäsivät saaren kaikki asukkaat, kuvernööri etunenässä, äkkiä
heidän kimppuunsa, toiset ratsain, toiset jalan, ja vangitsivat heidät
kaikki.
Amiraali ei osannut epäillä mitään ennenkuin kello 11 aikaan
aamupäivällä, ja hän odotti veneen paluuta lähteäkseen omasta
puolestaan miehistön toisen puolen mukana täyttämään antamansa
lupauksen. Kun ensimmäiset eivät palanneet, hän alkoi pelätä, että
joko miehet oli pidätetty vangeiksi taikka vene joutunut
haaksirikkoon, kun koko saari oli korkeiden kallioiden ympäröimä. Kun
kukkula esti näkemästä, mitä kylässä tapahtui, hän nosti ankkurin,
läheni rantaa ja tuli kylän kohdalle. Hyvin pian hän huomasi joukon
ratsumiehiä, jotka laskeutuivat hevosen selästä, astuivat veneeseen ja
soutivat karavelia kohden vallatakseen sen.
Kuvernööri seisoi keskellä venettä ja vaati amiraalilta itselleen
henkilökohtaista koskemattomuutta. Amiraali vakuutti sen hänelle,
mutta kysyi samalla aihetta siihen, miksi hän ei nähnyt veneessä
yhtään omaa miestänsä. Hän koetti saada häntä lähemmäksi ja nousemaan
karaveliin, luvaten tehdä kaikki, mitä kuvernööri halusi.
Amiraalin tarkoituksena oli kauniilla sanoilla houkutella hänet
alukselle ja siepata hänet saadakseen omat miehensä taas vapaiksi; hän
ei katsonut siten millään tavoin loukkaavansa kuvernöörille annettua
turvallisuudenlupausta, koska tämä oli ensin rikkonut rauhan ja
turvallisuuden. Amiraali pyysi häntä nyt ilmoittamaan, millä
perusteella kuvernööri pidätteli hänen miehiään. Portugalin kuningas
joutuisi katumaan tätä; portugalilaiset otettiin Espanjan kuninkaan
valtioissa aina oikein hyvin vastaan ja saivat niissä tulla ja mennä
aivan yhtä turvallisesti kuin Lissabonissa.
Espanjan kuningas ja kuningatar olivat antaneet hänelle
suosituskirjeitä kaikille ruhtinaille, valtiaille ja huomattaville
henkilöille (_hombres del mundo_), jotka hän esittäisi oitis, kun
kuvernööri tulisi hänen luokseen. Hän oli valtameren amiraali ja
nykyisin heidän korkeuksilleen Espanjan kuninkaalle ja kuningattarelle
kuuluvan Intian varakuningas, ja hän esittäisi hänelle heidän
määräyksensä ja kirjeensä, jotka he olivat omakätisesti kirjoittaneet
ja sinetöineet. Hän jopa näyttikin niitä hänelle etäältä ja lisäsi,
että Espanjan hallitsijat olivat ystävällisissä suhteissa Portugalin
kuninkaaseen ja olivat antaneet hänelle käskyn osoittaa kaikkea
kunnioitusta portugalilaisille aluksille, joita hän sattuisi
kohtaamaan. Lisäksi hän kuvernöörille sanoi siinäkin tapauksessa,
ettei kuvernööri antaisi hänen miehiään takaisin, kuitenkin palaavansa
Espanjaan, koska hänellä oli miehiä tarpeeksi päästäkseen Sevillaan;
mutta kuvernööri ja hänen väkensä saisivat häneen kohdistetusta
loukkauksesta rangaistuksen.
Kuvernööri ja hänen seuralaisensa vastasivat, etteivät he täällä
tunteneet Espanjan kuningasta eivätkä kuningatarta enempää kuin heidän
kirjeitäänkään, että he eivät pelänneet mitään, ja lisäsivät
uhkauksen, että he kyllä pian näyttäisivät, mitä Portugali merkitsee.
Nämä sanat suututtivat amiraalia kovasti. Hän uskoi, että hänen
lähtönsä jälkeen mahdollisesti oli näiden kahden kuningaskunnan
välille syntynyt riitoja; mutta hänestä oli sietämätöntä, ettei
hänelle vastattu säädyllisesti.
Kuvernööri huusi hänelle vielä kerran, käskien hänet tulemaan
karaveleineen satamaan; kaikkeen, mitä hän oli tehnyt ja tulisi
tekemään, hänellä oli Portugalin kuninkaan, hänen herransa, käsky.
Amiraali haastoi kaikki, jotka olivat karavelilla, todistajiksi. Vielä
kerran hän huusi kuvernöörille kuuluvalla äänellä, ettei hän lähtisi
karavelistaan muuten kuin ottamaan sata portugalilaista vangiksi
kuljettaakseen heidät Espanjaan ja tyhjentääkseen koko saaren. Sen
jälkeen hän palasi entiselle ankkuripaikalleen, koska tuuli ja sää
olivat liian epäsuotuisia, jotta olisi voitu ryhtyä mihinkään.