Eilen auringonlaskun jälkeen amiraali purjehti pitkin saaren rannikkoa
löytääkseen ankkuripaikan ja puhutellakseen jotakuta. Hän laski
ankkurin, jonka hän kuitenkin heti menetti: sen takia hän jälleen
nosti purjeet ja risteili kaiken yötä.
Auringon noustua hän pääsi toistamiseen saaren pohjoisrannalle, heitti
toisen ankkurin ja lähetti veneen maihin. Hänen miehensä keskustelivat
asukkaiden kanssa ja saivat tietää, että saari oli Santa Maria, eräs
Azoreista. He näyttivät heille sataman (San Lorenzo), jossa he
olisivat turvallisesti ankkurissa; he sanoivat, etteivät olleet
milloinkaan kokeneet sellaista myrskyä kuin viimeisinä kahtena
viikkona ja ilmaisivat suuren ihmettelynsä, kun olimme selviytyneet
siitä onnellisesti.
Asukkaat kiittivät taivasta, huomauttaa amiraali, ja ilmaisivat suurta
riemua, kun kuulivat Intian löytämisestä. »Merenkulkuni», lisää hän
tähän, »oli hyvin varmaa ja laskelmani sangen tarkkoja, mistä
taivaalle on sanottava suuri kiitos. Varmuudella tiesin olevamme
Azorien kohdalla ja että tämä olisi yksi niistä saarista. Olin
tarkoituksellisesti ilmoittanut matkan pitemmäksi johtaakseni harhaan
merimiehiä ja luotseja ja siten pysyäkseni tämän Intian tien
valtiaana; sillä kun kellään muulla ei olisi matkaa tarkoin
merkittynä, ei kukaan muu myöskään varmuudella tunne tätä tietä
Intiaan.»