Amiraali luovi kaiken yötä päästäkseen maihin (_por encabalgar la
tierra_); maa havaittiin saareksi. Hän purjehti vuoroin koilliseen,
vuoroin pohjoiskoilliseen ja oli auringon noustessa sellaisessa
asemassa, että saattoi ottaa suunnan etelään päästäkseen saareen, jota
hän ei meripimeän vuoksi enää saattanut nähdä. Peräkastellilta hän
näki toisen saaren, joka näytti olevan hänestä kahdeksan
meripenikulman päässä. Auringonnoususta yön tuloon saakka hän ei
tehnyt muuta kuin luovi, ankarasta tuulesta ja korkeasta aallokosta
huolimatta päästäkseen vihdoinkin maihin. Iltarukouksen tunnilla, joka
osuu yön tulon aikaan, merimiehet näkivät valoa tuulen vastaiselta
suunnalta, ja se näytti olevan sama saari, jonka he olivat nähneet
päivää aikaisemmin.
Tänä yönä amiraali vihdoin asettui hiukan lepäämään, kun hän ei ollut
keskiviikosta lähtien nukkunut eikä voinut nukkua. Hänen jalkansa
olivat puutuneet, kun hän oli suojattomana antautunut märkyydelle ja
kylmyydelle alttiiksi eikä ollut juuri mitään nauttinut. Päivän
koittaessa 17. päivänä hän otti suunnan etelälounaaseen ja saapui
tälle saarelle; mutta sankassa pimeydessä hän ei tuntenut, mikä saari
se oli.